Rich Bitch II Ashton Irwin fanfic, Finnish [A.I.] {valmis}

28. luku

x Charlotte x

Heräsin siihen, miten joku hellästi liutti sormiaan käsivarttani pitkin selälleni, niskaani ja sieltä takaisin. Tunsin jännittyväni, mutta tiesin sen olevan Ashton. Rentouduin hitaasti Ashtonin alkaessa hitaasti hieroomaan selkääni. Huuliltani pääsi kevyt nautinnollinen huokaisu.
Kuulin Ashtonin nauravan matalasti hänen vetäessä minua keskemmälle sänkyä ja kääntävän minut mahalleni. En vastustellut. Hän kipusi selkäni päälle hajareisin ja aloitti hieroomisen kunnolla. Asettelin käteni pääni alle ja rentouduin täysin. Niskani olivat jumissa ja olin ollut kireänä koko viikon, joten tämä oli luksusta.
Ashton hieroi ensin harteitani, mutta siirtyi selkääni hetken päästä. En voinut sille mitään, mutta huokailin äänekkäästi hänen osuessaan kipeisiin kohtiin ja avatessaan niitä. Yhtäkkiä hän lopetti ja siirtyi pois yltäni. Hän kierähti mahdollisimman kauas minusta ja oli nousemassa sängystä, mutta tarrasin hänen käsivarteensa hennosti.
"Minne sinä menet?" kysyin unisesti tuon hemmoittelun jäljiltä. Olisin voinut jäädä sänkyyn koko päiväksi, mutta Ashton tavallaan rikkoi lumouksen.
"Mmh", hän sanoi kiusaantuneena ja katsoi kylpyhuonetta kohti. "Minun on.. ööh.. soitettava puhelu."
Kurtistin kulmiani. Kellohan tuskin oli edes kahtatoista. "Eikö se voisi odottaa?"
Minua hieman hävetti eilinen romahdukseni, mutta oloni oli parempi kuin koko viikkoon. Tuntui, kuin viimein olisin pääsemässä yli siitä masentavasta tilasta ja olisin oppinut hyväksymään asiat niin kuin ne olivat.
Ashton näytti vielä kiusaantuneemmalta ja hän liikahti lähteäkseen. "Ei valitettavasti."
"Ole kiltti", sanoin hiljaa vetoavasti tietäen, ettei hän voinut kieltäytyä. Hän omalla tavallaan syytti itseään isäni kuolemasta, vaikka oli viaton. Hän oli pitänyt minua täällä, mutta se ei ollut tappanut isääni.
Ashton huokaisi raskaasti ja asettui takaisin makuulle hengittäen erittäin syvään keskittyneesti. Liikahdin lähemmäs häntä ja kiedoin jalkanin hänen jalkojensa sekaan, mikä sai Ashtonin hengittämään vielä syvempään. Hän oli jännittynyt, erittäin jännittynyt.
Ja sitten älysin sen. Kaikki hieronnassa päästämäni äänet eivät olleet vain minulle helpotusta tuovia. Ne olivat saaneet hänet ties mihin mielentilaan.
Virnistin purren huultani liikuttaessani kättäni hänen mahansa ympäri hellästi hivellen hänen ihoaan. Huokaisin nautinnollisesti painautuen kiinni hänen kylkeensä. Ashton jännittyi entisestään ja yritti selvästi ajatella jotain muuta kuin kättäni, ääntäni tai kokonaan minua vieressään.
"Minun on oikeasti soitettava se puhelu", hän sanoi yrittäen nousta, mutta vedin häntä itseäni kohti kaikin voimin.
"Se voi odottaa", sanoin huokaisten tarkoituksella kohti hänen kaulaansa.
Ashton nielaisi ja pudisti päätään. "Ei, se ei-"
Hänen lauseensa muuttui huokaisuksi tarttuessani kiinni hänen erektioonsa boksereiden päältä. Hän vinkaisi pienesti tiukentaessani hieman otettani.
"Usko pois, kyllä se voi odotta", sanoin virnuillen.
Ashton nielaisi ja katsoi minuun luoden tietävän katseen.
"Sinä piru", hän sihahsi.
Samassa huomasin olevani hänen allaan kädet pääni yläpuolella lujasti kiinni hänen otteessaan. Ashtonin kova erektio painautui kiinni jalkoväliini ja tunsin lämmön kasvavan sisälläni. Polte kävi kuumemmaksi mitä kauemmin katsoin Ashtonin silmiin ja huuliin.
"Mitä minä muka tein?" kysyin viattomana, mutta virnistin samalla. Kiedoin jalkani hänen lantionsa ympärille painautuen lähemmäs häntä.
"Oletko varma?"Ashton kysyi pieni huoli silmissään.
Nyökkäsin nopeasti. "Ei sinun tarvitse kysyä."
Samassa Ashton painoi huulensa huulilleni niin musertavan lujaa, että luulin hänen yrittävän muussata huuleni. Hän suuteli minua ahnaasti sujauttaen kielensä suuhuni syventäen suudelmaa. Vastasin samalla mitalla takaisin. Vääntelin käsiäni tahtoen liikuttaa niitä, mutta Ashton ei suostunut siihen. Hän piti otteensa lujana käsieni vangitsijana.
Ashton siirtyi suutelemaan leukapieltäni ja siitä ylemmäs korvanjuurtani.
"Olen kaivannut tätä", hän sanoi suudelmien välissä.
Hengitin raskaasti alkaen liikkua häntä vasten. Halusin tehdä jotain, mutta Ashton ei suonut minulle mitään vapautta. Hän oli tilanteen herra. Tavallaan ymmärsin häntä. Siitä oli muutama viikko kun olin hyökännyt hänen kimppuunsa autossa ja halusin uskoa, että sen jälkeen hän ei ollut ollut kenenkään muun naisen kanssa. Jotenkin ihmeellisesti uskoin sen olevan totta. Hän oli pitänyt minusta huolta eikä ollut painostanut mihinkään. En ollut tiennytkään kuinka paljon yksi pieni suudelma saattoi merkitä hänelle. Tiesin sen vasta, kun hän äsken painoi huulensa huulilleni.
"Ashton", kuiskasin sanan hengästyneenä. Nielaisin nopeasti ja nykäisin käsiäni merkiksi, että halusin ne vapaaksi.
Tunsin Ashtonin virnistävän korvanjuuressani, mutta hän päästi käteni irti. Yhtä nopeasti kuin hän oli äsken kierähtänyt ylleni, hän nyt kierähti ja päästi minut hänen ylleen. Hymyilin tyytyväisenä.
"Sitähän minäkin", sanoin ja painoin huuleni takaisin hänen huulilleen alkaen liikkua häntä vasten. Tunsin, miten Ashton huokaisi suuhuni. Hänen kätensä painoivat lantioani lähemmäs häntä.
Suoristauduin saadakseni vedettyä yöpaitani pääni ylitse ja heitin sen lattialle kasaan. Ashton onnekseni ei ollut pukeutunut paitaan, vaikka saatoin vannoa hänellä olevan yöllä päällään jotain.
Annoin kynsieni jättää hänen rintaansa jäljet saaden vastaukseksi nautinnollisen henkäyksen.
Ashton siirsi toisen kätensä leualleni ja katsoi syvälle silmiini. Pysähdyin katsomaan hänen silmiensä monia sävyjä. En ehkä koskaan saisi tarpeeksi noista silmistä.
"Se puhelu oikeasti pitää hoitaa nyt", hän sanoi ja veti huuleni takaisin ankaraan suudelmaan.

