Rich Bitch II Ashton Irwin fanfic, Finnish [A.I.] {valmis}

14. luku

Viimeiset soinnut 'Can't fight the Moonlight' -kappaletta soivat ja asettauduin loppuasentooni katse kattoon luotuna, mikki suuni edessä ja toinen käsi osoittamassa kattoa. Hengitin raskaasti ja tunsin hien ihollani. Spottivalojen alla oli kuuma seistä. Kuitenkin yleisön hurraaminen ja taputtaminen kertoivat esitykseni onnistuneen. Olin vetänyt viiden biisin setin ja olin varsin ylpeä saavutuksestani.
Laskin käteni ja kumarsin syvään muutaman kerran yleisölle, kunnes lähdin lopulta lavan taakse raikuvien taputusten saattelemana.
"Charlie, he vaativat encorea", Jordan sanoi. Hän oli paikan ohjelmavastaava ja piti kaikki aikataulussa. Mies oli kolmikymppinen ruskeahiuksinen tanssija, joka oli pukeutunut tummaan pukuun tänä iltana. Hän oli valloittava näky ja vielä valloittavampi persoona, muttei hän kestänyt stressiä hyvin. Hän oli kireä alkuilloista ja hän palautui normaalisti vasta esitysten loputtua, jos silloinkaan.
Kirosin mielessäni Jordanin.
"Minkä minä vedän?"
"Cyrusin, kunnon koreografialla!"
Pudistin päätäni ja virnistin miehelle. Olin jättänyt tarkoituksella tämän kappaleen esittämättä, sillä se oli ylitseampuva jopa Jordanin mielestä. Nyt hän ehdotti minun esittävän sen ja tietenkin otin tilaisuuden vastaan. Käännyin ja kävellessäni Jordanin ohitse, tämä läpsäytti leikkisästi takamustani onnentoivotukseksi.
Astelin lavalle ja katsoin yleisöä, joka pauhasi. Paikka oli täysi, jopa ylitse sallitun rajan.
"Haluatteko lisää?" kysyin puhuen mikkiin. Yleisö, joka koostui suurimmaksi osaksi miehistä, hurrasi lujempaa. Virnistin ja huusin: "Haluatteko lisää?!"
Yleisö huuti lujempaa ja kuulin taustalla Wrecking ballin alkusoinnut. Sanat soljuivat suustani seistessäni paikoillani lavalla. Katsoin tarkasti tilan takaseinään, kunnes kertosäe alkoi. Syöksyin eteenpäin suoraan pitkän lavan päätyyn, jonka varrella väistelin nopeasti miesten kädet ja rahatupot, joita he heittelivät lavalle. Pysähdyin lavan päädyssä ja hivuttauduin kyykkyyn. Kirosin itseni mielessäni päädyttyäni Michaelin eteen, mutten voinut enää siirtyä. Tartuin Michaelin hiuksiin päälaella ja vedin hänen päätään taaemmas. Menin aivan lähelle hänen päätään laulamaan tukistaessani häntä hiuksista. Michael virnuili, mutta näin himon hänen silmissään. Laskeuduin nopeasti lavalta lattialle hänen viereensä ja istuuduin hänen syliinsä.
Aloin hitaasti liikkumaan edestakaisin ja tunsin Michaelin kädet lanteillani. Yhtäkkiä ne tuntuivat väärältä tietäessäni Ashtonin olevan suoraan vieressäni. Siinä missä muut katsoivat minua hurraten, Ashton oli keskittynyt katsomaan kaikkialle muualle kuin minuun. Silloin ymmärsin sen. Hän ei ollut tunnistanut minua. Hän ei ollut katsonut tarpeeksi tarkkaan minua, jotta olisi tunnistanut.
Virne kasvoillani liu'uin alas Michaelin sylistä ja siirryin seuraavan, Luken, syliin. Hän nauroi, mutta yhtäkkiä hänen katseensa terävöityi.
Nousin nopeasti hänen sylistään ja hyppäsin lavalle niinkin viehättävästi kuin pystyin. Tein nopeasti keskittyneenä kappaleen lavarutiinin loppuun ja lähdin sen loputtua lavalta mahdollisimman nopeasti, jottei Luke ehtisi Ashtonille kertomaan minusta.
"Charlie, olenko koskaan sanonut sinun olevan mahtava?" Jordan sanoi tullessaan luokseni. "Paitsi mikä se juttu oli niiden kahden miehen kanssa? Sen piti mennä hitaammin."
Istuuduin paikalleni ja join vesipullon puolilleen. "Tunsin heidän kaverinsa."
"Tunsit?"
"Siis tunnen. Tiedän. En tiedä." Sekoilin sanoistani ja katsoin peilin kautta miten Jordan tuli taakseni.
"Miten tunnet hänet?"
Kohautin harteitani. "Kävimme ulkona kerran."
Jordanin ilme oli vakaa. "Tuliko hän vainoamaan sinua?"
"Hän ei tunnistanut minua. Hän ei tiedä, että työskentelen täällä."
Käännyin ja nousin seisomaan. Minulla oli vielä kierros tehtävänä salin puolella ennen kuin saatoin lähteä kotiin. Ohittaessani Jordania tämä kuitenkin tarttui käsivarteeni ja jouduin pysähtymään.
"Pysy tiskin lähellä, jotta sinut nähdään koko ajan. Emme tahdo tämän 'tuttusi' aiheuttavan lisää huolia."
Nyökkäsin ja hymyilin hieman. Jordanin päästettyä kädestäni irti suuntasin askeleeni kohti ovea baarin puolelle.

