Rich Bitch II Ashton Irwin fanfic, Finnish [A.I.] {valmis}

30. luku

x Charlotte x

Kello oli liki kolme yöllä hissin ovien avautuessa. Pidin korkoja kädessäni ja hiivin mahdollisimman hiljaa peremmälle, sillä en tiennyt oliko Ashton jo nukkumassa. Ainakin valoa oli, mutten osannut sanoa oliko se vain jäänyt päälle.
Minulla oli ollut hauska ilta. Olin pitkästä aikaa ollut töissä ja paikka oli tupaten täynnä. Oli ihana tietää, että minua kaivattiin. Aluksi oli ollut hieman kiusallista ja olin saanut suruvalitteluja ja osanottoja, mutta sen jälkeen kaikki olivat menneet hyvin. Olin jopa jäänyt myöhemmäksi kuin yleensä.
Kuulin olohuoneesta naurua, joten tiesin Ashtonin olevan hereillä yhä. Televisiokin taisi pauhaa taustalla. Oliko hän kutsunut ystävänsä tänne, kuten olin ehdottanut? Taisi olla.
Näin neljä hahmoa olohuoneen sohvilla ja nojatuolilla. Ashton istui yksinään kuten Lukekin, mutta Calum ja oletetusti Michael istuivat vierekkäin. Olin Michaelin nähnyt La Voguella monesti, en voinut erehtyä hänestä. En ollut kuitenkaan nähnyt häntä ennen tällä tavalla, joten jouduin nielaisemaan ennen kuin uskaltauduin lähtemään käytävän turvasta.
Calum oli ensimmäinen, joka huomasi minut. Se ihmetytti minua hieman, sillä tiesin Ashtonin kuulleen tuloni. Miksei hän tullut tervehtimään minua? Miettiessäni tarkemmin en tiennyt, miksi hänen olisi pitänyt. Ei se ollut niin, että seurustelimme. Mehän vain vähän nautimme eduista. Ja tämähän oli hänen asuntonsa, hän päätti mitä täällä tehdään.
Seuraavaksi Luke hymyili minulle tervehdyksenä, minkä jälkeen Michael käänsi katseensa minuun. Hän tunnisti minut, tietenkin tunnisti. Miksei olisi? Huomasin sen hänen virneestään ja tietävästä katseestaan. Mutta oliko hän kertonut siitä muille?
Ashton ei vieläkään katsonut minuun, joten otin ohjat omiin käsiini.
"Sinä olet varmaankin Michael?" sanoin kysyvästi, vaikka tiesin vastauksen.
Michael nyökkäsi ja virnuili yhä. Hänen salaperäisestä esiintyjättärestä oli tullut yhtäkkiä kaverin kämppis.
"Niin olen, sinä olet Chaar-lotte", hän sanoi muuttaen viime hetkellä sanansa.
Kohotin kulmiani varoittavasti, mikä sai Michaelin katsomaan minua päästä varpaisiin.
"Täytyy sanoa, Ashtonilla on hyvä maku."
"Kiitos", sanoin vilkaisten Ashtoniin.
Miksi hän yhä katsoi televisioon? Oliko Michael kertonut hänelle minusta ja nyt hän oli vihainen? Saattoiko hän kieltää minua menemästä La Vogueen enää? Ei hän voinut olla niin julma, sillä hän tiesi, etten halunnut hänen elättävän minua kokonaan.
"Menen tästä nukkumaan, olen vähän väsynyt", sanoin, mutta Ashton ei kiinnittänyt huomioa minuun edelleenkään. Huokaisten käännyin katsomaan Lukea, Calumia ja Michaelia. "Öitä, nähdään myöhemmin."
"Nuku hyvin",Calum sanoi hymyillen hurmaavasti. Hän se osasi sulattaa naisten sisimmät.
"Nähdään toisten", Luke sanoi kääntyen katsomaan televisioa.
Michael virnisti uudelleen. "Oli hauska tavata, odotan seuraavaa kertaa innolla."
Pyöräytin silmiäni ja lähdin kävelemään kohti makuuhuonetta.
