Rakkauden lait

4. luku

Maanantaina astelen töihin hermostunein mielin. Treffini (tai mitä ne nyt sitten olivatkaan) pomoni kanssa ovat yhä tuoreessa muistissa. Koko viikonloppu oli kaikin puolin hämmentävä. Miten minun pitäisi suhtautua Lukeen? Minulla ei ole hajuakaan.

Käy kuitenkin ilmi että asia on jo päätetty puolestani. Luke ei nimittäin kiinnitä minuun vähäisintäkään huomiota. Ainut yhteydenotto koko päivän aikana on pikainen sähköposti. "Tapaaminen uuden asiakkaan kanssa tänään kello 14. Suuri neuvotteluhuone. En pääse paikalle."

Hetkinen. Tapaaminen uuden asiakkaan kanssa? Ja Luke ei aio ilmaantua paikalle? Mitä hittoa? Tämä ylittää kapasiteettini. Sain vasta viime viikolla tietää että minusta ylipäätään koulitaan jonkin sortin myyntiexperttiä, ja nyt minun pitäisi kohdata uusi asiakkaani? Ja mitä minun pitäisi hänelle muka sanoa? Helvetti. Sitä paitsi Luke on varmasti tiennyt tapaamisesta jo viime viikolla. Kuka nyt muka järjestäisi asiakastapaamisia viikonlopun aikana?

Napautan meilin kiinni ja marssin suorinta tietä pomoni huoneeseen. Luken sihteeri Ariana luo pöytänsä takaa minuun pitkän, kysyvän katseen. Nostan käteni ylös merkiksi siitä ettei minulla ole aikaa (tai halua) kommentoida myrskyisää olemustani.

Luke istuu pöytänsä takana johonkin asiakirjaan syventyneenä. Astelen hänen pöytänsä luo, ristin kädet rinnalleni, rykäisen ja... odotan. Luke ei katso minuun päinkään. Tunnen olevani räjähtämisen partaalla. Napautan korollani hermostuneesti lattiaa. 

Kuluu minuutteja. Tai siltä se ainakin tuntuu. Lopulta Luke nostaa katseensa tuosta hiton paljon tärkeämmästä dokumentista kuin minä. "Sofia. Mikä suo minulle tämän kunnian?"

Kiukkuni pahin terä on ehtinyt jo laantua, ja hetkisen ajan tunnenkin oloni sangen epävarmaksi. Saman tien muistan kuitenkin tämän paskamaisen tempun jonka Luke on selkäni takana junaillut. "Milloin sinä ajattelit kertoa minulle että tapaan tänään uuden asiakkaani?" Haastan Lukea katseellani. Hän huokaisee.

"Nythän minä kerroin. Minkä tähden olisin pilannut viikonloppusi moisella? Olisit jännittänyt ihan turhan tähden." 

Olen sanaton. "Mutta olisin tarvinnut aikaa valmistautua! Uskotko tosissasi että minulla on mitään mahdollisuuksia hoitaa homma kotiin näillä taustatiedoilla? Ja taidoilla? Haluatko tosiaan nöyryyttää minua ja yritystä näin pahasti?" Yritän parhaani mukaan säilyttää malttini, mutta en voi mitään sille että ääneni nousee muutaman oktaavin. Luke nousee pystyyn.

"Rauhoitu. Sinä hoidat homman kotiin. Tämä on vasta ensitapaaminen. Ja kaikki tarvittava informaatio on liitetiedostossa jonka lähetin sinulle. Avasitko sitä vielä?" Luke katsoo minua kiinteästi. Kohautan harteitani. Olin liian kiihdyksissä huomatakseni mitään liitetiedostoja. Luken hymyilee vinosti. "Niin arvelinkin. Ehdotan, että menet takaisin huoneeseesi ja luet lähettämäni informaation ja sen tehtyäsi punnitset tilanteen uudelleen. Sinun olisi kannattanut tehdä kaikki tuo ennen kuin tulit tänne huutamaan minulle."

Ja näin vain osat kääntyivät. Vielä äsken minä olin se joka hyökkäsi, ja yhtäkkiä olenkin puolustuskannalla. Millainen valta tuolla miehellä oikein on minuun? 

"Luuletko että voisit tehdä niin?" Luken auktoritäärinen ääni keskeyttää ajatukseni. Nyökkään hitaasti. "Luuletko että minä selviydyn näin isosta asiakkaasta?"

Luke naurahtaa ja nappaa puvuntakkinsa tuolin karmilta. "Aivan varmasti. Herra Jones on yksi vanhimmista asiakkaistamme. Hän tietää miten homma pelittää. Lue vain tiedot lomakeskuksesta, keskustele hänen kanssaan mukavia ja sovi seuraava tapaaminen. Tulen silloin mukaan. Älä lyö lukkoon vielä mitään. Mutta nyt minun täytyy mennä." Hän luo minuun vielä pikaisen katseen. "Pärjäät kyllä."