Polynomeja - FIN bxb VALMIS (korjaus käynnissä)

2

16.8.2014

Istuin taas orjamaisesti pöydän ääressä porukoiden kanssa, eikä minulle oikeastaan maistunut ruoka, joten jätin puolet lautasellani olevasta tavarasta syömättä. Kello oli neljän kieppeillä, normaalisti me syötäisiin vasta kuudelta, mutta äidin pitää lähteä asianajajaksi jonnekin puoli viideltä.

"Mikset sä syö ollenkaan?" Äiti kysyi samalla kun itse nousi pöydän äärestä ja vei lautasensa keittiötasolle odottamaan tiskikoneeseen pääsyä.

"Ei oo nälkä" vastasin olkiani kohauttaen ja työnsin lautaseni kauemmas naamani edestä, en edes tykkää lehtipihvistä.
"Lähteekö isä myös jonnekin tänään?"

"Miten niin?" Äidin äänensävy oli jotenkin epäilevä. Varmaan ajatteli, että tekisin jotain luvatonta jos jäisin yksin.

"Kunhan kysyin" sanoin ja mieleni teki pyöräyttää silmiä mutten viitsinyt, koska se oli kuulemma todella halveksittavaa käytöstä.

"Vähän myöhemmin joo, olet yksin muutaman tunnin, mä tulen takaisin kotiin yhdeksän jälkeen. Etköhän sä osaa olla kunnolla sen aikaa, etkös vaan?" Äiti käveli tuolini taakse ja laski kätensä olkapäilleni. Koin sen turhana, mutten oikeastaan sen enempää välittänyt, että olisin ollut teinimäinen ja huitonut hänen kätensä pois.
"Sovitaan, että ovet laitetaan lukkoon, eikä sulla ole mitään asiaa ulos, okei?"

"No oikeastaan-"

"Ei asiaa ulos" en ehtinyt edes sanoa sanottavaani ennen kuin äiti keskeytti minut. Huokaisin mielessäni erittäin syvään ja annoin vastaukseksi lopulta vain vastahakoisen nyökkäyksen.
"Hyvä, olet niin kultainen" äiti irrotti kätensä olkapäiltäni ja siirsi ne leukani alle niin, että sai hieman nostettua päätäni antaakseen taas yhden niin ihanan poskipusun. Vihaan niitä, mutten saa valittaa koska se on kuulemma vain hellyydenosoitus. En kyllä tiedä miten paljon kukaan meistä hyötyy näistä osoituksista, koska silti nuo molemmat huutavat mulle joka asiasta ja osoittavat kaikella tavalla epähellyyttään.

Heitin ylijäämä-ruuan pois ja vein astiat tiskialtaaseen, ja sitten suuntasin jälleen omaan huoneeseeni jossa tulisin mitä todennäköisimmin viettämään koko tämän illan. Saatuani oven suljettua kaaduin mahalteen sängylleni ja otin puhelimen esille, koska eihän minulla ole parempaa tekemistä kuin sen räplääminen. Menin samantien laittamaan Sandralle viestiä, josko se nyt haluaisi jutella kanssani, kun ei eilen illalla vastannut tai edes nähnyt yhtäkään jättämistä viesteistäni.

Laitoin tuolle perus "moi miten menee", ja päätin selata instagramia odotellessani typykän vastausta. Monet frendini vanhasta koulusta olivat edelleen lomilla ja postaili kaikkia hienoja ulkomailta otettuja kuvia ja paljastavia rannalla otettuja selfieitä vähän koko ajan, ja tottakai minun hyvänä kaverina piti kaikkiin kommentoida vähintään kolme pinkkiä sydäntä. Minua oli myös merkkailtu kuviin ja niihin tottakai piti kommentoida muutakin kuin vaan ne sydämet. Olen instagram-stalkkeri, minulla on pakkomielle aina tarkistaa keitä kaverit on merkkaillut kuviinsa, ja vielä erityisesti niihin johon mutkin on merkattu. Sandra oli postannut yhden uuden kuvan kauniista naamastaan, ja oli merkannut mut siihen. Painoin kuvaa ja odotin nimeni vähintäänkin olevan Sandran huulien kohdalla, mutta hämmennyin kun siinä olikin kaverini Mylesin käyttäjä. Epäilyni heräsivät, ja menin Mylesin profiiliin. Sisälläni kasvoi raivo kun näin tuon biossa lukevan "Sandra❤️🔒" ja menin samantien laittamaan jätkälle snäppiä siitä miten tuo kehtasi viedä tytön suoraan nenäni edestä.

Samalla sain takaisin viestin Sandralta.

Mooi iha okei menee :)

No varmaan menee ihan okei, saithan sentään juuri poikaystävän. Näpyttelin sormet sauhuten tuolle vastauksen.