Polynomeja - FIN bxb VALMIS (korjaus käynnissä)

6

15.9.2015

Koulussa oli muuten aivan täysin normaalia, paitsi että olin vähän yksinäinen, kun Corinna ei enää tohkeentunut istumaan kanssani missään. Oma vikanihan se oli, joten turha minun oli siitä ruikuttaa. Kaverini Edward sanoi, että Corinna kyllä vielä antaa anteeksi ja jatkaa ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta en ollut siitä niin varma, onhan se kova paikka, ensirakkaus ja kaikki.

Meillä oli matikantunti, taas, ja istuin edelleen samalla paikalla kuin viime vuonna. Ja niin istui Joaquinkin, hänkin oli takaisin koulussa. Joaquinia ei ollut näkynyt koulun alussa, enkä tiedä missä hän oli. Ehkä vain pidennetyllä kesälomalla.

Opettaja antoi meille ohjeet aloittaa itsenäinen opiskelu tälle jaksolle, harjoittaaksemme 'omia hoksottimia'. Jokainen sai itselleen suunnitellun ohjelman, jonka tehtävät piti olla suoritettuina jakson loppuun mennessä. Opettaja tuntuu odottavan minusta aivan liikaa, koska hän oli laittanut minulle aivan homona extratehtäviä ja kaikkea pientä matikkasälää. Aiheena oli polynomit ja niiden kaikki erilaiset laskutoimitukset, ja niistä sai tehdä kokeen samantien kun tehtävät oli valmiina. Tulen niin olemaan vikana päivänä aivan paniikissa laskemassa jotain muistikaavoja.

Minua ei napannut matikka ollenkaan, ehkä osasyynä se, että mietin vain Corinnaa, joka ei istunut enää vanhalla paikallaan Pollyn vieressä, vaan aivan täysin luokan toisessa päässä, niin kaukana minusta kuin oli vain mahdollista siinä pienessä luokkahuoneessa. Vaikka jotkut laskut olivat ihan helppoja, eivät aivoni vain jostain syystä toimineet. Lisäksi, opettaja poistui itse luokasta ja tasainen meteli alkoi, koska kaikki alkoivat kysyä vierustovereiltaan vastauksia.

"Ei suakaan kiinnosta polynomit sen enempää?" Joaquin heräsi ikuisesta transsistaan, jossa se oli ollut koko fuksivuoden.

"No eipä" mutisin ja piirsin ihan noin muuten vaan hymyilevän kyrvän vihkoni reunaan. Se oli ehkä upein taideteos mitä olin ikinä tehnyt.
"Missä sä oot ollut, tulit vasta nyt kouluun?" Kysyin ihan vain koska miksi en aloittaisi smalltalkia, eipä ainakaan tarvitse laskea nenä kirjassa.

"Lähdin isän ja veljen kanssa Argentiinaan heinäkuussa, ja meidän paluulennot oli viime tiistaille, eli siis olin toisessa maassa" Joaquin sanoi. Hitsi, miten tuo köyhä oli käynyt ulkomailla kesällä ja minä kävin vain Kanadassa, sielläkin vain ihan nopeasti jonkun porukoiden bisnestapaamisen takia.

"Siistiä. Älä nyt riemastu, mutta miten sulla on varaa tohon?" Olen ilmeisesti nykyään niin kusipää, että uskallan kysyä tuota ääneen. Joaquin vain naurahti.

"Mun isän perhe asuu siellä, mun on vähintäänkin pakko käydä siellä. Eikä se niin kallista ole, katso kun ei meillä ole yksityislentokonetta"

Haha, hauska jätkä.

Ei mutta oikeasti, sain tietää Joaquinista ja tuon oudoista taustoista vielä vähän enemmän kun vaan kysyin. Nyt tiedän, että Joaquinin isä asui Argentiinassa koko lapsuutensa, kunnes tapasi Joaquinin äidin joskus parikymppisenä ollessaan jenkeissä. Joaquinin veli Benjamin on viisi vuotta vanhempi ja täysin samaa perhettä, mutta Joaquinin sisko Rory, joka onkin vasta vajaa kaksivuotias, on Joaquinin äidin uudesta suhteesta. Joaquinin isä asuu Seattlessa, ja äiti täällä Portlandissa, ja molemmat Joaquin ja Benjamin asuvat isän kanssa vain viikonloppuisin. Jos minulta kysytään, aivan liian monimutkainen kuvio, olen ihan tyytyväinen siihen, että omat porukat ovat edelleen yhdessä ja ilman ylimääräisiä lapsia.

"Osaatko sä kuinka hyvin espanjaa? Etkös sä puhunut sitä tyyliin puolet elämästäs?" Olin siirtynyt perheasioiden utelemisesta taas siihen ,että tuo tosiaan puhui aivan kummallisella aksentilla. Ei se pahalta kuulostanut, mutta vaan erilaiselta omaan korvaani, koska itse olen täysin amerikkalainen ja olen aina puhunut vain englantia, ja hyvin vähän ranskaa.