Rakkauden lait

29. luku

"Täällä on kyllä kaunista. Karua, mutta kaunista", Luke sanoo ja katselee kauas ulapalle. Edessämme siintävä Itämeri on myöhäissyksylle ominaisella tavallaan harmaa ja rauhaton, mutta samalla myös uskomattoman kaunis.

"Minä tiesin, että pitäisit tästä paikasta", sanon Lukelle ja kurkotan suutelemaan hänen poskeaan. Luke puristaa minut tiukemmin kainaloonsa.

"Olet oikeassa. Tämä oli loistava idea. En tosin voi uskoa, että isäsi suostui tähän. Luke Green hänen maillaan..." Luke irvistää saaden minut kikattamaan.

"Isä on tällä hetkellä kovinkin halukas tekemään sovinnon. Sinä olet sitä paitsi lasteni isä, eli käytännöllisesti katsoen perhettä. Ja tämä paikka on muutenkin ihan tyhjän panttina. Ei täällä käy muita kuin siivooja ja tilanhoitaja. Tai miksi häntä nyt kutsutaankaan."

Perheeni huvila sijaitsee länsirannikon ulkosaaristossa täysin omassa rauhassaan (lähin naapurikin on lähes kilometrin päässä). En usko Luken tottuneen moiseen, olkoonkin että hän on vaeltanut Appalakeilla. Englannissa kaikki on niin lähellä.

Kun Sten & Steelin yksityiskone laskeutui myöhään eilisiltana Turun lentokentälle, en siis voinut tietää mitä Luke tulisi sanomaan. Hänen reaktionsa jännitti minua. Haluaisiko hän lähteä heti takaisin? Marraskuinen Suomi kun ei varsinaisesti ole mikään Toscana. Tai edes Pariisi.

Ilokseni herra Green on kuitenkin jälleen yllättänyt minut. Vakuutettuani Luken lentokentällä vielä kertaalleen siitä, että terveyspalvelut ovat kyllä tarvittaessa riittävän lähellä, hän hyväksyi matkakohteemme avoimin mielin.

Totta puhuakseni Luke vaikuttaa olevan aidosti innoissaan Suomesta, ja minä olen innoissani päästessäni esittelemään hänelle kotimaatani. Sen karua, kaunista luontoa ja usein hiljaisia, mutta aina niin auttavaisia ihmisiä. Tiedän, että suomalaisten hiljainen ja välitön käytös saattaa näyttää ulkomaalaisen silmiin erikoiselta ja joskus jopa luotaantyöntävältä.

Saimme tästä esimerkin lähes heti saavuttuamme maahan. Poiketessamme ketjuhuoltoasemalle matkalla lentokentältä huvilalle kassatyttö ei sanonut Lukelle sanaakaan, vaan ainoastaan vilkuili tätä ujosti sivusilmällä. Olen jo tottunut siihen, että naiset ympäri maailman reagoivat Luken ulkonäköön kummallisilla tavoilla, mutta kassatytön vilpitön ujous yhdistettynä Luken reaktioon tekivät tilanteesta jollain tapaa jopa hellyyttävän.

"Mikä häntä vaivasi? Onko aksenttini jotenkin epäselvä vai eikö hän osannut englantia?" Luke kyseli aidosti hämmästyneenä päästyämme huoltoaseman ovista pihalle. En voinut muuta kuin yrittää selittää.

"Mitä haluaisit tehdä tänään?" Luke kysyy palauttaen minut nykyhetkeen.

Käännyn varovasti sateen liukastamalla rantakalliolla katselemaan takanani seisovaa perheeni huvilaa. Se on keltainen, 1900-luvun alkupuolella rakennettu kaksikerroksinen puurakennus, jonka valkoiset ikkunapielet on koristeltu upeilla pitsikuvioilla.

Sisältä huvila on viime vuosien aikana remontoitu hyvinkin moderniksi. Isäni on kuitenkin perinteitä arvostava mies, joten remontissa on kunnioitettu myös vanhaa (esimerkiksi alkuperäiset kakluunit sekä puusauna on jätetty entiselleen).

Kohautan harteitani. "Ei täällä ole hirveästi mitään tekemistä ja se taitaa kai olla koko homman ydin. Täällä voi vain olla. Kiinnostaisiko sinua esimerkiksi sauna?"

"Se kuulostaa itse asiassa ihan hyvältä. Täällä tuulee aika helkkarin kovaa." Luke hieroo käsiään yhteen ja tuuli saa hänen hiuksensa hulmuamaan. "Saanko hoitaa sytytyksen?" hän kysyy sitten näyttäen aivan pikkupojalta, enkä voi olla hymyilemättä ilkikurisesti.

"Eiköhän se onnistu. Parasta siis varmaan mennä sisälle, jos aiotaan saunoa tämän vuorokauden puolella."

***