Polynomeja - FIN bxb VALMIS (korjaus käynnissä)

24

1.4.2016

Mulla on taas tänään psykologilla tapaaminen, ja se antoi mulle jopa puhtia nousta aamulla suoraan ylös sängystä kun herätyskello soitti. Halusin päästä mahdollisimman äkkiä purkamaan kaiken mikä sisälleni oli kertynyt viikon aikana, yllättävän paljon tavaraa. Viime torstaina mulla oli jotenkin tosi huono päivä, sain matikan testistä hylätyn ja se jotenkin masensi mua aivan todella paljon, ja lopulta lähdin kesken koulupäivän kotiin. Isä oli aivan raivoissaan, ja se nyt oli viimeinen asia mitä siinä tilanteessa halusin. Ja sinä iltana mun pää oli taas aivan sekaisin ajatuksista, jotka mylläsivät niinkuin vauhkoontuneet sudenpennut, se ei tuntunut kivalta. Yhdestä asiasta sain kuitenkin ihan pienen määrän positiivisuutta päiviini, isä ei tiennyt mun käyvän psykalla, koska äiti sanoi ettei kertoisi sille jos mä en haluaisi. Enkä mä tietenkään halunnut, isä vois hyvässä tapauksessa hankkia lähestymiskiellon Juliaan, ihan vaan jotten pääsisi puhumaan enempää paskaa hänestä.

Kello ei ole vielä edes paljoa, ja olen jo käynyt suihkussa ja syönyt yhden säälittävän leivänkannikan. Muttei mulla ole nälkä aamuisin. Selasin puhelintani, se on todella huonoa käytöstä pöydän ääressä, mutta isä oli autotallissa joten saatoin olla sisäinen rebellini. Menin läpi instagram feediäni ja tajusin samalla miten vähän mulla onkaan ystäviä, en varmaan tuntenut yhtäkään jonka naamakuva tuli vastaan.

Tunnistin mä sitten kuitenkin muutaman. Ne oli tosi kivan näköisiä kuvia, se oli mun ensimmäinen ajatus. Mutta sitten muhun iski se etten itse ollut niissä mukana, että Joaquin, Corinna ja Polly olivat kolmestaan. Ja näyttivät olevan, ainakin melkein, parhaita ystäviä.
Ne pitävät jotain yökyliä keskenään, eivät edes kysy multa. Tai no, edes Corinna tai Polly eivät kysy multa. Tuleepas hirveän louneri olo, milloin viimeksi mä olin yökyläilemässä. Ainiin, silloin kun sain kaiken tän paskan aikaan. Eniten mua ällötti miten Corinna ja Joaquin kehtaavat postailla kuvia jossa he halailevat ja suukottelevat toistensa naamoja ja lisäävät hästäkejä laatua "jealousyisasicknessgetwellsoon". Mun tekisi mieli lyödä luurini ruutu paskaksi, mitä pariskuntaa noi luulevat esittävänsä. Joaquin oli mun, ja me näytettiin satamiljoona kertaa paremmalta yhteiskuvissa. Eivät edes osaa ottaa kuvaa heilauttamatta.

Mitä enemmän vaan skrollasin sain pettyä lisää ja lisää. Kolme mulle tärkeintä ihmistä tässä maailmassa olivat täysin unohtaneet mun olemassaolon, pitävät hauskaa niinkuin mä en olisi koskaan kuulunutkaan porukkaan. Mua suorastaan kuvotti, kuvotti niin paljon että päätin tarvitsevani päänsärkylääkkeen. Olin kärsinyt pääkivuista jo toista viikkoa putkeen, mitä todennäköisimmin se johtuu vaan siitä että yöunet jäävät tahattoman lyhyiksi joka yö, mutta minkä voin sille etten saa unta. Joku voisi sanoa että syö melatoniinia, kokeiltu on.

Jouduin kiipeämään portaat ylös omaan huoneeseeni ja omaan kylppäriini, koska lääkkeet ovat siellä luonnollisesti. Heti avattuani oven mietin josko vain kärsisin kivut kun näin että äiti makasi sängyllä myöskin päätään pidellen, eikä se edes huomannut mun tuloa vaikka pidin ääntäkin.

"Huomenta?" Sanoin kysyvään sävyyn, ihan vaan varmistaakseni että toi olisi elossa ja vastaisi. Se avasi silmänsä ja nousi äkkiä istumaan, ihankuin ei mitään.

"Huomenta" se sanoi ja pakotti hymyn huulilleen.
"Mitä sä oot vailla?"

"Kylppäristä vaan, yhtä juttua" sanoin ja siirryin salaa seinänvieriä pitkin kylppärin ovelle ja astuin sinne sisälle sulkien oven perässäni. Äiti on ollut viime aikoina juuri tollainen, tosi outo. Se on oksennellut ja valittanut kuumetta, miten ihanaa jos sille on iskenyt joku tarttuva kuukauden kestävä kidutustauti, kohta tässä talossa on kolme oksentavaa kuumepotilasta.