Polynomeja - FIN bxb VALMIS (korjaus käynnissä)

11

25.10.2015

Aika on kulunut niin nopeasti että huippaa. Vaikkei tässä ole mennyt kuin se pari viikkoa siitä kun päätin kokeilla, jos saisin jotain aikaan pojan, Joaquinin kanssa. Se oli aluksi niin kiusallista, ja niin söpöä. Olen pannut merkille, että näköni heittelee välillä, mutta silti näen aina Joaquinin komeat kasvot aivan täydellisen teräväpiirteisinä. Tykkään siitä pojasta tosi paljon. Ja oli ehkä paras päätös ikinä pussata häntä niin täysin yllättäen hänen äitinsä Audissa. Se oli siis varmaan paras päätös mitä olen elämässäni tähän mennessä tehnyt. Koska nyt saan lisää niitä ihania pusuja.

Mutta ei me olla yhdessä, me ollaan vaan... vakava säätö, mistä kukaan ei tiedä. Minulle se on tässä vaiheessa ihan tarpeeksi, en välttämättä edes kaipaa suhdetta juuri nyt. Kai? On kivaa, kun on vain joku jonka kanssa voi tehdä kaikkea sitä, mitä suhteessakin tehtäisiin. Lord knows, ehkä jonain päivänä kosin tätä samaa poikaa, haha. Mutta silti tällä hetkellä en haluaisi ajatella mitään sellaista.

Parastahan siinä on se, että Joaquin on poika, joka meinaa sitä, että porukat eivät estä häntä tulemasta meille, tai minua menemästä heille. Tänäänkin, me tulimme heti koulun jälkeen minulla uudella valkoisella Teslalla, jonka isä mulle osti onnitteluna siitä, että pääsin inssin ekalla läpi, meille ja lukittauduttiin suoraan huoneeseeni. Ja me hyväilimme toisiamme, koska se on parasta mitä me tehdään yhdessä. Aluksi ajatus ujostutti ja punastutti, muttei minua enää haittaa se, että Joaquin ensimmäisenä hivuttaa kätensä housuihini. Se on ihan törkeän ihanan tuntuista. Annoin neitsyyteni Joaquinille, se oli super ihana ilta. Olimme meillä ihan pikku hetki sen pusun jälkeen ja me vaan... tehtiin se. Silloin minua vielä pelotti ja jännitti, mutta ei enää. Nyt siitä on tullut ihan perus settiä, ja olen helvetin ylpeä itsestäni, että menetin poikuuden sentään lukion aikana.

"Mua panettaa" Joaquin kuiskasi korvaani samalla saaden minut vain entistä kiihottuneemmaksi, mikä oli käytännössä mahdotonta, koska Joaquininn käsi oli jo jalkojeni välissä. Olen vaikka ja kuinka paljon miettinyt miltä tuleminen tuntuisi, ja minusta jopa tuntui, että tänään voisin tulla. Ja siis kyllä, en ole vielä saanu orgasmia Joaquinin kanssa.
"Etsä haluais-"

Meidät keskeytti huoneen ulkopuolelta kuuluva ääni, joka kertoi meille, että piti lopettaa samantien. Joaquin nousi pois päältäni ja otti tyynyn syliinsä peittääkseen seisokin. Minä kierähdin vatsalleni myös peittääkseni kaiken mahdollisen, ja otin pleikkarin ohjaimen käteeni niin kuin olisin vain pelannut koko ajan.

Äiti avasi huoneeni oven se sama pakkohymy huulillaan. Äitiä on varmaan alkanut ärsyttää, kun Joaquin on meillä kirjaimellisesti joka päivä.
"Kello on melkein kymmenen, kuinka kauan vielä viivyt Joaquin?" Äiti kysyi häneltä, ja minua huvitti se fakta, että meitä molempia halutti aivan hervottomasti, muttei äidillä ollut pienintäkään aavistusta. Me osattiin varautua näihin tilanteisiin.

"Mulle ei ole mitään väliä. Elias mua on pidätellyt" Joaquin sanoi naurahtaen, ja minä irvistin tuolle kiitoksena siitä, että se laittoi tämän minun niskaani. Käännyin äidin puoleen.

"Meillä on peli kesken, hän lähtee korkeintaan tunnin päästä" sanoin ja aloitin uuden pelin Fifaa, ihan vain vaikuttaakseni rehellisemmältä. Äiti katsoi minua jotenkin paheksuvasti, hän ei todellekaan pidä siitä, että joku majailee täällä iltamyöhään. 

"Tunti, eikä yhtään enempää, okei?" Äiti loi meihin molempiin pistävän katseen, ja me nyökkäsimme hymyillen. Se näytti niin epäaidolta, mutta äiti oli liian väsynyt ja kiukkuinen kiinnittääkseen siihen sen enempää huomiota. Äiti käveli ovelle, ja poistui huoneestani. Me odotettiin paikallaan siihen saakka, kunnes kuultiin askelten rappusissa loittonevan tarpeeksi. Sen jälkeen, tunsin Joaquinin tulevan kontalleen selkäni päälle, ja painavan lantionsa takapuoltani vasten. Se tuntui niin kivalta.