Rakkauden lait

1. luku

Seison isäni yrityksen Sten & Steelin suurimmassa kokoustilassa taistellen sisälläni nousevaa pakokauhua vastaan. Kaikki pääkonttorin esimiehet ovat kokoontuneet huoneeseen kuuntelemaan isäni pitämää puhetta. Ja minä seison hänen rinnallaan yrittäen näyttää itsevarmalta.

Sten & Steel sijaitsee vanhassa kivitalossa Lontoon sydämessä. Pääkonttori sijaitsee kolmessa eri kerroksessa ja huoneet ovat korkeita ja arvokkaan näköisiä. Toimistot ovat kuitenkin varsin moderneja ja valoisia. Paikka suorastaan huokuu vaurautta.

En kuitenkaan pysty keskittymään näihin upeisiin puitteisiin joita olen aina ennen täällä käydessäni ihaillut. Olemme täällä tänään isäni töihin paluun vuoksi. Ymmärrän nyt miksi hän halusi tutustua yrityksen papereihin niin suurella hartaudella. Hän on koko ajan suunnitellut paluutaan. Hän ei kuitenkaan kertonut minulle että aikoo ottaa minut töihin yritykseensä. Ei, hän ei ota minua ainoastaan töihin. Hän on tehnyt minusta projektivastaavan. Ja se on jokseenkin ennenkuulumatonta.

Syitä tähän on kaksi. Ensinnäkin, minä olen kirjallisuustieteiden maisteri. En tiedä rakennuksista tai yritysalasta mitään. Toiseksi, asemani pomon tyttärenä asettaa minut mielenkiintoiseen tilanteeseen.

On siis sanomattakin selvää että vedin aamukahvini väärään kurkkuun kun isäni ilmoitti asiasta minulle vain muutamia viikkoja sitten. Vastustin ajatusta. Miten voisin ikinä selviytyä työstäni? Enhän minä edes tiedä mitä se pitää sisällään! Isäni oli kuitenkin päätöksensä tehnyt. Eikä minulla lopulta ollut siihen hirveästi sanottavaa.

"Onko sinulla muka jotain parempaa tiedossa? Kerrohan, oletko saanut runsaasti työtarjouksia?" Hän huusi minulle erään riitamme päätteeksi. Ja vaikka minua inhotti myöntää asian todellinen laita, hän oli oikeassa. Työnäkymäni eivät olleet valoisat. Joten minä suostuin hänen "ystävälliseen tarjoukseensa" Mutta yrittääkö hän teollaan palkita vai rangaista minua. En tiedä. Luultavasti molempia.

Tietenkin tämä on mahtava juttu, moni ainoastaan haaveilee tämänkaltaisesta mahdollisuudesta. Kyllä minä sen tiedän. Tiedän tämän kuitenkin olevan myös taakka. Ihmiset tietävät että sain pestini ainoastaan sukulaissuhteeni perusteella, ilman oikeita tekoja tai näyttöjä. Minun täytyykin todistaa heidän kaikkien olevan väärässä. Minun täytyy voittaa. Ja sen minä aion myös tehdä. Kohennan ryhtiäni ja vedän syvään henkeä.

Vaikka huone on tupaten täynnä huomaan Luke Greenin läsnäolon välittömästi hänen astuessaan huoneeseen. Hän on pukeutunut harmaaseen, slim fit malliseen pukuun jonka hintalapussa on epäilemättä seisonut viisinumeroinen luku. En ole nähnyt häntä ensikohtaamisemme jälkeen, mutta hän on juuri niin komea kuin muistinkin. Hänen hiuksensa ovat aavistuksen verran pidemmät kuin viimeksi.

Luke astelee sulavilla askeleilla hurjan kauniin, mutta pelottavan näköisen naisen luokse. Nainen on noin 50-vuotias, pitkäraajainen ja hirvittävän hoikka. Hänellä on pitkät, kastanjanruskeat  ja sileät hiukset. Kasvonpiirteet ovat virheettömät ja ylväät. Nainen on Lisa Easton, isäni yhtiökumppani ja Luken luottohenkilö.

Luke kumartuu kuiskaamaan jotain Lisan korvaan jonka jälkeen molemmat kääntyvät eteenpäin odottamaan mitä tuleman pitää. Luke ei ota katsekontaktia ja huomaan pettymyksen nipistävän vatsani pohjaa. Typerä pikkutyttö, ajattelen. Miksi hän muistaisi sinut? Ja miksi häntä kiinnostaisi?

Isäni levittää kätensä saadakseen läsnäolijoiden huomion.  Huone hiljenee. "Aluksi haluan sanoa kuinka hauskaa on nähdä teitä kaikkia jälleen. Sekä minä että tyttäreni olemme suunnattoman kiitollisia tuesta jota olette osoittaneet perheellemme näinä vaikeina aikoina." Isäni vilkaisee minua ja minä nyökkään hymyillen väkijoukolle joka ynähtelee myötätuntoisesti.