Rakkauden lait

30. luku

A/N: Mikä matka! Kiitos, kun olette olleet osa sitä. Tässä Rakkauden lakien viimeiset luvut - niin, niitä on kaksi ja haluan julkaista ne samanaikaisesti, koska se on tarinan päätöksen kannalta parasta niin (ja jos jättäisin tämän luvun cliffhangeriin, niin kerjäisin kyllä itselleni ikävyyksiä).

Ihanaa, että annoitte tälle tarinalle mahdollisuuden. Olen siitä ikuisesti kiitollinen.

x S

————————————————————

Viisi kuukautta myöhemmin

"Yllätys!" Emma huutaa. Hänellä on sylissään kolme lahjarasiaa ja tuijotan niitä täysin pöllämystyneenä.

"Mitä sinä täällä teet?" kysyn ja käännyn kannoillani. "Luke? Mitä täällä tapahtuu?"

Luke ilmestyy eteisaulaan kasvoillaan sangen viaton ilme. "Emma piti asetta ohimollani ja vanotti minua pitämään salaisuuden", hän kuiskaa ja kietoo kätensä harteilleni.

"Luulin, että olemme menossa syömään", sanon ymmärtämättä edelleen mistään mitään.

"Niin no, pitihän meidän keksiä jokin masterplan, jotta et epäilisi mitään", Emma sanoo ja iskee silmää. Samassa ulkoportailta kuuluu sadattelua.

"Hitto soikoon, Emma. Kuinka paljon tätä kamaa oikein on?" Adam ilmestyy ovesta vetäen perässään kärryä, jonka päällä on kaikenlaista tavaraa.

"Olen kutsunut tänne kosmetologeja, joten älä valita. Voit viedä tavarat olohuoneeseen", Emma sanoo tyynen rauhallisesti, sysää kädessään olevat rasiat Adamille ja hymyilee sitten minulle leveästi.

"Joudun vielä ennen aikojani hautaan tuon naisen päähänpistojen takia", Adam mutisee, mutta lykkää kärryn silti kuuliaisesti Emman osoittamaan suuntaan.

"Voisiko joku nyt vaikka kertoa miksi kotini on valloitettu?" kysyn edelleen ymmälläni.

"No, nämä ovat tietysti sinun baby shower-juhlasi", Emma sanoo ja vilkaisee isoa rannekelloaan. "Eikö teidän pitäisi jo häipyä?" hän kysyy sitten Lukelta.

"Ilman muuta", Luke sanoo ja nappaa takkinsa tuolin karmilta.

"Minne te olette menossa?" katson Lukea kulmat kurtussa ja hän suo minulle pienen hymyn.

"Ensin matsiin ja sitten oluelle. Käymme hiomassa taktiikoita huomisen palaveria varten. Nauti sinä nyt vain juhlistasi", Luke sanoo vetäen takin niskaansa. Hän katsoo Emmaa. "Onhan se huominen varmasti okei?"

"Tietysti on", Emma sanoo. Hän tulee luokseni ja suukottaa minua poskelle. Sitten hän kääntyy taas Luken puoleen. "Minä kyyditsen sinun naisesi ultraääneen, älä huoli."

Luke näyttää kaikkea muuta kuin huolettomalta. "En haluaisi jättää sitä väliin", hän mutisee ja katsoo sitten olohuoneen suuntaan rypistäen kulmiaan. "Adam! Mikä helvetti sinulla oikein kestää? Tätä menoa peli on pelattu ennen kuin ehdimme paikalle."

"Kulta, älä huoli. Se on vain rutiinitarkastus, ja olet ollut mukana kaikissa edellisissä. Sinulla on huomenna ison diilin klousaus, joten keskity nyt siihen. Me pärjäämme kyllä", sanon Lukelle saman lauseen, jonka olen toistanut viime päivien aikana ainakin viidesti.

"Niin juuri. Me pärjäämme. Ja kummitätinä minullakin on oikeus päästä mukaan edes yhteen ultraan", Emma sanoo pontevasti.

Adam ilmestyy takaisin eteiseen. "Tämä talo on niin valtava, että menin sekaisin huoneista", hän älähtää ja katsoo Lukea. "Nytkö mennään?"