Polynomeja - FIN bxb VALMIS (korjaus käynnissä)

30

Miltä normaali jenkkiläispoika näyttää? Minulta, Eliakselta.

Mun nimi on Elias Calvin, olen 19 vuotias, asun Seattlessa, Yhdysvalloissa, sellaisessa söpössä pienessä kaksiossa yhden aivan super mahtavan tyypin kanssa, nimittäin mun poikaystävän. Hänen nimensä on Joaquin, Joaquin Garcia, musta on ihanaa ettei hän ole puhdas amerikkalainen, Joaquin on Argentiinasta, ja sen puhetyyli on tosi ihana, kun siinä on vivahde ulkomaalaisuutta. Me ollaan seurusteltu suunnilleen kaksi vuotta, ja se on ollut ihan mun elämän parasta aikaa. Ja nyt mä olen kertonut ihan kaiken siitä millaista meillä oli ennen, joten nyt keskitytään tähän hetkeen. Todelliseen hetkeen, kun kaikki tuntuu vihdoinkin olevan kohdallaan.

Luulin aina pääseväni kouluelämästä eroon lukion jälkeen, mutta niin mä vaan istuuduin uudestaan koulun penkille, poliisikoulun penkille. Olihan se aluksi vaan tosi naurettava idea, mutta nyt jälkeenpäin musta tuntu että tää on juuri se mitä mä haluankin. Ja arvatkaa vaan kuinka pähkinöinä esimerkiksi isä oli kun kuuli.

Luento oli viimein ohi, kahden tunnin jälkeen, ja saatoin viimein lähteä kotiin jossa mun piti olla jo se kaksi tuntia sitten, mutta sitten mulle kerrottiin että hei, iltapäivällä on vielä se yksi pakollinen luento. No, nyt ei mietitä enää sellaista, vaan mä lähden kotiin.

Tesla on jo muutaman vuoden vanha, mutta se kulkee edelleen kuin upouusi. Ja se vei mut kotiin ihan muutamissa minuuteissa. Sikäli mikäli ajettelit että asun nykyään vaan jossain kämäisessä keskustan kerrostalossa, biiiih you're so wrong. Tämä alue ensinnäkin, on kaukana Seattlen ydinkeskustasta, vähän kalliimmalla seudulla. Ja tämä kaksio jossa me asutaan, kuuluu kiinteistöön jossa isällä on jotain osakkeita tai sen semmoisia. Tämä oli ennen isän ja äidin työpaikka-asema-asia, mutta since isä on ainut siinä työssä enää tänäpäivänä, on kaikki siirtyneet nykin seudulle, joten me saatettiin muuttaa tähän. Ja onhan tämä nyt ihan helkkarin hieno paikka, näkymä suoraan rannalle, ja kattohuoneista näkee melkein Kanadan puolelle. Ja se on juuri sopivan kokoinen meille kahdelle, koska se on kaksio. Vaikka en kyllä ennen ole nähnyt yhtä suurta ja tilavaa kaksiota, tänne mahtuisi helposti varmaan viiden hengen perhe.

"Moikka" sanoin samalla kun astuin ovesta sisään ja riisuin takkini ja kenkäni. En saanut vastausta, vaikka tiesin Joaquinin olevan kotona.
"Haloo?" Äänensävyni oli huvittunut, se on todennäköisesti taas keksinyt jotain. Jätin tavarani keittiön lattialle nurkkaan ja jatkoin matkaani olohuoneeseen. Kaikki oli juuri paikoillaan, näytti niinkuin sohvalla ei olisi istuttu koko päivänä vaikka todennäköisesti Joaquin oli odottaessaan istunut juurikin siinä ja mässännyt pöydällä olevia sipsejä. Pudistin päätäni naurahtaen ja jatkoin makuuhuoneeseen. Heti kun avasin oven, näin Joaquinin makoilevan sängyllä. Ilman paitaa, ja sen ilme jo kertoi siitä että se halusi saada kaiken stressin ja väsymyksen pois musta. Ja se tietää miten se saa sen tapahtumaan.

"Meni vähän pidempään huh?" Se kysyi ja nousi istumaan, sekaisia hiuksiaan haroen.

"Pahoitteluni" sanoin ja suljin oven takanani. Joaquin nousi seisomaan ja käveli mun luokseni, tyrkkäsi mut ovea vasten ja suuteli mua. Mä riisuin mun hupparin. Tätä menoa kävi ihan liian kuumaksi vaatteet päällä. Joaquin veti mun vyön pois ja otti sitten mua kädestä, johdatten sängylle.

Se oli tosi seksikästä, kun meidän kehot suorastaan liimautuivat toisiinsa. Tämä ei ole jokapäiväistä, ei mua aina odota puolialaston jumalattoman kuuma mies kun tulen kotiin. Mutta onhan tämä kivaa vaihtelua, ja vie ajatukset ihanasti pois todellisuudesta. Jumalan tähden, taidan olla ikuisesti teini.

"Ootko nähnyt mun hammasharjaa?" Joaquin ilmestyi ovensuuhun, mun hammasharja kädessään. Mä nauroin.

"Mä lainasin sitä, se on peilikaapin ylähyllyllä" vastasin saaden Joaquinin pyöräyttämään silmiään.