Rich Bitch II Ashton Irwin fanfic, Finnish [A.I.] {valmis}

15. luku

x Ashton x

Musiikki soi lujaa ympärilläni ja tunsin oloni hikiseksi ihmisten keskellä. Istuin tuolissani lavan vierellä selaten puhelimella sähköposteja. Olisin nytkin työhuoneessani tekemässä suunnitelmia uutta rakennusta varten, mutta Luke ja kumppanit olivat raahanneet minut ulos viettämään iltaa. Heistä kuulemma olin kummallinen, kun tein paljon töitä ja peruin pari konserttia töiden takia.
Viime perjantaina kun Luke soitti ja kertoi, ettei Charlotte ollut lähtenyt hänen mukaansa, lukittauduin ensin asuntooni. Olin päivän siellä, mutten enää kestänyt omia ajatuksiani. Lähdin toimistolleni ja olin jopa nukkunutkin pari kertaa siellä. En ymmärtänyt miksi yksi mimmi sai minussa aikaan tämmöisen reaktion. Tietenkin minut on "torjuttu" baarissa jokusen kerran syynä poikaystävä -aina edes se ei haitannut-, mutta kukaan ei ollut koskaan tehnyt minulle niin kuin Charlotte. Olin uskonut hänen sulavan minulle ja sitten voisin jättää hänet, mutta hän jättikin minut.
Istuin La Voguen lavan vieressä ja odotin innolla hetkeä, jona voisin kadota täältä takaisin toimistolleni. Minun piti valita tarkasti sopivat arkkitehdit ja suunnittelijat.
"Minulla on suunnitelma", kuulin Luken äänen vierelläni tämän ilmestyessä siihen yllättäen käsi olallani.
"Lähdemme pois? Sopii minulle."
"Tavallaan." Luken silmissä oli pilke, josta en pitänyt.
"Ei, en halua ketään muijaa tällä hetkellä", sanoin nopeasti ja nousin seisomaan. Sujautin puhelimeni taskuun ja käännyin etsimään Michaelia tai Calumia, mutten nähnyt heitä missään.
"Kuuntele nyt", Luke sanoi vetäen minut eteensä. "Tiedät, missä se muija asuu? Menemme käymään hänen luonaan ja sinä pyydät häntä ulos."
Katsoin kaveriani kuin parasta vitsiä. Sisälläni kuitenkin tunsin, miten kiellettyjen asioiden kirstu alkoi avautua.
"Hän ei halua nähdä minua enää", sanoin niin tasaisesti kuin pystyin. "Ja minä kunnioitan sitä."
"Hei, yrittänyttä ei laiteta." Luke piti teatraalisen tauon ja nyökkäsi ovelle päin. "Nyt tai ei koskaan."

