Rich Bitch II Ashton Irwin fanfic, Finnish [A.I.] {valmis}

39. luku

x Charlotte x

Katsoin suoraan ikkunasta ulos. Tunsin kyynelten virtaavan poskiani pitkin alas ja tuhrivan meikkini, mutten välittänyt. Ashton oli juuri kertonut rakastavansa minua. Minua. Rakastavansa. Minua. En uskonut sitä. En ollut pystynyt kertomaan hänelle epäilyksistäni raskaudesta, vaikka Calum oli sitä suositellut. Hän oli käynyt ostamassa raskaustestejä muutaman ja nyt ne olivat kuulemma sängyn alla piilossa, joten toivoin, ettei Ashton löytäisi niitä sieltä.
Olin ollut pelkuri ja heittänyt kehiin järkytykseni hänen tunnustuksestaan laulussa. Toisaalta sekin oli totta. Muistin haaleasti kuulleeni hänen sanoneen olevansa rakastumassa minuun jonkin aikaa sitten, mutta en ollut uskonut häntä. Ei siksi, että hän oli rikas ja minä köyhä, vaan siksi, että hän tiesi minun valehtelevan ja salailevan ja silti hän piti minusta. Hän ei salannut minulta mitään, ainakin uskoin niin.
Nielaisin palan kurkusta ja nousin autosta hiljaa. Minun pitäisi saada puku vaihdettua. En tiennyt miten selviäisin illasta, mutten voinut jäädä yksin mietteideni kanssa ja halusin yli kaiken varmistaa, ettei Ashton osaisi epäillä sitä. Tiesin, että minun piti ottaa testi mukaan. En halunnut murehtiä liian pitkään, mutta en myöskään tiennyt milloin tulisimme takaisin. Ashtonista ei koskaan tiennyt juoniko hän jotain uutta.
Tunsin puhelimen värisevän soiton tavoin ja näin Calumin soittavan. Hän oli oikeasti ystävä hädässä.
"Joko kerroit?" Calum kysyi heti vastattuani.
Purin huultani pyyhkiessäni silmiäni. "En pystynyt."
Calum oli hetken hiljaa. "Oletko kunnossa? Teitkö jo testin?"
"Olen vasta menossa asunnolle", vastasin ääni käheänä. "Calum, hän kertoi rakastavansa minua."
Calum oli pitkään hiljaa ja kuulin hänen puhaltavan ilmaa ulos. En kuitenkaan antanut hänen vastata tai sanoa mitään. Minulla oli liikaa panikoitavaa. Painoin oikean kerroksen hissiin astuttuani ja hissi lähti ylös.
"Olemme tunteneet hieman yli kuukauden ja hän sanoi minulle noin. Ei hän niin nopeasti ole voinut rakastua minuun! Se ei ole normaalia. Meidän pitäisi vielä käydä treffeillä, ei asua yhdessä. Ja nyt jos minä olen raskaana, tämä kaikki voi kadota. Emme me voi edetä näin nopeasti!"
"Charlotte, hengitä syvään."
"En minä voi! Voin hyväksyä sen, että pidämme toisistamme ja asumme samassa asunnossa, mutta lapsi? Minä en ole edes kahtakymmentä! Olen aivan liian nuori äidiksi. En halua olla teiniäiti. Jos saan lapsen niin joko Ashton haluaa abortin tai sitten hän haluaa minun pitävän sen, sillä se olisi hänen miljoonaperijänsä. En kestäisi aborttia, mutta en myöskään halua lasta. En halua antaa sitä poiskaan. En tiedä mitä tehdä. Haluaisin kertoa tästä vain Ashtonille, mutta en uskalla. Ja nyt ainoa joka tietää tästä kaikesta olet sinä, mutta sinäkään et ole paikalla ja-"
"Charlotte!" kuulin Calumin huudahtavan puhelimen toisesta päästä. Hiljenin ja yritin hengittää syvään. Minun piti rauhoittua, oikeasti. "Sinun pitää rauhoittua. Älä hätäile vielä, tee se testi ja katsotaan sitten, mitä tapahtuu. Tulen huomenna käymään, joten voin heittää Ashtonin ikkunasta ulos, jos hän aiheuttaa jotain."
"Ajattelin tehdä testin nyt illalla. Menemme Ashtonin perheen luokse", kuiskaan puhelimeen suunnitelmani. "Mitä, jos hän vihaa minua tämän takia?"
"Ei hän vihaa, hän on osasyyllinen tähän."
"Entä hänen perheensä? Tuttunsa? He luulevat, että haluan hänen rahansa ja tämä lapsi on vain väline siihen."