*****

Muutaman tunnin kuluttua seisoin kengät jalassa Calumin minulle ostamassa puvussa: mustissa tiukoissa farkuissa ja valkeassa pitkähihaisessa. Minun oli pakko saada hengittää hieman ja halusin palata töihin -en Rifiellaan, josta olin saanut potkut, vaan La Vogueen. Olin soittanut sinne hetki sitten ja ilmoittanut tulevan illaksi.
Ashton istui olohuoneessa ja mulkoili minua.
"Minusta tämä ei ole hyvä idea", hän sanoi uudelleen. Hän se jaksoi marmattaa samasta asiasta.
"Minun on ihan oikeasti mentävä töihin", sanoin laittaessani aurinkolaseja kasvoilleni. "Minulla on puhelin mukana, joten voin soittaa, jos tarvitsen apua."
"Mikset vain kerro missä työskentelet? Voin heittää sinut."
Pudistin tiukasti päätäni. "Sinun pitää itsekin pitää ilta vapaata. Olemme olleet täällä viikon. Emme me voi jatkaa tällä tavalla kaikesta eristäytyneinä."
"Ei se minua haittaa."
"Niin, ei sinua. Minua se haittaa."
Ashton astelin luokseni luovuttajain elkein. Hän asetti kätensä vyötärölleni ja veti minua lähemmäs. Hän todellakin oli hoitanut puhelunsa hyvin ja soittanut jopa jatkopuhelun. Minulla ei ollut valittamista.
"Mihin aikaan tulet takaisin?"
"Puolen yön tienoilla. Tiedän reitin tänne, älä huoli."
"Ottaisit edes Luken-"
"Lukella on oma työnsä. Hän ei tarvitse uutta minun lapsenvahtinani."
Ashton näytti luopuneen yrityksistään saada minut jäämään, joten palkitsin hänet hymyllä. Kiedoin käteni hänen kaulaansa ja suutelin häntä kevyesti.
"Ja ajattele, töiden jälkeen minun on taas aika rentoutua ja siitä sinä pidät", sanoin suudellen häntä uudelleen.
Ashton vastasi suudelmiin hellästi, mutta hieman hymyillen. Hän oli kai viimein tajunnut, etten ollut lähtemässä. En tiennyt itsekään miksen lähtenyt. Ashton vain jotenkin tuntui nyt osalta minua ja sen osan halusin kiivaasti pitää.
"Minun pitää mennä nyt", sanoin virnuillen hänen suutaan vasten. "Myöhästyn."
"Minä voin heittää sinut sinne", Ashton ehdotti, mutta virnuili itsekin.
"Sinä soitat ystävillesi ja pidätte täällä vaikka pokeri-illan", ehdotin vetäytyessäni kohti hissin ovea. "Sinä et ole heidänkään kanssa ollut tekemisissä."
Ashton nojasi seinää vasten ja kohautti harteitaan. "Kai sinä olet oikeassa. Pidä hauskaa ja soita heti, jos minun pitää tulla paikalle."
"Ashton", sanoin ennen kuin käännyin lopullisesti hissiä kohti, "en minä lähde lopullisesti. Tulen luoksesi, tiedät sen."
Nähtyäni Ashtonin onnellisen hymyn painoin ensimmäisen kerroksen nappia ja ovet sulkeutuivat välistämme.

//Vote & kommentteja! ♥