Rich Bitch II Ashton Irwin fanfic, Finnish [A.I.] {valmis}

12. luku

x Ashton x 

Istuimme Luken ja Calumin kanssa olohuoneessani katsomassa jotain paskaa elokuvaa. Michael oli tulossa, mutta hän sanoi tulevansa myöhemmin. Olin ilmoittanut heille tapaamisen luonani istuessani Charlotten talon edessä. Nainen se osasi järjestää asiansa. Hän oli ensin vietellyt minut, kiduttanut minua ja lopulta otettuani ohjat käsiini sain kuin sainkin hänet alistettua. Saavuttuamme takaisin hänen luokseen hän vain lähti.
Okei, ensin oli ollut suunnitelmissa se, että panen häntä ja vaihdan seuraavaan. Mutta nyt, nyt hän teki haasteen johon aioin vastata.
"Mikset ole maininnut tästä meille aikaisemmin?" Calum kysyi. Siinä missä Luke työskenteli FBI'n leivissä, Calum oli suunnittelija. Hän oli niin muoti- kuin juhlasuunnittelija ja hänen palkkansa oli todella korkea. Hän oli puoliksi täyttänyt vaatekaappinikin.
"Sinulle", Luke korjasi ja hörppäsi bisseään. Hän ja Calum istuivat sohvalla samalla kun itse kävelin edes takaisin sen takana. "Minulle hän kertoi jo."
"Miksi sinä kerroit Lukelle, muttet minulle?" Calum kääntyi luomaan minulle vihaisen katseen, mutta kääntyi sitten takaisin elokuvan puoleen.
"Minun piti saada tietää hänen tietonsa", sanoin heilauttaen bissepulloa kuin asia olisi ilmiselvä. "Luke sai sen helposti selville."
"Minä olisin voinut-"
"Kertoa hänen vaatekaappinsa sisällön? Hän ei ole semmoinen tyttö, Calum."
Istuuduin nojatuolille ja katsoin ystäviini. He siirsivät katseensa minuun ja virnistivät.
"Hän siis pani sinua ja lähti? Eikö se ole ihan ok asia?" Calum kysyi kohottaen kulmiaan. "Niin sinäkin aina teet."
"Se tässä taitaa juuri häiritä", Luke sanoi ja hän näytti saaneen juonesta kiinni. "Hän ei ole samanlainen kuin muut kenen kanssa Ashton on ollut. Hän ei halua häntä, hän halusi vain eroon hänestä."
"En ole niitä, ketkä haluavat sitä mitä ei saa", sanoin yrittäen selkeyttää ajatuksiani. "En vain saa häntä mielestäni."
"Christian Grey –efekti", Luke sanoi virnuillen. "Älä väitä vastaan."
"Ei asia ole niin", puolustauduin. "Minä en lyö ketään, varsinkaan naisia, vöillä tai vastaavilla ja saa siitä kiksejä."
"Mutta tämä tyttö viehättää sinua sen takia, ettet voi saada häntä", Calum sanoi kuin päättäen sen kohdan asiasta. "Saithan hänen numeron?"
Pudistin päätäni. Mietin sitäkin kohtaa tässä kaikessa. Miksei hänellä ollut puhelinta? Olin muistavinani hänen selittäneen joskus jotain, mutten muistanut mitä. Eikö hän todellakaan halunnut antaa minulle numeroaan?
"Mitä teit sen jälkeen kun hän lähti autosta?" Calum kysyi ja katsoi minuun suoraan.
Join pari kulausta ja yritin välttää vastaamista mahdollisimman hyvin.
"Ei jumalauta äijä", Luke nauroi ja taputti käsiään. "Jäit venaamaan häntä?"
"Ehkä."
"Kuinka kauaksi? Koska pari minuuttia on vielä ihan ok.."
"Melkein tunniksi", sanoin ja nousin seisomaan nopeasti. "Ei sen väliä. En tapaa häntä enää koskaan, joten sillä selvä."
"Mene sinne ravintolalle uudelleen?" Calum ehdotti.
"Tyttö on viisas. Hän kielsi häntä tulematta lähelle enää", Luke järkeili. "Hän ei ole tyhmä."
"Lähetä Michael-"
