Auringon peittävä tuhka

9. luku

♦

Jokainen tappo kasvattaa itseinhoni määrää, jokainen tuhoamani elämä. Syyllisyys siitä, että minä olen elossa, mutta he eivät. On pelottavaa, miten päämäärän saavuttamiseksi on valmis tekemään niin pahoja asioita.

"Oletko kunnossa?" Dorjan kysyy pyyhkiessäni jo kuivunutta verta naamaltani. Murahdan. Minua oksettaa, kuvottaa oma kylmyyteni kuolemaa kohtaan.

Kuolemaa pitäisi kunnioittaa.

Kunnioitanko minä sitä?

En tiedä enää.

♦

Eero ilmestyy alakertaan kulmat kurtussa.

"Kuka se mies oli? Ja mitä sinulle on käynyt?"

"Alhava", sanon ja nousen istumaan. Huojennus pyyhkäisee lävitseni, vaikka tiedän, että on aivan turha juhlia. Kaikki on vasta alussa. "Ja tuota... tämä on vähän monimutkainen juttu."

"Ihan sama", Eero sanoo ja ristii kädet rinnalleen. "Haluan selityksen."

Huokaisen. Vilkaisen Inkaa, joka kuitenkin pudistaa lähes huomaamattomasti päätään. Eero ei saa tietää totuutta.

Mutta haluaisin kertoa sen, palavasti. Hänellä on oikeus tietää, niin kuin kaikilla ihmisillä, niin kuin koko maailmalla.

"Niin?"

"Tämä liittyi vain siihen, mitä Jari kävi puhumassa eilen", Inka sanoo kepeästi.

Eero pyöräyttää silmiään. "Minä en ole tyhmä. Alhava huusi täällä sinua." Eeron katse, joka on yleensä niin leppeä, on täynnä tiedonjanoa. Miten voin evätä häneltä vastaukset, jotka halusin joskus itsekin palavasti?

"Inka..."

"Vera, ei", Inka sanoo tiukasti. "Eero on liian nuori."

"Hän kuitenkin tulee tietämään jossain vaiheessa."

"Niin, mutta ei nyt."

"Inka, älä hei viitsi", Eero sanoo vetoen. "Mikä muka voisi olla sellaista, että en missään nimessä voisi tietää sitä? Ei tieto vahingoita minua!"

"Tämä tieto muuttaisi koko käsityksen elämästä!" Inka sanoo. "Etkä halua tietää sitä!"

"Haluanpas!" Eero huutaa. On kauheaa kuulla hänet noin vihaisena. Se ei sovi hänelle, ihan kuin hänen äänensä ei olisi tottunut vihaan. "Sinä et voi estää minua saamasta tietää mistä on kyse."

Inka vetää henkeä silmät kiinni.

"Minulta ja Veralta et ainakaan tule sitä kuulemaan", Inka sanoo vihaisesti. Eero marssii omaan huoneeseensa. Ovi pamahtaa kiinni ja jotain tippuu lattialle.

"Et sitten kerro hänelle", Inka sanoo tiukasti. Emmin hetken, mutta nyökkään sitten. Minun on turha haastaa riitaa Inkan kanssa.

Inka istahtaa viereeni.

"Mitä nyt? Miä aiot seuraavaksi tehdä?"

Kohautan olkiani. Aivoni lyövät tyhjää ja paras ideani tähän mennessä on vain jäädä paikoilleni ja ottaa torkut.

"Ei Niilo voi ikuisesti Evelyniä pitää luonaan."

"Tiedän", sanon kykenemättä peittelemään epätoivoa äänestäni. Hautaan kasvot käsiini. Mitä teen? Miten ilmoitan Niilolle, että pahin vaara on jo ohi?

Entä jos Alhava selvittää Niilon osoitteen ja menee sinne ja näkee Niilon auton pihassa kuin mitään ei olisi tapahtunut?

Ei, Alhava ei saa mistään tietoonsa Niilon asuinpaikkaa, koska tietoja ei ole.