Auringon peittävä tuhka

20. luku

♦

"Vera!" joku huutaa. Se on Evelyn. Käännyn katsomaan, kun Vera horjuu, kallistuu, tippuu jokeen. Henkeni salpautuu ja ajattelemattakaan juoksen takaisin sillalle ahtautuen Kasperin, Dorjanin, Jarin ja Pamin ohi, jotka kannattelevat Maritaa.

Kaikki katselevat ympärilleen, tekemättä mitään, täysin lamaantuneina.

Hämärässä on vaikea erottaa mitään. Vesi on tummaa, myrkyllistä, tappavaa, se soljuu sulavasti pyyhkien kaiken tieltään. Missä Vera on? Missä hän on?

Dorjan tarttuu käsivarrestani kiinni.

"Et voi tehdä mitään!"

"Päästä irti!"

"Anna ihmisten hoitaa tämä."

En voi mitään. Vesi tappaa minut silmänräpäyksessä.

Yhtäkkiä pärskähtää ja Veran pää nousee pintaan. Hän huutaa ja katoaa sitten taas pinnan alle.

Juoksemme joenvartta pitkin ja odotamme Veran ilmestyvän taas. Pian hän taas pulpahtaa pintaan, suu aukinaisena äänettömään huutoon.

"Hän ei kestä kylmässä vedessä kauan!" Pamin ääni kajahtaa kuin kuoleman julistus. Ei, miksen voi tehdä mitään? Katselen ympärilleni avuttomana; missään ei ole mitään kättä pidempää.

Tehkää nyt jotain, voi hyvä helvetti sentään, tehkää jotain!

Niilo aukaisee haalarinsa ja heittää kengät jalastaan päättäväisenä. Hän tärisee kiireestä kantapäähän enkä tiedä johtuuko se kylmästä vai pelosta.

"Odota!" huudan ja revin rinkan Jarin selästä. Hänellä on köyttä.

"Kiedo tämä vyötäisillesi."

Niilo nyökkää ja solmii narun vapisevin käsin. Toivottavasti viritelmä kestää.

Poika hyppää hyiseen veteen epäröimättä. Virta vie häntä kohti Veraa, joka vaipuu pinnan alle. Kiirettä nyt. Niilo sukeltaa. Hetkeen ei kuulu mitään.

Sitten he nousevat pintaan. Veran silmät ovat kiinni.

Tartumme köyteen ja vedämme. Jokainen sekunti tuntuu ikuisuudelta, hän on ollut vedessä vaikka kuinka kauan. Kun he viimein saapuvat rantaan, nappaan Veran syliini. Hän tärisee kauttaaltaan ja huulet ovat sinertävät. Katkonainen hengitys höyrystyy ilmassa.

Asetan hänet maahan. Tartun paljailla käsilläni märkään pukuun ja tunnen veden polttavan käteni rakoille repiessäni pukua auki.

"Alec-"

En reagoi.

Avaan oman haalarini ja heitän paidat päältäni. Otan hänet kokonaan pois puvustaan ja heitän kengät pois. Välittämättä mistään nappaan kylmän, hytisevän tytön syliini ja painan häntä vasteni. Rutistan häntä, tunnen ihoni kihelmöivän vedestä, mutta en välitä vaan keskityn tuottamaan lämpöä koko kehollani.

Tunnen tuijotuksen ihollani. He tuijottavat, miettivät mitä tapahtuu.

Ole kiltti, herää nyt.

. Haluan hänen heräävän, haluan olla varma, että kaikki on kunnossa.

Miksi en sanonut mitä tunnen?

Vera aukaisee varovasti silmänsä ja kohottaa katseensa.

Tuijotan hänen sinisiin silmiinsä.