Rakkauden lait

28. luku

"En voi uskoa tätä", puhisen itsekseni ja työnnän meikkipussin pieneen matkalaukkuuni. "En voi uskoa teitä."

Luke seisoo vieressäni neuvottomana. "Sofia, älä mene. Et saa olla nyt yksin."

"En ole yksin. Menen Emman luo", sanon ja napsautan laukun kiinni. Sitten menen hakemaan sohvalta villatakkini.

"Tätä minä tarkoitin. Epävakaa ja arvaamaton", Annabelle kommentoi toimintaani kylmän asiallisella äänellään. Hän istuu Luken keittiön saarekkeen ääressä ja katselee minua nenänvarttaan pitkin.

"Painu sinä helvettiin!" kivahdan Annabellelle yrittäen säilyttää malttini. "Mitä tämä sinulle edes kuuluu?"

"Luke pyysi apuani, ja hyvä niin. Sinähän olet ihan holtiton", Annabelle sanoo kohauttaen harteitaan. Voi luoja, miten minä inhoan häntä.

"Sofia, ole kiltti", Luke sanoo näyttäen epätoivoiselta. "Sinä ymmärsit koko jutun ihan väärin."

"Ihanko totta?" Marssin saarekkeen luo ja nappaan käteeni paksun valkoisen paperinivaskan, jota Annabelle on viimeisen puolen tunnin ajan minulle esitellyt. Kyseessä on minun ja Luken välinen sopimus. Sopimus Sofia Stenin ja Luke Greenin välillä huoltajuusasioita koskien. Niin tuon kirotun pinkan päällimmäisen paperin päällä lukee.

Selaan papereita ja luen ääneen. "Kohta 12. Neiti Sten sitoutuu siihen, ettei poistu maasta herra Greenin lasten kanssa ilman herra Greenin lupaa." Selaan pari sivua eteenpäin. "Kohta 20. Neiti Sten sitoutuu muuttamaan pois nykyisestä asunnostaan ja asumaan lasten kanssa herra Greenin parhaaksi katsomassa kohteessa."

Nauran ääneen ilotonta naurua. Annabelle pysyy tyynenä ja ottaa pienen siemauksen pöydällä olevasta vesilasista. Luke puolestaan on nostanut kätensä suunsa eteen näyttäen puulla päähän lyödyltä.

"Ja sitten tämä, ehkä lempikohtani kaikista. Sehän on ihan ensimmäinen kohta koko tässä hiton sopimuksessa. Kohta 1. Luke Greenin isyys todennetaan DNA-testeillä." Nostan katseeni paperista. "Mitä helvettiä?"

"Minä en tiedä tuosta mitään. Mitä helvettiä sinä oikein olet mennyt tekemään? Emme me näin sopineet", Luke lähestulkoon huutaa Annabellelle.

"Tarkoituksenani on ajaa päämieheni etua, joten lisäsin pykälän sopimukseen itse." Annabelle kohottaa kulmiaan merkitsevästi ja katsoo minua. "Sinä vaikutat olevan kallellaan pomojesi suuntaan, joten kuka tietää mitä olet Jonesin kanssa puuhastellut? En todellakaan halua Lukesta mitään aisankannattajaa."

Annabelle ei ehdi silmäänsä räpäyttää kun nappaan hänen vesilasinsa pöydältä ja heitän sen sisällön hänen naamalleen. Nautin katsellessani ripsivärin valuvan hänen poskiaan pitkin.

"Todella kypsää, helvetin sekopää", hän kivahtaa minulle kaivaen samalla laukustaan nenäliinaa.

"Haista paska", sähähdän Annabellelle ja käännyn Luken puoleen, joka on katsellut kohtausta suu auki.

"En tiedä mitä kuvittelit tällä voittavasi, mutta minä en koskaan tule allekirjoittamaan tällaista paperia. Voit työntää sen sinne minne aurinko ei paista. Tätäkö sinä oikeasti haluat?" Heitän paperit päin Lukea, ja ne leijailevat pitkin poikin asuntoa.

Luke haroo hiuksiaan. "En tietenkään. Olin vain vihainen, koska et kertonut minulle raskaudestasi. Mutta minä en tarvitse mitään todisteita isyydestäni. Minä vain... Minä... Voi vitun vittu." Luke istahtaa sohvan käsinojalle ja hieraisee kasvojaan. Hän nostaa katseensa minuun. "Sofia, se mitä sanoit äsken..."

"Unohda se. Se ei selvästikään ole oleellista. Enkä aio puhua siitä kanssasi. En ainakaan tuon noita-akan läsnäollessa." Mulkaisen Annabellea, jonka pokerinaama osoittaa vähitellen rakoilun merkkejä. Hän selvästi yrittää tappaa minua katsellaan.