Polynomeja - FIN bxb VALMIS (korjaus käynnissä)

4

21.8.2014

Yksi koulupäivä on taas melkein purkissa. Valehtelin äidille, että minulla on tänään kaksi tuntia ylimääräistä koulussa, vaikka todellisuudessa koulu loppui aivan ajallaan, ja lähdin vain kävelemään keskustaan, arvatkaa kenen kanssa, Corinnan. Olen aivan helvetin kusessa siihen tyttöön, ja voin kertoa, että sekin on kuumana muhun. En ikinä saa perhosia vatsaani mutta aina kun olen Corinnan kanssa niin tunnen niiden lepatuksen sisälläni.

Me oltiin niin lähekkäin siinä kävelyväylällä tepastellessa, halusin olla ihan kiinni tuossa, mutta se olisi ehkä saattanut olla jo vähän outoa, joten pidin pikkiriikkisen turvavälin.

"No, miltä tuntuu kun rikas poika joutuu kävelemään omilla jaloillaan ympäri kaupunkia?" Corinna kysyi söpösti naurahtaen.

"Kamoon, en mä niin paha ole" sanoin lievästi punastuen, mutta onneksi poskeni punoittivat viileässä ulkoilmassa muutenkin joten tuo ei voinut huomata sitä.

"Et niin, oon mä niitä pahempiakin tavannut" Corinna sanoi, ja se sai minut miettimään. Onko toi ollut paljonkin rikkaiden kanssa?
"Mä oon niin surkea, etten oo ikinä ees seurustellut kenenkään kanssa" no vau, mistä tää nyt tuli näin yhtäkkiä?
"Jotain pientä säätöä mulla oli yhden kanssa, mutta arvaa vaan kun Polly sai tietää, se vei sen heti"

"Älä ny hei, mä oon sentään rikas ja komea enkä mäkään oo ikinä seurustellut"

"Täh? Mitenniin et oo?"

"En mä vaan osaa tehdä mitään aloitetta tai kysyä sitä päin naamaa"

"Sama. Oon liian hidas ja odotan aina et se jätkä tekis jotain vaikka mitäs se tekis kun ei tiiäkään"

Niinpä. Mitäpä se muija tekis kun ei se tiiä ja ajattelee ihan täysin samalla tavalla. Minun pitää ryhdistäytyä.

"Musta sä oot aika kiva, Corinna" sain kakistettua ulos, tuntien miten se valtava perhosparvi heräsi taas.

"Nii säkin oot, Elias" Corinna vastasi söpösti.
"Hei, haluutko että vien sut mun isän kesämökille, se on tuolla joella päin sellasella ihanalla kalliolla"

"Öö no, joo miksei, kunhan se ei ole liian kaukana, pitää ehtiä takasin koululle ennen kuin äiti tulee"

"No ei ole liian kaukana, mennää nyt" Corinna otti minua kädestä kiinni, ja se tuntui tosi oudolta mutta hyvältä samaan aikaan. Mietin vain, että luulikohan vastaantulijat meitä pariksi vai näytettiinkö me molemmat liian kiusaantuneilta, että voisi edes olettaa sellaista.

Corinna ei ollut väärässä kun hän sanoi, että se on ehkä kesämökki parhaalla paikalla. Se iso ja vankka kallio jolla se sievä talo seisoi oli vain vähän vedenpinnan yläpuolella, siinä vieressä virtasi joki, ei mikään iso, mutta kaunis kuitenkin. Kyllä mulle spotti täältä kelpaisi. Corinna sanoi, että se saa aina tulla tänne isänsä luvalla, joten jän näytti minulle myös mökin sisältäpäin. Se ei ehkä ollut hirveän, no, sellainen missä minä olen elämäni viettänyt, mutta toisaalta se tuntui tosi kotoisalta. Tavaroita oli vähän siellä täällä, kaikki ei ollut tarkasti määrätyillä paikoilla ja pieni vanhan talon haju pisti nenään, se ei ollut ollenkaan paha.

"Jos näkisin sun kodin varmaan nolostuisin itseni ja meidän kodin puolesta, tääkin on jo näin rähjäinen" Corinna sanoi samalla kun kääri farkkupaitansa hihoja ylös.

"Musta sellasessa aina kiiltävässä linnassa ei edes ole kodikasta asua, mä tykkäisin jos saisin antaa mun oman huoneen sotkeutua tavaroihin ihan rauhassa, mutta äiti käskee pitää sen koko ajan siistinä, ihan vaan sen varalta jos nyt kumminkin tulee vieraita joskus. Porukat on muutenkin molemmat helvetinmoisia perfektionisteja, jossei yksi pysti ole suorassa siitä voi helposti alkaa huuto"