Polynomeja - FIN bxb VALMIS (korjaus käynnissä)

29

20.7.2016

Sanoisin taas pian hyvästit aina niin upean New Yorkin kaduille, lentoni takaisin Portlandiin lähtee illalla. Äiti halusi lähettää mut tänne isää näkemään, mutta oikeastaan suostuin vaan kokemuksen vuoksi, siitä on niin pitkä aika kun viimeksi olen käynyt nykissä. Isä halusi vielä esitellä mut sille tytölle, ketä hän on saanut opettaa ja avustaa tämän ajan kun hän on nykissä ollut. Isä kehui sitä koko ajan, sanoi ettei ole koskaan tavannut fiksumpaa nuorta naista, ja kieltämättä se alkoi tulla jo korvista ulos. Edelleen isän lempipuheenaihe on bisnes, joten siinä ei ole havaittavissa mitään muutosta. Mutta puhukoon, siitähän hän tykkää.

"Tässä rakennuksessa me käydään kaikki opetus ja tuutorointiasiat läpi, mulla on kolmenkymmenen oppilaan ryhmä. Kaikki tosi lahjakkaita, mutta kyllä niillä viellä menee aikaa ennen kun pääsevät mun ja kollegodein tasolle" isä kertoi mulle samalla kun me käveltiin Manhattanissa isojen lasitalojen juurella. Isä on perhebisneksen sivussa aloittanut opettamisen, se ohjaa ryhmää valtiotieteiden ja politiikan korkeakoulussa. Eikä ne ole mitään kurittomia lapsia, vaan aikuisia, joten toi pääsee aika helpolla, eikä sillä ole edes opettajan koulutusta saatika mitään päättötyötä valtiotieteistä.
"Ja tänne me mennään nyt, suurimman osan päivistä mä vietän täällä" me saavuttiin taas yhden ison lasipalatsin juurelle ja meille aukesi iso lasiovi hopeine kahvoineen ja koristeineen. Ovella seisoi kaksi miestä puvut päällä, ja ne tervehti meitä tosi virallisesti. En tiedä olinko alipukeutunut, koska mulla oli vaan farkut ja poolopaita, mutta mulle sanottiin että senkun vaan laitat jotain puhdasta. Respan tiskin takana istui joku nuori nainen, ja hän hymyili isälle kirkkaasti kun kävelimme ohi.

Me mentiin hissillä 20. kerrokseen jossa oli isän oma työtila ja siellä meidän myös pitäisi tavata Nicola. Isä oli kertonut mulle Nicolasta basically ihan kaiken, joten en voisi erehtyä kun näen sen.

Vielä kahdesta ovesta piti kävellä sisään kunnes saavuttiin yhteen isoon avaraan tilaan jossa oli lasiseinä josta näki suoraan Manhattanin kaduille. Jos olisimme menneet vielä muutaman kerroksen ylemmäs olisi koko New York ollut näkyvissä, mutta onhan tämäkin jo jotain.

"Siinä sä nyt olet!" Isä huudahti kun ovesta sisään astui pienikokoinen, ehkä 165 senttinen tyttö, juuri sellaisena kun mulle oli kuvailtu. Sillä oli yllään pikkutakki ja musta hame, tosi professionaalisen näköinen.
"Tässä on mun poikani Elias, Elias tässä on Nicola" isä sanoi ja viittoi mua tulemaan tervehtimään. En pahemmin nauti uusien ihmisten tapaamisesta, mutta tottakai olin kohtelias ja kättelin sekä esittäydyin.

"Sun poikas on niin kaunis, uskon että myös jotain taitavaa sorttia" Nicola sanoi ja mä hymyilin kohteliaasti ikäänkuin kiitoksena kehuista, vaikka tuskin musta mitään isoa nimeä tulee toisinkuin isästä.

Isä käski mun jutella Nicolan kanssa sen aikaa kun se kävi soittamassa jonkun tärkeän puhelun. Olin kiitollinen että Nicola oli melko sosiaalinen ja hyvä keskustelemaan, koska mulla ei ole sitä taitoa ei sitten ollenkaan.

"Ootko miettinyt tuleeko sustakin lakimies tai vastaava? Uskon kyllä että ihan jo geenienkin perusteella sulla ois hyvät mahdollisuudet" se kysyi multa, ja mietin hetken josko vain sanon etten yhtään tiedä vai kerronko mitä olen joskus ajatellut, ihan vaan lähinnä ohimenevänä ajatuksena.

"Ei mua hirveästi tälläiset hommat kiinnosta. Mä ajattelin joskus että voisin palvella maata, ehkä seriffi" se on kyllä niin kaukainen ajatus, musta nyt ei ikinä tulisi poliisia.

"Varmasti susta on siihenkin. Sun isäs puhuu susta jatkuvasti, kehuu tottakai" Nicola naurahti enkä mä kokenut tarvetta vastata mitään sanoin, joten hymyilin vaan. "Se kehuu miten rohkea ja vahva sä olet vaikka noin nuorikin viellä. Se myös toivoi aikanaan kovasti että jatkaisit sen jälkeen, niitä juttuja on aina niin hauska kuunnella. Väitän että sä olet sille ihan kaikki kaikessa" niin mäkin toivon, toivon että se rakastaisi mua edes nyt kun olen niin kaukana eikä sen tarvitse katsoa mun perään.