Rich Bitch II Ashton Irwin fanfic, Finnish [A.I.] {valmis}

40. luku

x Charlotte x

Ashtonin perheen talo oli valtava, oikeasti. Muutama kerrosta, monta lasi-ikkunaa, huikea parveke ja valtava piha. Talon oli pakko olla jokin sukuomaisuus, koska ei se muuten olisi ollut niin vanhan ja vauraan näköinen.
Tultuamme Ashton oli heti mennyt veljensä luokse ja Ashtonin äiti lähti kierrättämään minua talossa. Talossa oli monta tyhjää huonetta ja paljon kaikkea liian kallista, ja pelkäsin koko ajan rikkovani jotain kohta.
Olimme jutelleet ties mistä Marien kanssa illan aikana. Lauren oli huoneessaan, mistä olin hieman surullinen. Olisin halunnut jutella hänen kanssaan, mutta kaikkea ei voi saada. Ashton ilmestyi luoksemme ja juttelimme niitä näitä vielä tovin. Marie näytti Ashtonin lapsuuskuvia ja täytyy sanoa, hän oli varsin suloinen lapsi ollut. Lapsikuvat kuitenkin saivat minut miettimään taas raskausmahdollisuutta, joten vaihdoin nopeasti aihetta.
"Käyn laskemassa kylpyveden", Ashton sanoi yhtäkkiä, nousi ja lähti olohuoneesta.
Kurtistin kulmiani. Halusiko hän kylpeä? Vasta hetken päästä tajusin Marien kuulleen hänen sanansa myös ja käännyin häneen päin. Mitä hän ajatteli? En hävennyt sitä, että nukuin Ashtonin vieressä saati kylvin hänen kanssaan, mutta en odottanut olevani Ashtonin äidin edessä tunnustamassa näitä asioita. Marie onneksi vain hymyili ja huikkasi hänen peräänsä:
"Vaniljavaahto on ylähyllyllä!"
"En tajua, miksi hän on muuttanut pois", sanoin kuin ohimennen kääntyen Marieen päin. "Tämä on niin mahtava asunto."
Marie naurahti ja heilautti viinilasiaan kädessään hieman. Hän oli tarjonnut minullekin, mutta olin kohteliaasti kieltäytynyt. En kaivannut viiniä sekoittamaan ajatuksiani.
"Hän halusi yksityisyyttä, kuten aina", hän tyytyi sanomaan ja huokaisi sitten. "Hän on aina ollut eristäynyt kaikista. Hän on suosittu, kyllä, mutta hän ei osaa pitää rakkaita lähellään."
Join kulauksen vichystä, jota olin saanut. "Usko pois, tiedän tunteen."
Marien hymy oli väsynyt ja raskas. Hän oli vaihtanut mekon löysiin farkkuihin ja T-paitaan, enkä osannut tunnistaa häntä niiden kanssa. Tämä oli liian rento look hänelle.
"Olet tehnyt melkoisen vaikutuksen poikaani", Marie lausahti hiljaa. "Hänen kappaleensa... Hän ei ole laulanut tänne tulomme jälkeen. Minulle merkitsee paljon se, että hän laulaa taas."
Yhtäkkiä Marie suoristautui ja katsoi selkäni taakse. Hän hymyili onnellisena ja nyökkäsi pienesti.
"Älkää valvoko liian myöhään", hän sanoi noustessaan ja kadotessaan keittiön suuntaan.
Nousin ja käännyin Ashtoniin päin. Henkäisin nähdessäni hänen ilmeensä. Hän oli järkyttynyt, kuin shokissa, mutta yritti käyttäytyä normaalisti.
"Mikä on?" kysyin kulmia kurtistaen ja astuin lähemmäs häntä.
Ashton pudisti hämmentyneenä päätään ja lähti yläkertaan vieviä rappusia kohti. Lähdin heti hänen peräänsä. Mitä oli tapahtunut? Miksi hän käyttäytyi näin?
Ashton johdatti meidät kylpyhuoneelle, joka sijaitsi hänen huoneensa vastapäätä. Hän liki juoksi sisälle riuhtaisten oven auki ja heittäen sen tieltään. Menin nopeasti hänen perässään sisälle ja suljin oven hiljaa. Käännyin katsomaan Ashtonia hämilläni.
