Rakkauden lait

5. luku

Tiistai-iltana astelen Dylan Jonesin käsipuolessa yhteen Lontoon hienoimmista ravintoloista. Hävettää tunnustaa, etten osaa lausua paikan nimeä kunnolla. Ravintola on ranskalaistyylinen ja ihmettelen, kuinka Dylan on saanut pöydän varattua näin pienellä varoitusajalla.

Taivuin lopulta konsultoimaan Emmaa illan pukuvalinnasta, ja pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyimme tummanvihreään ja tyköistuvaan keskimittaiseen samettimekkoon, sekä mustiin korkokenkiin. Olen sangen tyytyväinen asuvalintaani. Mekko on tarpeeksi fiini tämän paikan imagolle.

Dylan näyttää niin ikään hyvin tyylikkäältä tyköistuvassa puvussaan. Istuudumme meille varattuun pöytään. Dylan kysyy sopiiko minulle talon kolmen lajin menu, eikä minulla ole mitään ehdotusta vastaan. Tilaamme pullollisen talon viiniä, jonka jälkeen keskustelemme lomakeskusprojektista sangen yleisellä tasolla.

Dylan on helppoa ja sangen mukavaa seuraa. En jännitä hänen läsnäoloaan. Toki kahdella kumotulla viinilasilla saattaa olla osuutta asiaan. "Saanko tunnustaa jotain?" Kysyn siirtyessämme alkuruoasta pääruokaan, joka on tänä iltana kukkoa viinissä. Dylan nyökkää kohteliaasti. Irvistän. "Sinä olet minun ensimmäinen asiakkaani. Tämä on minulle täysin tuntematonta maaperää."

Dylan virnistää. "Enpä olisi uskonut. Sinähän olet kuin vanha tekijä." Purskahdan nauruun ja kohotan lasiani. "Olet kiltti kun sanot noin. Ehkä minulla kävi vain hyvä tuuri saadessani noin ymmärtäväisen asiakkaan."

On Dylanin vuoro naurahtaa. "Usko tai älä, mutta minä osaan olla vaativa. Et ole kuitenkaan antanut minulle mitään aihetta heittäytyä hankalaksi." Hän kohottaa lasiaan ja kilistämme. "No, katsotaan mitä tapahtuu kun rupeamme oikeasti hommiin. Mielipiteesi saattaa vielä muuttua." Kohautan hartioitani yrittäen salata kauhistukseni. Dylan hymyilee lempeästi. "Ei sinulla ole syytä huoleen. Pomosikin luottaa sinuun."

Huokaisen hiljaa kun Luken nimi nousee esille. Hän ei puhunut minulle tänään sanaakaan, ei vaikka tiesi että minulla on bisnestapaaminen illalla. Olisin kenties kaivannut esimieheni neuvoja, mutta sen sijaan hän jätti minut selviytymään omillani. Luken ristiriitaiset signaalit ajavat minut hulluuden partaalle. Haluaako hän minun onnistuvan? Vai haluaako hän kenties osoittaa ettei minusta ole hommaan? Rehellisesti sanottuna minulla ei ole aavistustakaan.

Dylan katsoo minua myötätuntoisesti ikään kuin lukien ajatukseni. "Herra Green ei taida pomona olla sieltä helpoimmasta päästä." Otan kulauksen viinistäni ja hymyilen Dylanille. "Hän on vaativa, mutta ei se ole pelkästään huono asia." Dylan näyttää mietteliäältä asetellen seuraavat sanansa selvästi huolella. "Tarkoitukseni ei ole udella liikaa, mutta onko teidän kahden välillä jotain?"

Huuliltani karkaa jotain hihityksen tapaista. Miten kypsää. "Ei todellakaan. Hän on pomoni ja siinä kaikki." Yritän parhaani mukaan salata nolostumiseni. Dylan nostaa kätensä pystyyn antautumisen merkiksi. "Okei, olen pahoillani. Halusin vain tietää." Jo toista kertaa kahden päivän aikana joku haluaa keskustella kanssani esimieheni seuraelämästä. "Miksi kysyt?" Katson Dylania uteliaana. Hän vastaa katseeseen kiinteällä tuijotuksella. "En vain halua astua kenenkään varpaille."

Punastumiseni näkyy luultavasti ulko-ovelle asti. Flirttaileeko Dylan Jones kanssani? Ja mitä minun pitäisi sanoa? Puhelimeni piippaa WhatsApp -viestin merkiksi pelastaen minut asioiden saamalta yllättävältä käänteeltä. Hymyilen pahoittelevasti Dylanilla ja vilkaisen kännykkääni. Viesti on Lukelta. "Kriisi toimistolla. Tule niin pian kuin pääset."

"Onko kaikki hyvin?" Dylan katselee minua edelleen kiinteästi. Nostan hämmästyneen katseeni puhelimesta. "En ole varma. Toimistolla on sattunut jotain. Minun pitää kai mennä sinne."

Dylan napsauttaa sormiaan sen merkiksi että poistumme. Tarjoilijat säntäävät oitis avustamaan meitä ylös. Melko naurettavaa, kun sitä tarkemmin ajattelee. "Salli minun viedä sinut toimistollesi." Dylan nousee seisomaan ja kävelee luokseni tarjoten käsivarttaan. Nousen ylös. "Kiitos, mutta voin kyllä ottaa taksin. En halua olla vaivaksi."