Auringon peittävä tuhka

16. luku

A/N: Moikka! Olen pahoillani, että tässä luvussa kesti näin kauan (lähes kuukausi, hui!!), mutta kesätyöt ja syksyn yo-kokeisiin lukeminen vievät aikaa ja eritoten energiaa. Tämä luku oli myös erittäin vaikeaa kirjoittaa, sillä kuten tulette huomaamaan, tapahtumia on paljon. Kirjoitin kaksi täysin erilaista versiota, joista tämä nyt päätyi julkaistavaksi. Toivottavasti tykkäätte luvusta ja kiitos taas kaikille lukijoille <3 Olette ihania!

♦

Tämä ei voi olla sitä mitä luulen.

Älä anna sen olla.

Ne ovat vain tarinoita.

Vanhalta ajalta.

♦

Kuuluu huutoa. Se kasvaa, siihen liittyy uusia ääniä.

Mitä täällä tapahtuu?

Kompuroin pystyyn ja näen hahmojen juoksevan talosta huutaen. Kaksi suurempaa ja kolme pienempää. Perhe.

Talo räjähtää. Ensin musta valtaa sen, kiemurtelee myrkkynä ovista ja ikkunoista, ennen kuin muuttuu tuleksi. Oranssi ja punainen nielevät talon, perhe huutaa.

En kykene kuin tuijottamaan liekkejä. Mitä juuri tapahtui? Muut seisovat aivan yhtä hiljaa paikallaan.

Liekeistä astuu esiin tyttö. Pitkät, valkoiset hiukset ja mustat silmät. Quashier. Mitä se tekee täällä? Tyttö katoaa mustana savuna sekoittuen pimeyteen.

Silloin kuuluu taas huutoa. Sitten räjähdys. Kauhu kuristaa minua, estää minua liikkumasta. Olen taas Helsingissä, olen juuri herännyt muistoitta ja kaikkialla on vain hämmennystä ja pelkoa. Kysymyksiä.

"Meidän on lähdettävä täältä", Marita sanoo silmät kauhusta pyöreinä ja avaa auton oven. Ryhmä alkaa liikkua, tälläytyä kohti autoja.

Katson perhettä, joka seisoo avuttomana palavan talonsa edustalla. Lapset itkevät.

"Ei!" huudan ja kaikki kääntyvät katsomaan minua.

"Mitä?" Marita älähtää kärsimättömästi. "Miten niin ei?"

"Meidän pitää auttaa näitä ihmisiä. He ovat siviilejä ja me sotilaita. Meidän tehtävämme on auttaa heitä, ei paeta paikalta!"

"Vera puhuu asiaa!" Niilo sanoo ja Pam nyökkää hänen vieressään.

"Miten me muka voimme auttaa?" Esa kysyy. "Talothan räjähtelevät ja jotkut... jotkut... aaveet tulevat ja haihtuvat savuna ilmaan! Edes aurinko ei nouse! Mitä sinä oletat, että me voimme tehdä?"

"Autamme sen minkä voimme. Pakotamme heidät ulos talosta. Emme me voi antaa näiden ihmisten kuolla tänne."

"Olen samaa mieltä Veran kanssa", Jari sanoo. "Se on meidän velvollisuutemme."

"Entä meidän tehtävämme?" Tomin ääni kajahtaa yhtäkkiä. "En halua, että epäonnistumme tämän takia."

"Vihdoinkin! Joku joka puhuu järkeä!" Esa huudahtaa.

"Mitä helvettiä, Tomi!" Pam huutaa.

"Ne, jotka haluavat jäädä tähän, jääkööt", Marita sanoo. "Jos meitä ei kuulu, jatkakaa matkaanne ja suorittakaa tehtävä loppuun. Loput, jaetaan aseemme."

Kaikki muut kerääntyvät yhteen paitsi Esa, Tomi ja Pam. Pam seisoo Tomin edessä ja he puhuvat hiljaa, mutta kiivaasti.

Eero seisoo vierelläni ja huomaan kyyneliä hänen silmissään.