Auringon peittävä tuhka

24. luku

♦  

Kipu sykähtää kyljessäni ja romahdan maahan kykenemättä pitämään karjaisua sisälläni. Kuulen Veran huudon. Ei, hänen on keskityttävä saamaan juna liikkeelle.

"Ei, on―päästävä―liikkeelle", saan puuskutettua.

Hengittäminen sattuu, otan pieniä, kevyitä henkäyksiä. On pakko päästä liikkeelle. Kuulen kuinka Vera paukuttaa kojelautaa paniikissa. On autettava.

Heikko.

Kuulen korvissani isän sanat.

Heikko. Sinusta ei tule mitään.

Saan noustua kyynerpäideni varaan, kun näen mustan savun tiivistyvän pieneksi tytöksi. Ei, ei quashieria.

Tuliko se viimein hakemaan minut toiselle puolelle? Olenko tosiaan kuolemassa yhden typerän luodin takia? Nytkö he totesivat, etten voi enää jatkaa elämästä taistelemista?

♦

Seison paikoillani, kykenemättä käsittämään mitä juuri tapahtui. Quashier kävelee ovesta ja jää seisomaan junan viereen heiluttaen kättään kuin hyvästiksi. Tuijotan sen iloista hymyä kykenemättä irrottamaan katsettani. Asemarakennus katoaa näkyvistä. Vilkutus ei voinut tehdä hyvää. Ei todellakaan.

Alecin manaaminen palauttaa minut takaisin toimintaan. Kumarrun hänen puoleensa.

"Miten kävi?" kysyn ja aukaisen vetoketjun hänen haalaristaan. Alec pudistelee päätään.

"Se paranee", Alec sanoo ja irvistää. "Kaikki on... ihan hyvin."

"Varmasti?" Alec voi aivan vähätellä vammaansa. Poika naurahtaa.

"Oletpa sinä nyt huolissasi."

Siristän hänelle silmiäni, kun yhtäkkiä Kasperi ja Sakke ilmestyvät paikalle. Tuijotamme heitä suu auki.

"Te olette ihan vitun idiootteja", Kasperi sanoo kädet puuskassa.

"Mit-te-" Kasperin ja Saken selkien takana on ovi.

"Tämä on matkustajajuna. Ettekö te vatipäät tajunneet, että tämän voi kävellä läpi? Vai halusitteko jännitystä elämään vielä vähän lisää?"

"Alat kuulostaa Jarilta", Alec murahtaa ja sulkee haalarinsa.

"Mite työ ees saitte junan käyntiin?" Sakke kysyy ja änkää Kasperin ohitse tuijottamaan kojelautaa.

"Emme me saaneet", sanon kiireesti. "Quashier meni sen sisään ja laittoi liikkeelle."

Kasperi ja Sakke tuijottavat minua.

"He yrittävät tuhota maailman ja miten tämä edesauttaa sitä päämäärää?" Kasperi sanoo epäuskoisena. Kohautan olkiani. Missään ei ole enää mitään järkeä. Ensin uni, jossa quashierit varoittavat meitä lähtemästä, ja nyt he auttavat junan liikkeelle. Quashierin vilkutus, se oli hyvästi. Emme ole palaamassa takaisin.

"En todellakaan tiedä miksi se sen teki, mutta... ehkä kaikki ei olekaan niin... mustavalkoista?" sanon harkiten. Alec pudistelee lattialla päätään. Hän on jo päässyt kunnolliseen istuma-asentoon, mutta kasvoista paistaa epämukava olo.

"Quashiereille kaikki on mustavalkoista", Alec sanoo. "Jos he todella haluaisivat tuhota ihmis- ja demonikunnan, he eivät tekisi tällaista."