Päästessäni Ashtonin nojatuolin ohitse lähelle ovea, kuulin Ashtonin nousevan.
"Odota hetki", hän sanoi hiljaa.
Kuulin hänen askeleidensa tulevan minua kohti ja kohta hänen kätensä käänsivät minut ympäri. Hän veti minut nopeasti kiinni itseensä ja veti huuleni huulilleen. Hän suuteli minua ja syvensi suudelmaa ujuttamalla kielensä suuhuni. Vastasin hämmentyneenä suudelmaan ja kiedoin käteni hänen niskaansa. Hetkeksi unohdin kolme muuta miestä huoneesta, mutta heillä ei oikeasti ollut väliä minulle. Ashton oli siinä ja olin ikävöinyt häntä tänään. Vaikka minulla oli hauskaa töissä, kaipasin olla tässä hänen käsivarsillaan.
Ashton irtautui suudelmasta hetken päästä ja lepuutti otsaansa otsallani. Hän piti ensin silmiään kiinni, mutta avasi ne pian ja katsoi minuun pitkään.
"Tulen pian perässä", hän kuiskasi ja suuteli minua nopeasti.
Käännyin ja lähdin makuuhuoneeseen, mutta ehdin nähdä Michaelin vakavan ilmeen. Kurtistin kulmiani. Oliko Ashton tehnyt tuon vain osoittaakseen Michaelille, että minä olin hänen? Miksi? Minä en periaatteessabollut Ashtonin, mutta tavallaan halusin olla. En tiennyt miksi, mutta jokin veti hänessä minua puoleensa. Ehkä ne olivat silmät, ehkä määrätietoinen ja johtava luonne, en tiedä.
Suljin oven perässäni ja heitin laukkuni lattialle. Riisuin nopeasti vaatteeni ja vedin yhden Calumin ostaman yöpaidan ylleni. Mietin koko ajan Ashtonia ja miten hän käyttäytyi. Oliko kaikki hyvin? Oliko yrityksellä kaikki hyvin?
"Mitä sinä teet?" Ashton kysyi minun nopeasti tullessani olohuoneeseen yöpaidassa. Tiesin miksi hän kysyi heti sen. Yöpaita oli melko ihonmyötäinen ja silkkinen, ei materiaalia kaikkien silmille, varsinkaan Michaelin.
"Haluan juotavaa", sanoin kadotessani keittiöön.
"Ash usko pois, hän on liian hyvä sinulle", Michael nauroi hiljaa olouhuoneessa, mutta kuulin sen silti.
"Mike!" Luke älähti hieman lujempaa.
Ashtonin ääni oli vielä hiljaisempi kuin Michaelin oli ollut. Saatoin tuskin kuulla kaikkia tavuja hänen puhuessaan.
"Luuletko, etten tiedä sitä?" hän sanoi kuin luovuttaja. "Luuletko, etten hetkeäkään pelkää hänen kävelevän ulos tästä paikasta ja katoavan elämästäni?"
Nielaisin. Pelkäsikö Ashton oikeasi menettävänsä minut? Minne minä olisin mennyt? Ymmärsin kyllä, miksi hän niin ajatteli. Minua ei oltu sidottu tähän paikkaan mitenkään. Mutta en halunnut lähteä. Nyt kun tiesin, ettei Ashton tiennyt La Voguesta, saatoin hengittää rauhassa. Hän ei olisi taatusti halunnut pitää minua täällä, jos tietäisi.
"Ash, ei hän ole menossa minnekään", Calum sanoi ehkä hivenen liian lujaa, mutta silti erittäin tukevasti. Hän oli neljästä se, joka ymmärsi minua ehkä parhaiten naisena. Hän tuntui olevan aina puolellani, mistä kiitin häntä.
Otin vesilasin mukaani kävellessäni olohuoneeseen. Vilkaisematta muihin istuuduin Ashtonin syliin ja nojasin hänen rintaansa vasten. Sitten vasta käännyin katsomaan muita. He näyttivät hämmentyneiltä, mutta Calum hymyili tietävänä.
"Mitä te olette puuhailleet tänään?" kysyin tuntien Ashtonin rentoutuvan allani. Hänen lämpönsä lämmitti minua.