"Kertoisitko, mitä on tapahtunut?" kysyin seisten oven edessä antaen hänelle tilaa. Oliko kyse siitä puhelusta, jonka hän oli soittanut? Vai oliko hän saanut lisää huonoja uutisia? Hän oli vaikuttanut iloiselta koko illan, iloisemmalta kuin yleensä. En halunnut, että illasta tulisi masentava.
Ashton avasi suunsa, sulki sen ja avasi uudelleen. Hän heilutti käsiään kuin haluaisi sanoa jotain, muttei vain keksinyt oikeita sanoja. Lopulta hän päätti vain seistä ja katsoa minuun.
"Kerro sinä", hän sanoi hartiat jännittyneenä.
"Anteeksi mitä?"
Ashton asteli lavuaaritason luokse, jonka päällänäin laukkuni olevan. Henkäisin kuuluvasti nähdessäni hänen alkavan penkoa laukkuani. Hän löysi sen. Hän löysi testin.
"Miksi sinä olet katsonut laukkuuni?"
Ashton ei välittänyt kysymyksestäni, vaan veti raskaustestin esille. Olin jähmettynyt paikoilleni pystymättä tekemään mitään. Mitä minä nyt tein?
"Mikä tämä on?" hän kysyi ja heilutti testiä kädessään. "Mitä sinä teet tällä?"
Nielaisin. Tunsin hengitykseni muuttuvan katkonaiseksi, mutten voinut sallia sitä. Puristin kättäni nyrkissä, jotta pystyisin rauhoittumaan. Käskin itseni rauhoittumaan. En voinut seota nyt.
"On mahdollista, että olen raskaana", sanoin katsoen suoraan Ashtonin silmiin. Siinä, nyt olin sanonut sen.
Ashton piti ilmeensä neutraalina, mutta näin hänen silmiensä myrskyävän.
"Onko tämä jokin sairas pila?" Ashton sylkäisi ja heitti testin laukkuni päälle. "Koska tämä ei ole vittu yhtään hauskaa!"
Hengitin syvään. Miten saisin hänet ymmärtämään? Tämän takia olisin halunnut kertoa hänelle rauhassa. En ollut ajatellutkaan hänen menevän penkomaan laukkuani. Miksi hän edes oli ottanut laukkuni? Se oli ollut eteisessä ainakin hetki sitten.
Astuin taaksepäin tuntien kylpyhuoneen oven selkäni takana. Ei pakotietä, jollen avaisi ovea ja juoksisi karkuun. En kuitenkaan voinut paeta. Tämä ei ollut kokonaan vikani. Tietenkin se olin minä, joka olin unohtanut ottaa pillerit. Mutta puolustuksekseni voin sanoa, että minulla oli paljon menossa sillä hetkellä.
"Miksi minä vitsailisin tällä asialla?" kysyin katsoen kaikkialle muualle paitsi Ashtoniin. Huomasin ammeen, joka oli suurempi kuin muistin kierrokselta. Siihen mahtui sopivasti muutama samaan aikaan. Vesi oli ylittämyt puolenvälin ja nousi sopivasti.
"Miten?"
Kohautin toista hartiaani liikuttamatta katsettani. "Minulta saattoi jäädä muutama pilleri ottamatta isän..."
"Ou", Ashton henkäisi hiljaa. Toivoin, että hän ymmärtäisi, eikä syyllistäisi. Ashton oli pitkään hiljaa, mutta jatkoi sitten: "En tiedä, pitäisikö minun olla iloinen vai ei."
Katsoin tiiviisti allasta. Tunsin kyyneleiden kohoavan silmiini mitä kauemmin sitä katsoin. En halunnut itkeä, mutta se näytti tulevan väistämättä. Ashton ei olisi osannut muotoilla asiaa yhtään paremmin. Minäkään en tiennyt lainkaan, olinko enemmän iloinen vai surullinen. Tietenkään lapsen saaminen näin aikaisin ei ollut idylliä, mutta toisaalta saisin uuden perheen. Mutta tuskin lapselle oli hyvä olla liki työttömän huollettavana?
Tietenkin Ashton auttaisi, olisin siitä liki varma. Lapsen kautta voisin haastaa hänet oikeuteen tai vastaavaa, joten hänen olisi pakko auttaa. Mutta entä jos hänen äitinsä vie lapseni? Mitä sitten tapahtuisi? Ainakin lapsi olisi isänsä perheen luona, mutta kestäisinkö sitä?