*****

Kirosin mielessäni itseni. Miksi olin antanut Luken johdattaa minut autoon ja ajaa sitten Charlotten kodille? Olin parkkeerannu reunaan suoraan tämän rakennuksen oven eteen ja puristin rattia lujaa. Mitä minä nyt tekisin? Hän pitäisi minua stalkkaajana.
"Tuolta hän tulee", Luke sanoi ja osoitti eteemme.
Toden totta, sieltä hän tuli. Charlotten hiukset olivat vapaana ja näin niiden kevyet aallot. Hän oli pukeutunut pitkiin tummiin farkkuihin ja johonkin takkiin. Lisäksi hän kantoi käsilaukkuaan mukanaan. Missä hän oli ollut? Kenen kanssa? Älä vain sano, että Haydenin...
"Mene jo", Luken ääni keskeytti ajatukseni. "Hän on pian ovella."
"Mitä minä teen? Tai sanon?" Miksi olin näin stressaantunut? Se oli vain yksi mimmi, ei muuta.
"Pyydät häntä ulos ja jos hän kieltäytyy, voimme lähteä toimistollesi. Lupaan auttaa soittelemaan ihmisille."
Katsoin pimeässä autossa Lukeen, mutta tiesin tämän olevan tosissaan. Ei hän laskisi leikkiä tämmöisestä asiasta.
Puristin huuleni yhteen ja avasin oven hypäten nopeasti ulos ja heilauttaen sen kiinni perässäni. Charlotte oli jo liki ovea, joten astelin nopeasti tien yli. Huomasin välittömästi, milloin hän näki minut. Hänen hartiansa jännittyivät ja tiesin hänen haluavan lyödä minua lujaa laukulla päähän.
Charlotte pysähtyi vajaan metrin päähän minusta. Katulampun himmeässä valossa näin, miten hänen harmaat silmänsä olivat varautuneisuutta täynnä. Katseeni hairahtui hänen huulilleen ja muistin välittömästi, miltä ne tuntuivat omiani vasten. Vasten kaulaani. Vasten rintaani. Hitto, hänen pitää suostua treffeille, kirosin hiljaa itsekseni.
"Hei", sanon hitaasti ja valmiina lähtemään pois.
Charlotte ryhdistäytyi ja nosti leukaansa. "Hei."
Seisoimme hetken hiljaisuudessa ja toivoin ties kuinka monta kertaa tämän jutun onnistuvan.
"Joko kerrot, miksi lähetit ystäväsi hakemaan minua perjantaina?" Charlotten ääni oli vahva, mutta hivenen käheä. Oliko hän juonut jotain? Ei, en uskoisi. Oliko hän tehnyt jotain muuta suullaan? Taatusti, mutten halunnut tietää kenen kanssa tai missä.
Pidätin hetken henkeä ennen kuin vastasin. "Ei minkään ihmeemmän takia." Olin suunnitelut upean yllätyksen, mutta sitä en ollut kertomassa hänelle. "Mistä sinä tulet?"
Näin pienen hyväksynnän hänen silmissään, mutten tiennyt miksi. "Ystävältä."
Haydenin? Taatusti. Tunsin vihan kasvavan sisälläni, enkä enää voinut sivuuttaa sitä. Tietenkin he olisivat voineet vain puhua, mutten uskonut sitä. Tämä nainen oli puoliksi hyökännyt kimppuuni autossa, hän ei ollut puhujatyyppiä. Mutta pettikö hän siis Haydenia kanssani? Toivoin niin, sillä he voisivat sen takia erota.
Astuin välimatkamme kiinni ja tarrasin Charlotten leukaan kiinni kohottaen sitä. Toisen käden siirsin hänen takaraivolleen ja pidin häntä paikalla. Nopeasti kumarruin ja painoin huulemme yheten.
Aluksi Charlotte vastusteli minua, mutta pian tunsin hänen vastaavan suudelmaan. Kihisin vihasta, mutta yritin piilottaa sen mahdollisimman hyvin. Suutelin häntä himokkaana saamaan lisää ja vaivoin jouduin toppuuttelemaan itseäni, sillä olimme kadulla ja Luke katseli varmasti autosta. Charlotten avaessa huulensa syventäen suudelmaa jouduin perääntymään, sillä en halunnut panna häntä tässä näin.
Halusimpas.
Ja se tässä oli ongelmana. Yleensä mielenkiintoni naiseen loppui nopeasti, mutta ei nyt. Halusin Charlottea niin paljon, mutta tiesin hänen kuuluvan toiselle. Tunsin housujeni käyvän ahtaammaksi joka hetki enemmän. Astuin huohottaen taaemmas ja kirosin mielessäni. Miten minä tästä nyt jatkaisin? En mitenkään.
Charlotten huulet olivat turvonneet, mutta näin himon hänen silmissään. Hän halusi minua siinä missä minä häntä. Miksei hän sitten jo laittanut välejään poikki Haydeniin?
"Suuteleeko hän yhtä hyvin?" kysyin ääni syytöstä täynnä. Miksi minun pitikään sanoa tästä hänelle? Ai niin, koska olen vitun kusipää, ketä ei ajattele ennen kuin sanoo.
Charlotten silmiin ilmestyi hämmentynyt katse. "Kuka?"
"Se kokkipoika", sanoin selventäen asiaa. "Ihan kuin et tietäisi. Häneltähän sinä tulet ja sen takia äänesi on käheä."
Charlotten kasvoille ilmestyi neutraali ilme. En pystynyt tulkitsemaan tunnettakaan niistä.
