Rich Bitch II Ashton Irwin fanfic, Finnish [A.I.] {valmis}

6. luku

//Älkää jättäkö äänestämättä ja kommentoimatta, jos pidätte luvusta :)

x Charlotte x

Katsoin miten Hayden lukitsi keittiön oven ja katsahti minuun. Hän oli kuin olikin tarjonnut minulle illallisen -heti sen jälkeen kun ravintola oli suljettu. Hän oli itse kokannut sen alusta alkaen ja saatoin vain kiittää onneani, että olin lyönyt vetoa kokkaustaitoisen kanssa.
"Illallinen oli mahtava", sanoin virnistäen. Olin syönyt näin paljon viimeksi ensimmäisenä työpäivänäni täällä jolloin Hayden oli pelastanut minut nälkäkuolemalta. Ottaen huomioon että nytkin söin vain lautasellisen, en paljoa syönyt.
"Voitit sen reilusti", Hayden sanoi ja käveli luokseni. "Tarvitsetko kyydin kotiin?"
Pudistin päätäni ja pidin paperipussia kädessäni. Isälle oli luvassa upea annos iltapalaksi. "Kiitos, mutta kävelen tästä nopeasti kotiin."
"Nähdään siis maanantaina", Hayden sanoi ja kumartui suikkaamaan suukon poskelleni. "Pidä hauskaa viikonloppua!"
"Tietenkin, sano Rivenille terveisiä!"
Hayden vinkkasi silmäänsä ja lähti kävelemään kohti autoaan. Käännyin ja lähdin rivakasti kävelemään kohti kotiani. Riven oli Haydenin poikaystävä. Kyllä, hän oli homo. Täysin ulkona kaapista, mutta ei hänestä sitä olisi osannut päätellä heti. Tietenkin joillekin se tuli yllätyksenä, mutta itse ainakin olin tiennyt sen melko nopeasti.
Vilkuilin olkani yli vainoharhaisena luullen jonkun seuraavan minua, mutten nähnyt ketään. Naurahdin ja pudistin päätäni. Vain pari humalaista siellä täällä, ei sen pahempaa.