Rauhoitu, käskin itseäni. Et vielä tiedä oletko raskaana.
"Char?" Ashton kysyi tovin kuluttua. Allas oli liki täynnä. Ilmeisesti Ashton huomasi sen, sillä hän kävi sulkemassa hanat.
Siirsin katseeni päinvastaiseen suuntaan kauas Ashtonista. Kuulin kuitenkin hänen askeleensa ja pian löysin itseni hänen sylistään. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja painoin kasvoni hänen rintaansa vasten. Tunsin nyyhkäysten värisyttävän kehoani.
"Shhh", Ashton rauhoitteli ja puristi minua itseään vasten. "Ei mitään hätää, me selviämme."
Nielaisin nyyhkäysten lomassa puristaen silmiä yhteen. Selviäisimmekö? Entä, jos jompi kumpi lähtee? Jos emme tule toimeen? Jos Ashtonin perhe hylkää hänet tämän takia?
"En-en tiä mitä tehdä", sanoin nielaisten raskaasti. "En ole valmis tähän."
"Ei mietitä sitä nyt", Ashton sanoi. Hän asetti molemmat kätensä leualleni ja kohotti päätäni niin, että katsoin häneen. Näin lämpimät silmät, joita olin oppinut rakastamaan. "Rakastan sinua. Kävi miten kävi, me selviämme tästä jotenkin. Et ole yksin."
Tämän sanottuaan hän nojautui hitaasti alemmas ja suuteli minua hellästi. Yhtä hellästi ja sileästi kuin ruusun terälehti saattoi olla iholla. Hymyilin vaistomaisesti. Nyyhkäykset olivat loppuneet onneksi ja saatoin hengittää kunnolla.
"Milloin sinun pitäisi tehdä tuo testi?"
Katsoin laukkuni päällä olevaa testiä. "Ajattelin ensin tehdä sen nyt mutta huomenna. Niin ainakin Calum sanoi."
"Calum?"
Käänsin heti katseeni Ashtoniin kuullessani hänen syyttävän ja kysyvän äänen. Kirosin mielessäni. Ei olisi pitänyt mainita Calumia.
"Hän tavallaan osti minulle testit", selitin nopeasti. "Kun olin konsertissasi, hän kävi kaupassa ja vei ne asunnollesi."
Ashton pysyi hiljaa ja nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi. Hän irroitti otteensa minusta ja pakitti ammeen luokse. Hän otti seinällä olevasta hyllyköstä muutaman purkin ja tyhjensi niitä ammeeseen, minkä jälkeen vesi muuttui vaaleanpunaiseksi. Mitä ihmettä hän teki sille? Jonkinlainen väriaine varmaan.
Ashton alkoi riisua paitaansa, joten otin sen vinkkinä alkaa itsekin riisuutua. Vedin neulepaitani pääni ylitse ja riisuin legginsit nopeasti. Mitään ajattelematta heitin myös rintsikat ja alushousut samaan pinoon ja siirsin pinon tyhjälle hyllykölle. Ashton oli jo siirtynyt ammeeseen, joten näin enää vain hänen täydellisen lihaksikkaan yläruumiinsa vaaleanpunaisen veden yllä. Hän katsoi mietteliäänä minua astellessani hänen luokseen ja istuutuessa häntä vastapäähän ammetta.
Vesi oli ihanan lämmintä, liki kuumaa. Tunsin lihaksieni alkavan rentoutua liki välittömästi. Suljin silmäni ja vajosin syvemmälle vedessä. Saatoin unohtaa kaiken hetkeksi. Oli vain minä ja lämmin vesi sekä Ashton, jonka vartalosta hehkui jonkinlaista voimaa. Tunsin hänen olevan lähelläni, vaikken koskenut häneen.
"Sitäkö sinä itkit?" Ashton kysyi huolimattomasti.
"Mmmh?" mumisin palaten takaisin kylpyhuoneeseen omista maailmoistani. Avasin silmäni ja näin Ashtonin katsovan minuun mitäänsanomattomasti.
"Itkitkö, koska sait tietää olevasi ehkä raskaana?" Ashton tarkensi.

