Rakkauden lait

26. luku

A/N: No niin, heti luvun aluksi pääsette lukemaan mun jorinoita. Sweet!
Mulla on tapana lukea/luetuttaa mun töitä miehelläni, joka on ihan eri alan ihmisiä kuin mä, ja ehkä siksi myös se kaikista timanttisin kriitikko. Mun miehen äidinkieli on englanti, joten Rakkauden lakeja hän ei ole lukenut. Ollaan kuitenkin aamukahvien äärellä juteltu tästä tarinasta, ja kun kertoilin hänelle viimeisimmän luvun kommenteista, hän vakaasti käski mua toimimaan niin kuin te pyydätte. Te haluatte, että Luke saa tietää. Ja onneksi tarina on edennyt siihen pisteeseen, että tässä luvussa se vihdoin tapahtuu! Jeeeeee!

Ja nyt asiaan. Luvassa extrapitkä luku kiitokseksi siitä kun olette odottaneet niin kärsivällisesti. Nauttikaa.
x S

PS. Cliffhangereista en kuitenkaan luovu.

——————————————————

Seuraavat viikot sujuvat nopeasti. Luken kadottua Appalakeille minä kadotan itseni työhön. Käyn myös raskausklinikalla hoitajan kontrollissa, ja vastaanotolla kaiken todetaan olevan kunnossa. Saan uuden ajan rakenneultraääneen muutaman viikon päähän.

Lontoon yrittäjäpäivät ovat aivan kulman takana, joten työ vie lähes kaiken huomioni. Dylan on suhteillaan onnistunut buukkamaan meille esityksen tapahtuman päälavalta, mikä on tietenkin huikea mahdollisuus. Haluan onnistua esityksessäni, ja samalla osoittaa Dylanille olevani luottamuksen arvoinen. Teenkin pitkää päivää sekä esitykseni että kustannustoiminnan parissa. Hankin yhteistyökumppaneita, luen käsikirjoituksia - teen oikeastaan kaikkea mahdollista. Työskentelen jopa sängyssäni. Ja osittain teen tuon kaiken pitääkseni Luken pois mielestäni.

Adam kertoi, että he jättäisivät puhelimet kotiin, ja täydellinen somehiljaisuus on raastanut hermojani. Lukella ei ole tilejä sosiaalisessa mediassa, mutta olin salaa toivonut saavani vihjeitä hänen voinnistaan Adamin kautta. Toiveeni ovat kuitenkin osoittautuneet turhiksi. Voin vain toivoa Luken palaavan mahdollisimman pian.

Minulla on myös uusi asunto, jota olen innoissani sisustanut Emman avustuksella. Minulla oli onneksi riittävästi huonekaluja, joten mitään suuria hankintoja minun ei ole tarvinnut tehdä.

Pieni salamatkustajani on toki luku erikseen. Hän tarvitsee kaikenlaista, ja olen päättänyt tosissani panostaa tulevan pienokaisen elämään. Vähäisellä vapaa-ajallani olen kierrellyt lastentarvikeliikkeitä, lukenut netistä lastenrattaista, tutustunut erilaisiin turvakaukaloihin ja sen sellaista. Kaikkea, mitä en vuosi sitten olisi voinut kuvitellakaan tekeväni.

"Kaikki on niin hemmetin kallista. Nämä tuolitkin maksavat monta sataa puntaa", huokaan Emmalle eräänä iltana kun olemme tuntitolkulla suorittaneet perusteellisia vertailuja erilaisten syöttötuolien välillä.

"Jäikö äidiltäsi mitään perintöä?" Emma kysyy tihrustaen näytöltä listaa noin kymmenennen syöttötuolin ominaisuuksista. "Ei säätömahdollisuutta. Ei jatkoon."

"Äiti oli käytännössä varaton, tai siis kaikki perheemme varat ovat aina olleet isän nimissä. Joten ei. Sain hänen korunsa, mutta en haluaisi myydä niitä. Pitää vain tulla toimeen sillä mitä saan. Onneksi palkkani ei ole ihan surkea."

Emma siemaisee teetään ja klikkaa uuden sivuston auki. "No, erään yritysjohtajan paksu lompakko voisi auttaa asiaa. Se on myös vähän niin kuin hänen velvollisuutensa, kun kerran meni pökkäämään pullan uuniisi. Tosin hänen on vaikea hoitaa tonttiaan, kun hän ei tiedä että hänellä on ylipäätään jotain hoidettavaa", Emma sanoo ja vilkaisee minua merkitsevästi.

Puren huultani. "Minä kerron Lukelle kyllä heti kun hän palaa. Tällä hetkellä hän kuitenkin patikoi rinkka selässään jossain hemmetin erämaassa itseään etsien. Ja luultavasti myös lähintä viinakauppaa."