Olin juuri kaivamassa kotiavaimia laukustani kun kuulin sen. Askelia. Askelia, jotka eivät kuuluneet tähän ympäristöön.
"Ai täällä sinä asut?"
Käännyin katsomaan kadulta kuuluvan miehen äänen omistajaa. Kulmani kohosivat epäilystä nähdessäni itseäni pidemmän nuoren miehen. Hänellä oli yllään valkea kauluspaita ja tummat puvun housut. Paidan ylänapit olivat auki ja saatoin nähdä sen rypyt, joten hän oli näköjään vaihtanut vaatteet nopeasti ylleen.
"Seurasitko sinä minua?" kysyin järkyttyneenä. Mitä hän teki täällä? En kaivannut ketään rikasta penskaa arvostelemaan kotiani.
"Mitä jos seurasin?" Ashton kysyi virnistäen.
Siristin silmiäni ja suoristauduin. "Sinun pitää lähteä, tämä ei ole turvallista seutua kaltaisillesi."
"Oi, tiedän sen varsin hyvin. Silti ihmettelen, mitä kaltaisesi kaunotar tekee tämmöisessä paikassa."
"Tämä 'kaunotar' sattuu asumaan täällä, koska täällä on halpa asua", tokaisin mitään ajattelematta. Suljin suuni nopeasti ja otin oven avaimet uudelleen laukusta. "Minun pitää mennä sisälle."
"Poikaystäväkö odottelee?"
Saisiko se hänet perääntymään? "Kyllä."
"Miksi varastat ruokaa ravintolasta?"
"Mikä kuulustelu tämä on?" kysyin kääntyessä kokonaan Ashtonin puoleen. Mies seisoi vajaan parin metrin päässä minusta. "En ole tehnyt mitään, mistä jäisin kiinni."
"Se on laitonta", Ashton jatkoi ja siirsi painoa toiselle jalalle. "Voisin käräyttää sinut hetkessä."
Vakavoiduin ja suljin suuni. Jos hän oikeasti käräyttäisi minut, saisin potkut. Sen seurauksena isäni ei saisi lääkkeitä, en saisi maksettua vuokraa ja olisimme kadulla nälkäisinä.
"Miksi seurasit minua?" Päätin johdattaa hänet muihin ajatuksiin.
Ashton astui pari askelta lähemmäs minua, nyt välillämme oli vain puoli metriä. Hän oli minua hieman pidempi, mutta ei liian pitkä. Saatoin katuvalon alla nähdä hänen sekaiset vaaleat hiuksensa ja ruskea-vihreät silmät.
"Halusin varmistaa, että sinulla on kaikki kunnossa."
Kohautin harteitani. "Voin mahtavasti. Paremmin kuin ennen päiväisen jälkeen." Tarkoitin Haydenin ateriaa, mutta luulkoon Ashton mitä tahtoi.
"Tulisit luokseni yöksi", Ashton sanoi yhtäkkiä.
Kohotin kulmiani ja kavahdin taaemmas. "Kuule, olet mukava ja komea jätkä, mutten harrasta sinunlaisia."
"Minunlaisiani?"
"Niin, rikkaita paskiaisia, jotka stalkkaavat viattomia naisia."
Ashton nauroi ja katsoi hetken ympärilleen ränsistyneille kaduille. "Sinulla olisi kaikkea mitä tahtoisit, jos vain tulisit luokseni."
"En voi jättää isääni", sanoin ja vilkaisin ikkunaamme. Valo paloi, joten isä oli vielä hereillä. Hän alkaisi ihmettellä missä olisin, jollen pian menisi sisälle.
"Mitä teet huomenna?"
Astelin ovelle ja tungin avaimen lukkoon. Pyysikö hän minua ulos? Sydämeni sykähti hieman, mutta sitten muistin kenen kanssa puhuin. Halusinko todella ökypenskan kanssa ulos?
"Minulla ei ole taka-ajatuksia. Halusin vain... hyvittää viimeaikaisen käytökseni?"
Hän sanoi lopun kysyvästi harkinnan jälkeen, mutten pahemmin välittänyt. Kuulin yläkerrasta lasin särkyvän ja hätkähdin. Avasin lukon ja vedin avaimen lukosta.
"Hyvä on, tule puolilta päivin", sanoin nopeasti ja juoksin sisälle nopeasti.
Hypin askelmat kaksi kerrallaan ja saavuin hengästyneenä ovelleni. Avasin lukon nopeasti ja kiirehdin isäni huoneeseen.
"Onko kaikki kunnossa?" kysyin ja katsoin huonetta ympäri. Lattialla oli rikkinäinen kukkaruukku ja vettä lattialla. Isä istui sängyssä ja katsoi pahoittelevasti ruukkua.
"On kaikki hyvin", hän sanoi ja naurahti pienesti. "Yritin mennä katsomaan ikkunasta missä viivyit, mutta kaaduin matkalla."
Jätin laukkuni ja ruokapussin sängyn päätyyn ja kiiruhdin siivoamaan ruukun jäännöksiä. "Eräs asiakas saattoi minut kotiin, jäin hänen kanssaan juttelemaan", sanoin varovasti kerätessäni sirpaleita.
"Ai asiakas?" isäni sanoi kaikkitietävällä äänellä.
Pudistin päätäni. "Ei se ole mitään semmoista, hän on rikas hemmoteltu kakara. Itsepäinen semmoinen."
Isäni katsoi minua pitkään. "Näetkö häntä vielä?"
"Hän oikeastaan pyysi minua huomenna ulos. Pärjäätkö yksin pari tuntia?"
Isäni naurahti ja taputti käsiään hieman yhteen. "En minä mikään rampa ole, kyllä minä osaan hakea ruoat jääkaapista ja ottaa lääkkeet. Mene sinä vain, jää vaikka yöksi."
"En minä yöksi aio jäädä", sanoin nopeasti ja katsoin isääni. "Hän vie minut taatusti johonkin hienostoravintolaan, tarjoaa illallisen, sitten menemme jollekin clubille ja sen jälkeen hän yrittää viedä minut kotiinsa ja sänkyyn."
"Olet nuori, sinun pitää päästä menneisyyden yli", isäni sanoi silmissään monia tunteita.
Olin sanomassa vastaan, mutta suljin suuni. Hän oli kyllä oikeassa, minun piti päästä menneisyyteni ylitse. Colin ja Nathan olivat menneisyyttä. He olivat molemmatkin exiäni. Luulin voivani perustaa elämän heidän kanssaan, mutta petyin kummallakin kerralla pahasti. Lankesin samoihin virheisiin uudelleen ja jouduin kokemaan kaiken kahdesti. Se häpeän määrä ja viha... Minun piti kohdistaa se johonkin, joten kohdistin sen rikkaisiin miehiin. Olin näin kauan pystynyt välttelemään heitä.
Mutta sitten tuli Ashton. Hän tuli suoraan eteeni, halusin tai en, eikä suostunut lähtemään. Tiesin, etten saisi päästää häntä lähelleni, mutten oikeastaan voinut paljoa muutakaan. Olin luvannut lähteä hänen mukaansa huomenna, mutta saatoin olla varma, etten lankeaisi häneen. En halunnut kokea kaikkea kolmatta kertaa.
"Lotte, sinun pitää elää nuoruutesi", isäni sanoi ja hymyili tietävästi. "Minä selviän kyllä."
Oli niin ironista kuulla hänen sanovan tuon lauseen, sillä elinaikaa hänellä oli vain alle vuosi jäljellä.
"Hayden teki sinulle kalapihvejä", sanoin hymyillen vaihtaen aihetta.
Nousin sirpaleet käsissäni ja vein ne roskikseen sängyn viereen. Isäni nosti pussista pahvikopan ja avasi sen. Nyrpistin kalan hajulle, mutta hain isälle haarukan ja veitsen.
"Minä pidän tästä Haydenistä", isäni sanoi ja virnisti minulle. "Tuo hänet joskus uudelleen näytille."
Nauroin ja pudistin päätäni. Isäni tiesi Rivenistä, mutta hän se jaksoi aina toivoa Haydenin muuttuvan heteroksi minun takiani.
"No niin, syö ruokasi."

vgo1H1s]