"Ashton sanoi rakastavansa sinua, keskitytään siihen." Calum puhui johdonmukaisesti ja rauhassa. Hän osasi hommansa selvästi. "Hän on miettinyt jo jonkin aikaa mitä tuntee sinua kohtaan. Hän ei ole tottunut tähän. Mitä sinä teit, kun hän kertoi sen?"
Purin huulta uudelleen. "Hän lähti autosta vihaisena, koska en kertonut mikä minun oli."
"Etkö osannut edes valhetta sanoa?"
"Sanoin, että se hänen kappaleensa sai tunteet pintaan ja hän näytti uskovan sen, mutta sitten hän vain alkoi räyhäämään jostain, miten hän näki asiat. Sitten hän vain sanoi rakastavansa minua ja lähti."
"Voi teidän kanssanne", Calum päivitteli. Kuulin astioiden kolinaa. Oliko hän syömässä? "Menet nyt yläkertaan ja kerrot hänelle, että rakastat häntä myös. Äläkä kiellä sitä, tiedän, että rakastat häntä. Sen jälkeen kerrot epäilyistäsi raskaudesta. Hän oletetusti järkyttyy, mutta jos hän alkaa vihaiseksi, sinun on tultava heti luokseni. En anna hänen tehdä mitään sinulle."
"Ei hän minuun koskisi", sanoin nopeasti. Vaikka olisinkin raskaana, ei Ashton minua löisi. Jos hän löisi minua, en olisi hänen luonaan hetkeäkään. "Hän ei ole samanlainen kuin Colin ja Nathan."
Calum oli hiljaa hetken. "En haluaisi sanoa tätä, mutta oletko siitä niin varma?"
Mietin hetken. Colin ja Nathan olivat molemmat rikkaita ja komeita. He olivat tulleet La Voguelle ja tehneet samalla tavalla kuin Ashton: pyytäneet ulos ja ja väittivät ihastuneensa minuun. Heidän seurassaan tunsin olevani turvassa ja molempien äkkinäisen katoamisen jälkeen olin hajalla. Colinin tullessa olin ollut vasta rakkaustarinoita rakastanut teini ja Nathanin kohdalla halusin uskoa kaiken, että hän olisi se oikea. Ashton ei poikennut heistä mitenkään. Colin oli raiskannut minut, mutta Nathan oli lyönyt minua myös. Siinä kohdassa Ashton ei ollut läheskään kummankaan tapainen.
Olin kertonut Nathanista ja Colinista Calumille, vaikka Ashton ei tiennyt heistä mitään. En halunnut järkyttää häntä, mutta todellisuudessa en tiennyt, miten hän reagoisi uutiseen. Se oli yksi asia listalla aiheista, joista minun piti hänen kanssaan jutella.
"Kerron hänelle, jos testi on positiivinen", sanoin jättäen kokonaan rakkaus-aiheen pois. "Hänen ei tarvitse tietää, jos en ole edes raskaana."
"Kai sinä olet oikeassa", Calum sanoi huokaisten. Kuulin jonkun puhuvan taustalla, mutten kuullut mitä hän sanoi. Mutta ääni... Se kuulosti tutulta.. Mutta ei hän olisi Calumin seurassa, eiväthän he edes tunteneet. "Minun pitää mennä nyt, mutta mieti ennen kuin teet mitään järisyttävää."
"Ilmoitan sinullekin tuloksen sitten."
"Onnea matkaan."
Hissin ovet aukesivat juuri sopivasti. Lähdin kävelemään suoraan kohti makuuhuonetta. Tiesin Ashtonin olevan siellä, aistin sen. Tunsin sydämeni jyskyttävän lujempaa ja kovempaa mitä lähemmäs huonetta tulin. Hän rakasti minua, mutta hän käyttäytyi niin kuin se olisi huonokin asia. En tiennyt mitä ajatella siitä. Eikö hän halunnut rakastaa minua? Olinko niin huono ihminen?
Tunsin kyynelten alkavan valua poskilleni uudelleen. Paniikki, stressi ja uupumus saivat tunteeni pintaan, mutta myös jonkinlainen toivo ja onni. Hän rakasti minua, tiesin sen nyt.
Näin Ashtonin riisumassa housujaan, mutta käänsin heti katseeni pois. Menin suoraan vaatehuoneelle ja otin ensimmäisenä näkemäni vaatteet käteeni: legginsit ja neuleen. En tiennyt miten piti pukeutua, mutta tämä saisi kelvata. Siirryin automaattisesti vaihtamaan vaatteita sängyn toiselle puolelle. Olin näinä viikkoina oppinut, ettei vaatehuoneen edessä saanut vaihtaa vaatteita. Silloin halusin useasti mennä vaihtamaan vaatteet ja lopuksi olisin vain paljon myöhässä.