Purin huultani. Itkin, koska tajusin rakastavani häntä. Minun olisi pitänyt tajuta, ettei hän söisi selitystäni kappaleesta, Ashton ei ollut tyhmä. Minun pitäisi vain selittää tämä mahdollisimman selkeästi hänelle.

"Olin melkein shokissa tajutessani olevani myöhässä. Calum yritti rauhoitella minua, joten sain jollain tavalla itseni kuntoon", selitin valiten sanani tarkasti. Lämmin vesi kuitenkin häiritsi pahasti aikeitani. "Laulusi... Se sai minut ajattelemaan, mitä kaikkea tämä voisi merkitä meille. Mitä menettäisimme, mitä saisimme. Kaikki on vain pienen testin tekemisestä kiinni, jotta saisin varmuuden. En pystynyt vain olemaan siellä äitisi ja sisarustesi vieressä, kun tiesin, että tuottaisin heille pettymyksen."
"Char", Ashton sanoi välittömästi vakavasti. Hänen silmissään paistoi totinen sävy. "Et tuota kenellekään pettymystä. Tämä oli vain vahinko, niitä sattuu. Jos olet raskaana ja saamme lapsen, hän on yhtä rakastettu kuin toivottu lapsi olisi. Äitini ei voisi tehdä mitään, mikä saisi minut hylkäämään teidät, sinut."

"Entä jos en ole raskaana?"
"Hänen ei tarvitse tietää tästä mitään, jollet halua."

Ashton tarttui jalkoihini nopeasti yllättäen minut täysin. Hän veti minua itseään kohti, joten nousin hieman ja käännyin siirtyen selkä hänen rintaansa vasten. Tunsin Ashtonin rennon ruumiin allani painaessani pääni hänen rintaansa kiinni. Ashton alkoi leikitellen kuljettamaan sormiaan ympäri vartaloani aloittaen käsistäni ja siirtyen satunnaisesti minne tahansa. Aluksi se kutitti, mutta pian olin täysin rentoutunut hänen ja lämpimän veden ansiosta.
Saatoin hengittää rauhassa ja unohtaa aiemman riitamme. Ashton ei ollut minulle vihainen, joten minun ei tarvinnut murehtia siitä. Hän tiesi totuuden ja silti hän piti minua lähellään ja rakasti minua. Hän ei vihannut minua. Ummistin silmäni rauhassa kiinni ja vajosin tyyneyden valtaamaan olotilaan.
"Rakastan sinua", huokaisin, ennen kuin tajusin mitä olin tekemässä.

//Voi Charlotte minkäs teitkään... Miten on, ottiko Ashton raskaus-mahdollisuuden hyvin vai olisiko hänen pitänyt friikahtaa teidän mielestänne? Ja mitä veikaatte/toivotte, onko Charlotte raskaana vai ei?