******

Tunnin päästä olin valmis lähtemään La Voguesta. Olin kiertänyt ympäri baaria keskustelemassa vieraille, kuten meidän kuului tehdä. Olin vältellyt Ashtonia kumppaneineen ja nyt halusin nopeasti pois paikalta. Tunsin kuitenkin jonkun käden tarttuvan käsivarteeni pysäyttäen minut.
Käännähdin ympäri ja näin Luken seisomassa ihan kiinni minussa. Hänen asiallinen pukunsa oli hieman rypyssä, mutta se oli vain selvää tämän paikan väenpaljouden ottaen huomioon.
"Charlotte?" Luke kysyi ja näin hänen tarkan katseen silmissäni.
Kurtistin kulmiani hämmentyneen näköisenä. "Anteeksi? " kysyin yrittäen kuulostaa aidolta.
"Sinä olet Charlotte", Luke toisti. "Se Ashtonin muija?"
Pudistin päätäni. "Pahoittelen, olette erehtyneet henkilöstä. Olen Charlie."
Luke pudisti vuorostaan päätään. "Sinä olet Charlotte."
Lähdin peruuttamaan pois hänen luotaan, mutta hän tuli perässäni. Näin Galen kysyvän katseen, mutta nyökkäsin merkiksi, että osasin itse hoitaa tilanteen.
"Ihan sama oletko vai et, mutta sanon tämän silti." Luke osoitti baarijakkaralla istuvaan Ashtoniin, joka oli selvästi valmis lähtemään jo. "Se mitä teit hänelle, oli hänelle jotain vierasta. Hän ei ole tottunut tulemaan pannuksi autossa ja sitten jätetyksi."
"Koska hän tekee sen itse", sanon nopeasti ennen kuin älysin. "Hän näyttää rikkaalta, kuten sinäkin. Teillä on tietty maine täällä."
Luke ei näyttänyt välittävän kommentistani. "Hän on uurastanut kaksi viikkoa putkeen, ottanut ylitöitä ja kuormittanut itseään. Rikotit hänet."
"Miten minä muka-"
"Sanon tämän hänen ystävänään: olit sitten Charlie tai Charlotte tai vaikka Charles, anna hänelle uusi mahdollisuus. Hän on oikeasti hyvä tyyppi, eikä hän koskaan ole jättänyt konsertteja välistä saati tehnyt näin paljoa ylitöitä."
Kurtistin kulmiani. Konsertteja? Mitä hän tarkoitti? Tiesin Ashtonin olevan muutaman hotellin ja yrityksen omistaja, mutten tiennyt hänen tekevän konsertteja. Ellei...
Totuus iski päin kasvojani. Irwin. Pianisti Irwin. Hän oli maailmankuulu pianisti. Olin kuullut joitain Irwinin sävellyksiä, mutta olin luullut miestä vanhemmaksi. Voisivatko he oikeasti olla sama henkilö? Minun piti tarkistaa asia jostain.
"Lupaathan harkita uuden mahdollisuuden antamista?" Luke kysyi palauttaen minut nykymaailmaan. "Hän panosti paljon viime perjantaihin ja pettyi, kun et lähtenyt mukaani."
"Harvoin Haylen on pulassa, varsinkin kun hänen nimensä on Hayden", sanoin ennen kuin puristin huuleni yhteen. Shit. Olin mennyt paljastamaan itseni.
Luke hymyili tyytyväisenä. "Tiesin sinun olevan Charlotte."
Huokaisin syvään ja katsoin Ashtonin selkään. "Jos annan uuden mahdollisuuden, et puhu tästä mitään."