Riisuin nopeastin mekon, vaikkakin vihasin sen kiinnitystä. Tämän takia en tykännyt käyttää näitä! Tai no, ainakin tämä on yksi syy siihen. Tunsin Ashtonin katseen itsessäni vetäessäni legginsejä jalkaan, mutten välittänyt. Pyyhin nopeasti kasvoni käteeni vetäessäni neuleen ylleni. Nostin käsilaukkuni sängynpäädystä luokseni ja aloin tyhjentämään sitä sängylle.
Sivusilmästä huomasin Ashtonin lähtevän huoneesta, joten hengähdin syvään. Oli kamalaa olla hänen kanssaan näissä väleissä. En tiennyt riitelimmekö me, ehkäpä. Minun pitäisi kertoa hänelle totuus, mutta minun pitäisi muotoilla se oikein ensin.
Polvistuin sängyn eteen ja kumarruin katsomaan sängyn alle. Näin kauniin pahvisen ostospussin ja vedin sen luokseni. Vilkaisin nopeasti ovelle varmistaakseni sen olevan kiinni ja vedin yhden testipakkauksista käteeni. En voinut edes katsoa sitä, vaan heitin sen suoraan laukkuun ja tungin pahvipussin takaisin syvälle sängyn alle. En halunnut Ashtonin löytävän niitä tai näkevän kävellessään huoneeseen.
Suoristauduin seisomaan ja kävelin kylpyhuoneeseen. Katsomatta edes peilistä otin meikinpoistoaineen ja puhdisitn kasvoni valuneista meikeistä. En tarvitsisi niitä enää. Ashton piti minusta ilman meikkikerrosta, joten ainakaan hän ei laittaisi sitä pahaksi. Matkalla olohuoneeseen vedin nopeasti tennarit jalkaan ja vedin käsilaukkuni mukaan.
Ashton oli työhuoneessaan kun saavuin olohuoneeseen. Ovi oli raollaan, joten kuulin hänen äänensä hiljaisena. Selvästi puhelimessa. Näin tabletin sohvapöydällä ja tein päätökseni. Yhden oven piti sulkeutua viimeisen kerran ja sen piti sulkeutua mahdollisimman nopeasti.
Avasin lukituksen ja siirryin nettiin. Avasin kaksi välilehteä ja etsin Nathanin ja Colinin heidän työpaikkojensa sivuilta. Minua kirpaisi hieman nähdä heidän kasvonsa, mutta olin päässyt heistä ylitse jo.
"Oletko valmis?" Ashton kysyi tullessaan työhuoneestaan. Kuulin hänen lähtevän suoraan käytävälle päin. Hänen äänensä oli etäinen, joten epäilin hänen olevan vihainen minulle. "Tuletko? Vai haluatko jäädä?"
"Ashton", sanoin nielaisten ja katsoin olkani yli häneen. Hän katsoi minua neutraalisti, uupuneena. Oliko hän kyllästynyt minuun? Vai johtuiko se puhelusta?Mitä uutisia hän sai? "Tulisitko tänne?"
Ashton käveli hitaasti luokseni ja istui sohvan toiseen päätyyn jättäen väliimme puoli metriä tilaa.
"En ole koskaan kertonut sinulle kunnolla, miksi en luota rikkaisiin", kuiskasin, mutta päätin samalla, että hoitaisin tämän nopeasti ja kunnialla läpi.
"Eikö tämä voisi odottaa? Meidän pitäisi olla pian-" Ashtonin ääni katosi nopeasti hänen katsoessaan tabletilla olevaa kuvaa Colinista. "Kuka hän on?"
Nielaisin hitaasti. "Colin oli ensi-ihastukseni. Hän vei minua ravintoloihin ja juhliin clubeille, vaikka olin alaikäinen. Rakastuin häneen nopeasti. Hän kuitenkin oli minua vanhempi ja halusi tietenkin.. säänkyyn kanssani. En ollut valmis, joten hän raiskasi minut."
Ashtonin katse lennähti kasvoihini, enkä osannut sanoa mitään hänen reaktiostaan muuta kuin puhdasta järkytystä. Hän avasi suunsa, mutta pudistin päätäni. En lopettanut vielä. Painoin toisen välilehden auki ja Nathanin kasvot ilmestyivät ruudulle.
