Polynomeja - FIN bxb VALMIS (korjaus käynnissä)

28

18.5.2016

Kello on viisi iltapäivällä/illalla, Joaquin on meillä ja me ollaan ihan kahdestaan, äiti on kaupungilla hoitamassa asioita, ja me tottakai käytettiin tilaisuus hyväksemme.

Mun heikohkot käsivarret olivat tehneet niin paljon työtä kun ne joutuivat pitelemään mua ylhäällä. Mua hengästytti, satunnainen hikipisara saattoi silloin tällöin valua otsalta. Ennen seksi saattoi jopa sattua, mutta mä olen aina alla ja olen venynyt ja tottunut kaikkeen, joten se on jo paljon enemmän mieluisaa kuin ennen, vaikka aikamoista jumputusta edelleen.

Joaquin oli mua paljon painavempi ja lihaksikkaampi, (miten se jaksaa katsella mua kun musta on tullut tälläinen luuviulu) mutta silti se tuntui olevan niin pieni ja hellä. Mä rakastan sitä, se on juuri täydellinen noin. Ja mä voisin rakastella sen kanssa all day every day.

Se kymmenen minuutin koitos oli taas osaltaan ohi, ja mä käännyin selälleni makaamaan niin että me oltiin sängyssä vierekkäin. Ulkona oli ehkä maailman upein ilma, mutta me vietettiin aikamme mieluummin sisällä kahdestaan. Joaquin kääntyi katsomaan mua ja mä tein samoin. Se kääntyi vielä oikein kyljelleen ja laittoi kätensä mun rintakehälle. Sitten se vaan katsoi mun kasvoja ihan koko ajan. Se oli niin kaunis, olen miettinyt miten ihminen voikaan olla noin kaunis.

"Mä rakastan sua" se sanoi ja otti mun vasemman käden itselleen, ja suuteli sitä. Se oli ehkä söpöintä ikinä.

"Mäkin rakastan sua" vastasin hymyillen. Meidän kädet kietoutuivat yhteen ja mä rutistin tosi kovaa, ihan kuin se oli jotenkin pitänyt meidät kovemmin kiinni toisissamme. Mä olen niin onnekas kun sain sen ketä kaikista eniten rakastin, kaiken sen jälkeenkin mitä oli tapahtunut. Ihana Joaquin halusi vielä auttaa mua kaikessa paranemisessa ja uuteen arkeen tottumisessa, onko parempaa. Onko ihanempaa.

"Mä voisin maata tässä ihan koko mun elämän" Joaquin hymähti.
"Mä en haluais olla tässä kenenkään muun kanssa" se jatkoi, saaden mut melkein parahtamaan onnesta. Mä en ansaitse tälläistä. Käännyin itsekin kyljelleni, niin että me oltiin nyt vastakkain. Ja mä painoin mun huulet ton huulille. Pusuttelu on ihanaa, me ei koskaan vaan olla paikallaan ja suudella, me aina möyritään ympäriinsä sängyllä ja hihitellään sitä miten söpöjä me ollaankaan. Tosi homoa.

Se oli tosi kuumaa kun mä tunsin Joaquinin kiihottumisen ihollani kun tuo oli kontallaan mun päällä. Se hymyilytti, hymyilytti niin paljon että suudelma keskeytyi.

"Mitä sä naurat?" Joaquin kysyi ja silitti mun ruskeita sekaisia hiuksia. Mä pudistin päätäni. Joaquinin kasvot olivat tosi lähellä, mun piti vähän siristellä että saatoin nähdä ne täydellisesti.
"Saanko mä syödä sut, sä olet niin upea"

"Aina" vastasin ja liu'utin käteni tuon selkään niin että se sai kylmiä väreitä. Joaquin vielä antoi mulle yhden kunnon pusun ennen kuin se katosi peiton alle. Mä olen ollut tässä tilanteessa niin monesti, silti mun mahassa on pieniä perhosia, ne lentävät pois samantien kun alkaa tuntua tutulta ja turvalliselta. Se tulee aina niin yhtäkkiä. Ihan sekunnissa rystyset valkoisina rutistan lakanoiden reunoja ja mun suusta tulee tosi syvä henkäys jota seuraa tyytyväinen mutina. Ja koko mun keho täyttyy endorfiinistä, mä tunnen miten sen virtaa mun suonissa.

Se oli ihan kuin jotain taikuutta. Ihankuin mun keho olisi ollut yhtäkkiä kuin kylmän hien peitossa. Mun reidet otti tosi koville, ne alkoi täristä. Musta tuntui niinkuin mä olisin voinut huutaa. Mun pää suorastaan tyhjeni, keskityin vain siihen uskomattoman hyvään tunteeseen.

Joaquinin kasvot oli kohta taas ilmestyneet peiton ulkopuolelle, ja mulla oli tosi märkä olo mä tunsin miten mä olin kastellut joka paikan. Mä en halunnut sanoa sitä ääneen, koska en halunnut sen pilaavan tätä ihanaa hetkeä, mutta mä tulin ekaa kertaa.