"Ei Michaelia", sanoin Luken kanssa samaan aikaan. Calum katsoi kuitenkin minuun odottaen selitystä. "Sen jälkeen minulla olisi yksi arkkitehti enemmän hoidettavaa."
"Et halua kilpailla siis?"
"Calum, Michael ei ole häntä varten", sanoin painokkaasti ja kävin nopeasti hakemassa pizzalaatikon keittiöstä. Heitin sen olkkaripöydälle Luken hyökätessä heti sen kimppuun.
"Mitä aiot tehdä hänelle?" Luke kysyi mutustaessaan pizzaa. "Et sinä häntä noin vain jätä rauhaan."
Katsoin puntaroiden ystäviini. Siinä missä Michael oli tunnettu yhden yön jutuista, Luke oli seurapiiri mies ja Calum monen naisen unelma uransa takia. Minun olisi heti pitänyt kysyä apua Calumilta, sillä hän tunsi naiset. Hän olisi voinut auttaa minua helposti suunnittelemaan täydellisen illan.
"Luke, ensi perjantaina haet hänet töistä ja sanot haluavasi puhua hänen kanssaan jostain. Hän lähtee varmasti mukaasi. Tuot hänet tänne ja kerrot hänen kokkiystävänsä, sen Haydenin, olevan täällä. Calum, sinä järjestät tämän paikan upeaksi, niin, ettei hän lähde karkuun."
"Mitä sinä haluat hänelle tehdä?" Calum näytti olevan jo täynnä ideoita.
"Haluan katsoa mihin tämä johtaa. Ei, hänestä ei tule vaimoani tai vastaavaa, mutta haluan selvittää hänen salaisuutensa."
Yhtäkkiä oven vieressä oleva hälytin alkoi soida.
"Michael näköjään tuli", sanoin mennessäni avaamaan ovea.
Punahiuksinen puku päällä mies nojasi ovenkarmiin ja tuli välittömästi sisälle avattuani oven. Hän marssi television eteen ja katsoi Calumia ja Lukea mitäänsanomattomilla silmillä odottaen minun palaavan heidän luokseen. Jäin seisomaan sohvan taakse kun yhtäkkiä laitoin asian Michaelissa merkille.
"Miksi olet märkä?"
Michael käänsi katseensa minuun ja näin tutun saalistushimon hänen silmissään. Hän oli tavannut jonkun muijan, tietenkin.
"Se oli se sama muija kuin ennenkin", hän sanoi hullunkiilto silmissään. "Charlie. Hän oli tänään violeteilla hiuksilla. Minkä väriset hiukset hänellä oikeasti mahtaa olla? Ei kiinnosta. Mutta hän antoi minun tarjota juoman."
"Jonka näköjään heitti yllesi?" Luke sanoi nauraen. "Onnea."
Olimme monesti käyneet La Voguessa, monitaitobaarissa. Vaikka Michael sai sieltä helposti naisia, hän oli kiinnittänyt katseensa yhteen tanssijaan. Charlieen. Hänen hiuksensa olivat joka viikko eriväriset ja peruukit olivat tehty aidon näköisiksi, mutta koskaan hän ei ollut omissa vaatteissaan. Turvatakseen selustansa, tiesin sen, mutta Michael piti sitä haasteena. Hän halusi selvittää tytön identiteetin.
"Esiintyikö hän tänään?" Calum kysyi, mutta häntä ei paljoakaan kiinnostanut. Hän piti Michaelin pakkomielteisyyttä hulluutena kuten minäkin, Luke heitti siitä läppää aina.
"Ei, mutta hän on selvästi jo lämpenemässä minulle."
Nauroimme kaikki kolme Michaelin mulkoillessa meitä. Hän selvästikin aikoi päästä Charlien kanssa sänkyyn.
"Mitä te suunnittelette täällä?" hän kysyi vaihtaen aihetta.
Mulkaisin Calumia ja Lukea, mutta Calum oli kuin ei olisi nähnyt minua.
"Ashtonilla on jokin muija kehen hän haluaa tehdä vaikutuksen."
"Calum!" ärähdin samalla kun Michael loi katseensa minuun ja alkoi nauraa.
"Mitäs mitäs, kertokaapas minullekin!"
Pudistin päätäni, mutta luovutin. Siirryin istumaan nojatuolille ja heilautin jalkani sohvapöydälle.
"Hänen nimeensä on Charlotte."