"Hetki tuon jälkeen tapasin Nathanin. Hän oli ihana ja uskoin löytäneeni hänestä prinssini Colinin jälkeen. Se tapahtui nopeammin kuin Colinin kanssa, siis häneen rakastuminen. Mutta hän alkoi väkivaltaiseksi. Colin ei koskaan lyönyt minua, mutta Nathan löi. Ja hän raiskasi minut useasti. Sen jälkeen hän vain katosi, enkä ole nähnyt häntä enää sen jälkeen." Huomaamattani olin alkanut itkemään, mutta tällä kertaa se oli vain kyyneliä. "He molemmat olivat rikkaita ja uskottelivat minulle, että minulla olisi tulevaisuus heidän kanssaan, mutta sitten veivät kaiken pois. Olin murtunut ja vihainen heille. Syytin rikkaita, enkä enää luottanut yhteenkään ennen sinua."
Ashton tarttui tablettiin ja laittoi sen sohvapöydälle. Hän kääntyi katsomaan minua ja tarttui ranteisiini.
"Sano, että menit poliisin puheille." Kun en vastannut, hänen kasvonsa vääntyivät hieman. Näin pienoisen paniikin niissä kun hän käsitti asian selvemmin. "Sinun pitää tehdä rikosilmoitus. Tehdään se heti-"
"Ei ole todistusaineistoa", sanoin ja katsoin Ashtonin käsiä. Hän puristi erittäin lujaa ranteitani ja minua alkoi jo sattua. "Ashton, satutat minua."
Ashton päästi heti irti ja pakitti kauemmas. "Anteeksi, en tarkoittanut."
Purin hammasta ja katsoin Ashtonia silmiin. Hän näytti säikähtäneeltä, mutten välittänyt.
"Sinun pitää ymmärtää, että minä olen hyväksynyt tämän kaiken- tai no, en hyväksynyt, mutta päässyt yli. Halusin kertoa tämän vain, koska en halua sinun vihaavan minua."
Hämmennys valtasi Ashtonin silmät. "En minä sinua vihaa, en voisi."
"Lupaa, ettet yritä tehdä mitään asialle. Siitä on jo aikaa, joten et voisi tehdä mitään."
"Lupaan, ettenkoskaan tee samaa sinulle. Minä en ole semmoinen."
Kuin korostaakseen sanojaan hän tarttui käsiini hellästi ja suuteli rystysiäni vielä hellemmin. Ele oli niin tyhmä, mutta samalla jotenkin koskettava ja herkkä. Lennähdin suoraan hänen kaulaansa ja heitin toisen jalkani hänen ylitseen. Ashton kietoi kätensä ympärilleni ja puristi rintaansa vasten. Hän silitti selkääni ja hyssytteli. Tunsin hänen lämpimän ruumiinsa allani ja tunsin oloni eheämmäksi. Hän oikeasti rakastaa minua, ajattelin. Hän on valmis tekemään mitä vain.
Tiesin, että minun pitäisi sanoa se hänelle takaisin, mutten ollut vielä valmis. En vielä. Minun piti saada ensin tämä raskaus-juttu pois alta.
Siirsin painoa taaemmas ja katsoin Ashtonia silmiin. Hän pyyhki kyyneleeni pois ja hymyili surullisesti, odottavasti. Pidin käsiäni hänen kaulansa ympärillä niskassa kiinni. Hänen hiuksensa kutittivat sormiani.
"Eiköhän lähdetä äitisi luokse", sanoin ja niiskaisin epähienostuneesti. Virnistin hieman. "Voi olla, että suostun nukkumaan eri huoneessa kuin sinä."
Ashton kiristi otettaan selästäni ja veti minua itseään vasten. Pidin siitä. Hän ei aikonut kohdella minua niin kuin kukkaa kämmennellä. Halusin hänen olevan samanlainen kuin aluksi.
"Voi olla, että erehdyt vuoteesta... Tai sohvasta... Tai pöydästä..."
Ashtonin villi virne sai sydämmeni juoksemaan. Painauduin tiukasti kiinni häneen ja vein suuni aivan lähelle hänen korvaansa. Ashton värähti hengitykseni ansiosta ja tunsin hänen kasvavan allani.
"Tai ehkä..." sanoin hiljaa kuiskaten. "... me vain vähän myöhästymme."
Ashton veti minua hellästi hiuksista, jotta sai huulensa huulilleni. Tunsin virneen hänen huulillaan, mutta hän oli myös omalla tavalla hidasteleva. Hän otti tämän varovaisemmin kuin ennen kaiken kertomani jälkeen enkä voinut syyttää häntä. Minäkin olisin varuillani, jos kuulisin hänen meinneisyytensä olevan samanlainen kuin minun.
"Tai sitten myöhästymme vain kunnolla."