Auringon peittävä tuhka

26. luku

A/N: Rauhallista joulua kaikille ja parempaa uutta vuotta 2017!

♦

Ei, ei, ei, ei.

♦

Pudistelen päätäni ja seuraan Alecia. En aio peittää asiaa uudelleen tai ainakin haluan tietää miksi.

Alec seisoo veturissa, tuijottaen ankeaa maisemaa. Maa on kolkon harmaa, puissa ei ole lehtiä. Kaikki on kuollutta ja lohdutonta.

Yhtäkkiä en saa sanoja suustani. Kuin jokin yrittäisi vetää sanomani sanat takaisin, valua siihen onttoon tunteeseen.

Hetken aikaa olin lähes varma, että kaikki olisi hyvin. Että olisin aivan kohta vapaa kaikesta tästä.

Alec kääntyy ympäri kädet puuskassa, huulta purren.

"Haluat selityksen? Etkö vain?"

Tuhahdan. "Mitä oletat?"

Alec henkäisee syvään.

"Jatketaan tarinaa."

♦

Olimme saaneet vapaapäivän tehtävistämme. Saimme käydä perheidemme luona tai kaupungin ulkopuolella.

Minulla tai Veralla ei ollut kummallakaan perhettä kenen luokse mennä, joten vietimme päivän kahdestaan. Tai niin minä ainakin oletin. Lähtiessämme suojasta Vera kertoi todelliset suunnitelmamme.

"Tänään hyökkäämme."

"Minne?"

"Tulidemonien erääseen piilopaikkaan, jonka eräs sisäpiiriläinen sai tietoonsa. Sieltä saamme tietoja."

"Mitä tietoja?"

"Suunnitelmia. Evelynin sijainnin. Tuletko vai jänistätkö?"

Tuhahdin. "Tottakai tulen."

Aistin Verasta jännityksen.

"Ketkä tulevat mukaan?"

Vera ei sanonut mitään.

"Vera?"

"Me olemme ainoat, okei?" hän äyskähti.

"Ainoat? Mitä olisit tehnyt, jos minua ei olisi?"

"Mennyt yksin."

"En ole aivan varma, onko meidän hyvä mennä sinne, kun olet tuossa mielentilassa."

"Missä mielentilassa? Minä olen täysin kunnossa."

"Mut-"

"Minä aion selvittää nyt mitä tulidemonit aikovat tehdä enkä odottaa siihen, kun he taas tappavat viattomia ihmisiä minkä ehtivät."

"Johtuuko tämä tämänaamuisesta? Kun tulipallot osuivat omakotitaloalueelle ja tuhosivat kymmeniä asuntoja perheineen?"

Vera pyöräytti silmiään.

"Olet välillä ihan idiootti. Tottakai se johtuu siitä."

Tunsin vihan kiehahtavan minussa. Ei ollut minun vikani, että Vera reagoi asiaan noin vahvasti. Hän ei ollut hyväksynyt sitä tosiasiaa, että olimme sodassa ja sodassa kuolema oli kumppanimme halusimmepa sitä tai emme.