"Vastaa!" ärjäisin ja astuin lähemmäs. En lyödäkseni häntä, en missään tapauksessa löisi naista. Halusin vain olla tilanteen herra ja uhkaukseni sai enemmän potkua astumallani lähemmäs.
"En tiedä mitä tarkoitat", hän tyytyi sanomaan ja tiesin menettäneeni tilaisuuteni. Hän oli jo ohittamassa minua ja kävelemässä ovelle.
Enkä siltikään voinut pitää suutani kiinni. "Hän ei suutele yhtä hyvin. Hän ei ole samanlainen kuin minä. Tiedät sen. Hän ei riitä sinulle ja siksi sinä panit minua."
Charlotte jännittyi ja kääntyi minua kohti. Näin vihan hänen silmissään. Hän päästi kätensä tippumaan ovenkahvalta ja tiesin tästä tulevan vielä jotain pahaa.
"Sekö tässä mättää? Se, että se olin minä ketä pani sinua eikä päinvastoin?" Puna alkoi ilmestyä hänen poskilleen vihan takia.
Astuin lähemmäs häntä, vaikkei olisi ehkä kannattanut. Halusin kaapata hänet ja viedä autooni, muttei se ollut vaihtoehto. Ei tämän mimmin kohdalla.
"Sinä käytit minua!" syytin ja tunsin sydämeni hakkaavan lujempaa.
"Koska en halua taas tulla-"
Charlotte lopetti lauseensa kesken ja hengitti syvään yrittäen rauhoittua. Itse en tarvinnut syvään hengittämistä. Hän ei halunnut tulla taas miksi? Nopeasti järkytys valtasi mintu ja tiesin, mitä hän tarkoitti. Joku rikas paskiainen oli usuttanut hänelle tarinaa yksisarvisista ja rakkaudesta, mutta sitten jättänyt hänet. Hänet oli petetty.
"Kuka?" kysyin, sillä halusin ottaa sen nilkin kiinni ja laittaa hänet maksamaan teoistaan.
Charlotte avasi silmänsä ja näin niissä kyyneliä katulampun valon ansiosta. Omatunto pisti lujaa sisälläni. Olin saanut hänet itkemään. Minunhan piti vain pyytää häntä treffeille!
Tyttö nielaisi vaivalloisesti ja kääntyi avatakseen oven. "Ketkä", hän sanoi hiljaa ja tunsin osan hänen tuskastaan. Häntä ei oltu vain kertaa käytetty hyvänä, vaan vielä useammin.
Halusin astua lähemmäs, mutten pystynyt. Käännähdin hieman ja kirosin ääneen potkaisten rakennuksen seinää. Miksi olin antanut tämän mennä tähän pisteeseen?
"Mitä?"
Nielaisin ja käännyin Charlotteen päin. Toistin sen, mitä olin juuri kironnut hiljaa. "Minun piti tulla pyytämään toista mahdollisuutta, ei loukkaamaan sinua."
Charlotte seisoi oven välissä ja tiesin hänen punnitsevan seuraavia sanojaan tarkkaan.
"Mitä me tekisimme? Sillä en suostu enää toista kertaa tulemaan hevosen heittoleluksi."
Pidättelin virnistystä. Hän siis antoi minulle vielä uuden tilaisuuden. En ollut tyrinyt täydellisesti.
"Lähetän Luken hakemaan sinut huomenna töistä. Mihin aikaan pääset?"
"Huomenna-"
"Et ole tietenkään Rifiellassa", sanoin haluten kysyä missä hän illat oli, mutten halunnut pilata mahdollisuuttani.
Charlotte katsoi minua suoraan silmiin ja näin hänen arvioivan minua ja tilaisuuttani. Kuinka paljon hän minulle suostuisi aikaansa antamaan? Pari tuntia? Liian vähän, mutta oli se sekin jotain. Tunsin itseni narkkariksi ja hän oli huumeeni, joten olin valmis ottamaan niin paljon kuin sain.
"Pääsen kahdelta", Charlotte sanoi lopulta. "Mutta minun pitää olla yhdeksään mennessä täällä."
Halusin sanoa pistävän kommentin, mutta hiljensin aikeeni nopeasti. Hymyilin hieman kiitollisena.
"Se riittää. Ei tarvitse panostaa mitenkään, pidän sinut turvallisesti jalat lattiassa tällä kertaa."
Charlotte katsoi minua hetken ennen kuin nyökkäsi hyväksyvästi.
"Nähdään siis huomenna", sanoin kiusallisena ja käännyin nopeasti, ettei hän peruisi suunnitelmia.
Tiputin 'vahingossa' puhelimeni jalkakäytävälle ennen kuin ylitin tien. Kuulin askelia ja tiesin, että Charlotte oli nostanut puhelimeni. Toivoin, ettei se ollut mennyt rikki.
"Ashton, sinun puhelimesi!" hän huusi perääni, mutta heilautin itseni autoon ja suljin oven nopeasti.
Nyt hänellä sentään oli jotain, minkä avulla saisin hänet kiinni hätäpaikan tullen. Hän ei pääsisi lukitukseni sisälle, mutta pystyisi soittamaan apua hätätilanteen tullen. Lisäksi hän pystyi vastaamaan soittoihini, joten en nähnyt mitään huonoa kohtaa suunnitelmassani.
"Miten meni?" Luke kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen ollessamme jo jonkin matkan päässä Charlotten asunnolta.
Virnistin. "Hälytä kaikki valmiiksi, meille tulee huomenna kiire valmistella kaikki."