Rakkauden lait

18. luku

Tapaamme Luken ystävän eräässä Manhattanin suosituimmista ravintoloista. Olemme auttamatta myöhässä ja voin vain toivoa, etteivät kasvoni paljasta liikaa siitä mitä hotellihuoneemme suihkun alla hetki sitten tapahtui. Olen äärimmäisen stressaantunut juuri saamastani työtehtävästä, mutta Luke sai minut autuaallisesti unohtamaan koko asian tuon ihanan, pitkän ja höyryävän puolituntisen ajaksi. Nyt kaikki vyöryy takaisin mieleeni hyökyaallon tavoin. Pieni jomotus juuri oikeissa paikoissa toimii kuitenkin täydellisenä muistututuksena siitä että olen juuri harrastanut mieletöntä seksiä, ja minun on vaikea peittää hymyäni. Vilkaisen syrjäsilmin Lukea, joka astelee vieressäni kadulla rennoin askelin vaikuttaen huolettomalta. Saankohan minäkin hänet tuntemaan olonsa yhtä hyväksi kuin hän minun?

Luke on pitäytynyt aamuisessa asussaan uutta kauluspaitaa lukuun ottamatta. Minä puolestani olen päätynyt valkoiseen, pitkähihaiseen pitsimekkoon jonka helma laskeutuu polvieni yläpuolelle. Tulen luultavasti käyttämään tuota mekkoa tämän viikon aikana paljon, sillä olen onnettoman surkea pakkaaja. Päädynkin aina valitsemaan mukaani muutamia luottovaatteita joihin sitten pukeudun koko matkan ajan. En usko, että ehdin tämän reissun aikana shoppailemaan. Sipaisen nutturastani karanneen hiussuortuvan korvani taakse.

On vaikeaa olla potematta pienoista alemmuuskompleksia Luken kaltaisen miehen rinnalla. Tahtoisin nähdä meidät jonkun ulkopuolisen silmin. Sovimmeko me toisillemme? Ihmiset varmaan ajattelevat mitä hittoa Luke tekee seurassani. Olen vuosien aikana tehnyt paljon töitä huonon itsetuntoni kanssa, ja yritän kovasti olla luisumatta synkkyyteen. Vedän syvään henkeä ja uskottelen itselleni näyttäväni ihan hyvältä.

Ravintola on hyvin avara ja elegantisti sisustettu. Tunnelma on hämyinen, ja lukuisat elävät kynttilät luovat seinille kauniita valon väreitä. Meidät ohjataan ravintolan perällä sijaitsevaan pöytään. Pöydässä istuu noin Luken ikäinen mies, joka nousee seisomaan ja hymyilee leveästi meidät nähdessään.

Adam Silva on suorastaan naurettavan komea mies. Hän näyttää siltä kuin olisi hypännyt eteemme suoraan jostain Calvin Kleinin mainoksesta. Pitkä, ruskettunut ja itsevarma. Mitä muuta voisikaan odottaa Luken ystävältä? Hän on selvästi viettänyt tunnin jos toisenkin kuntosalilla (olematta kuitenkaan liian bodattu). Hän on pukeutunut samaan tyyliin kuin Luke. Niin, edessämme seisoo erittäin tyylikäs ja itsevarma mies.

Normaalisti suhtaudun tuolta näyttäviin miehiin varauksella. He tietävät varsin hyvin kuinka hyvännäköisiä ovat, ja käyttävät usein tuota tietoa häikäilemättä hyväkseen. Olen kuitenkin viime aikoina tehnyt myös virhearvioita. Luke on yksi heistä. Luulin pitkään hänen kuuluvan tuohon edellä mainittuun kastiin, mutta viime kuukaudet ovat osoittaneet toista.

Luken itsevarmuus ei kumpua hänen ulkonäöstään, vaan enneminkin siitä, että hän tietää tasan tarkkaan mitä tekee, ja hän tietää olevansa hyvä siinä. En kuitenkaan epäile hetkeäkään, etteikö Luke tietäisi voivansa vaikuttaa ulkonäöllään ihmisiin. Hän ei vain välitä siitä. Adam puolestaan vaikuttaa tietävän täydellisen hyvin olevansa jumalaisen komea, ja normaalitilanteessa se saisi minut varpailleni. Koska kuitenkin luotan Lukeen (niin hullua kuin se onkin), päätän antaa hänen ystävälleen mahdollisuuden.

Tapa jolla Adam nappaa Luken halaukseen onnistuu hieman lieventämään ennakkoluulojani. Halaus on erittäin veljellinen, ja hetken jo ajattelen heidän kohta painiskelevan maassa kuin leikkivät karhunpennut. Onneksi niin ei kuitenkaan tapahdu, vaan sen sijaan Adam tarttuu Lukea olkapäistä ja tarkastelee tätä etäältä leveä virne kasvoillaan. Hän puhuu jenkkiaksentilla. "Helvetti soikoon, Green.  Palan halusta tietää, kuinka olet koskaan onnistunut saamaan yhtään asiakasta kun olet joka saamarin kerta myöhässä sovitusta."

Luke virnistää ja kohauttaa harteitaan. "Älähän nyt. En koskaan myöhästy oikeasti tärkeistä tapaamisista."

He nauravat yhteen ääneen, ja huomaan itsekin hymyileväni leveästi. Vain todelliset ystävykset vitsailevat keskenään tuohon tyyliin. Huomaan ikävöiväni Suomessa asuvia ystäviäni. Poden myös huonoa omaatuntoa pidettyäni heihin niin vähän yhteyttä viime aikoina. Päätän korjata asian pikimmiten.