"Lähinnä oltu täällä", Luke vastasi ystävällisesti hymyillen. "Ashton halusi olla täällä siltä varalta, että olisit aiemmin tullut takaisin."
"Oliko sinulla kiva ilta?" Ashton kysyi liikuttaen sormiaan ylös ja alas pitkin käsivarttani huolimattomasti. Tiesin sen rauhoittavan häntä. Miksi hän siis hermoili?
Painauduin hieman lähemmäs häntä. "Erittäin kivaa", sanoin tuntien itseni onnellisemmaksi kuin koko viikkoon. "Kaikki meni paremmin kuin ennen ja niin monet olivat iloissaan siitä, että palasin töihin."
Ashton jännittyi hetkeksi, mutta rentoutui taas kietaistessaan toisen kätensä ympärilleni ja vetäessään minua itseään vasten vielä enemmän.
"Meidän pitää tästä lähteä varmaan pian", kuulin Luken sanovan rykäisten.
"Tulkaa nyt useammin käymään, en halua Ashtonin jäävän neljän seinän vangiksi ainiaaksi", sanoin nauraen noustessani Ashtonin sylistä.
Ashton tiukensi otettaan. Hän ei selvästikään halunnut minun lähtevän sylistään, mutta pakotin itseni nousemaan. Hänen piti saada vaihtaa aamuyön viimeiset sanat ystäviensä kanssa ilman minua.
"En ole jättämässä sinua", kuiskasin erittäin hiljaa hänen korvaansi.
Ashton hämmentyi ja jäi katsomaan, miten lähdin makuuhuoneeseen uudelleen. Hän ei ollut osannut odottaa tätä minulta, kuten en minäkään. Halusin kuitenkin tehdä hänelle selväksi, etten ollut lähdössä.
Suljin makuuhuoneen oven ja astelin nopeasti sängylle. Jätin vesilasin yöpöydälle ja suorastaan kaaduin sängylle. En edes tiennyt nukahtaneeni ennen kuin havahduin hereille Ashtonin kietoessa kätensä ympärilleni. Kierähdin toiselle kyljelle asettaen pääni hänen käsivartensa päälle.
"Anteeksi, että herätin", hän kuiskasi hiljaa.
Hymyilin väsyneenä. Tunsin Ashtonin lämpimän ihon ihoani vasten. Hänellä ei ollut taaskaan yöpaitaa ja jalassa olivat vain bokserit. Pidin hänestä semmoisena. Hän ei yrittänyt hienostella takiani.
"Mitä sinä tarkoitit sillä?" Ashton kysyi hetken päästä.
Purin huultani. "Tiedät, mitä tarkoitin."
"Sinä kuulit keskustelumme." Se ei ollut kysymys, se oli lausahdus.
Kohottauduin käsivarteni varaan ja katsoin Ashtonin silmiin. Vaikka oli pimeää, vannoin näkeväni niissä värin elävän.
"Pelkäät, että lähden", totesin aluksi. "Minä en ole lähdössä. En sen takia, ettei minulla ole muuta paikkaa tai ketään muuta jäljellä. Jään, koska haluan jäädä."
Ashton katsoi minua sanattomana. Hän tuskin edes hengitti. Lopulta hän kohotti kasvojaan ja suuteli minua pitkään ja hitaasti, rauhassa.
"En halua sinun lähtevän", hän sanoi lopulta huuliani vasten. "Tahdon sinun olevan täällä."
"Joten minä olen."
Painauduin takaisin hänen rintaansa vasten kietoen käteni hänen vartalonsa ympäri. Huomasin vaipuvani uudelleen uneen nopeasti kuunnellen Ashtonin rauhallista hengitystä. Ennen kuin kuitenkaan kokonaan nukahdin, kuulin Ashtonin hiljaisen äänen:
"Olen rakastumassa sinuun."

//Mitä mieltä olette Ashtonin tunnustuksesta? Entä siitä, että Charlotte salaa yhä La Voguen? Pitäisikö Ashtonin kertoa Charlottelle tietävänsä hänen työstään? Kertokaa kommenteissa ja muistakaa antaa votea!