Polynomeja - FIN bxb VALMIS (korjaus käynnissä)

19

26.2.2016

Mitä tapahtui tanssiaisten jälkeen, no, ei mitään sen ihmeellisempää. Meillä oli hauskaa teslan takapenkillä, lähdettiin parkkipaikalta vasta kahden kieppeillä. Heitin Joaquinin kotiin, ja sitten suuntasin itse Crestoniin. Kotona, yllätys yllätys, äiti oli edelleen valveilla ja alkoi keskellä yötä huutaa mulle siitä, etten taaskaan pitänyt lupaustani, tai edes vastannut viesteihin. Vähät mä sen kiljumista kuuntelin, menin vaan nukkumaan, onnellisena ja tyydyttyneenä.

Nyt on vissiin taas koulupäivä. Jes.

Heräsin jo seitsemältä, mutta olen makoillut sängyssäni kolme varttia. Mua ei vaan voisi vähempää kiinnostaa kouluun lähteminen, ihanat pellavalakanat suorastaan käskevät mua pysymään sängyssä. Onneksi Joaquin on samassa tilanteessa, ja voi siksi puhua mun kanssa whatsapissa. Aamuistakin on tullut paljon hymyilyttävempiä, kun avattua puhelimen heräämisen jälkeen ensimmäinen asia jonka näen on Joaquinin söpöt huomenet. Että mä rakastan sitä poikaa.

Mun sormet suorastaan sauhusivat kun kirjoitin sille koko ajan uutta viestiä.

J: tuletko meille tänään?

E: ai rakastelemaan? Joo

J: hehe, muutenkin

E: voishan sitä. Voinko olla yötä?

J: miksi sun pitäis olla yötä?

E: että voisin rakastella sun kanssa niin ettei se häiritsis muita ku ne nukkuis

J: oot uskomaton 😂 rakastan sua

E: mä tiiän :3

Mun keskittyminen puhelimen ruutuun herpaantui kun kuulin äidin huutavan mulle alakerrasta.

"Elias! Ootko menossa kouluun vai et?" Se huusi, ja sai mut katsahtamaan kelloon. Jumalauta, se oli jo yli kahdeksan, ja koulu alkaa puoli yhdeksältä.

Säntäsin ylös kuin raketti, ja aloin kiskoa farkkuja jalkaan. Rikoin taas muotilakia kun laitoin revityt farkut ja keltaisen neuleen, mutta se ei mua oikeastaan sen enempää kiinnostanut. Katsahdin itseäni peilistä, kohensin lasien asentoa, otin laukkuni ja lähdin ovesta salamana alakertaan. Porukat oli molemmat keittiön pöydän ääressä ja ne tarkkaili mua kun kiisin paikasta toiseen etsien tavaroitani.

"Kannattiko valvoa?" Äiti kysyi todella vittuilevalla äänellä kun nappasin autonavaimet keittiöstä. Mä loin tohon vaan samanlaisen vittuuntuneen katseen, ja menin eteiseen tunkemaan kenkiä jalkaani.

Tesla on onneksi nopea auto joka ei tarvitse tyhjäkäyntiä, se lähti samantien kulkemaan kun asetin jalan kaasupolkimelle. Kello näytti jo varttia yli kahdeksaa, en todellakaan olisi ajoissa, mutta en myöskään liian myöhässä, joten mun on turha ajaa ylinopeutta.

Olin juuri päässyt pois Crestonista, kun laitoin automaatin päälle. Irrotin ratista ja kaasusta, tesla vaan jatkoi niinkuin mikään ei olisi muuttunut. Otin laukkuni matkustajan paikalta, ja avasin etutaskun ottaakseni sieltä puhelimeni. Hetken aikaa käteni sohi tyhjyyttä, kunnes tajusin ettei puhelin ole etutaskussa. Kulmat kurtussa otin laukun syliini ja avasin isomman taskun. Väärien koulukirjojen seassa ei kyllä näkynyy yhtäkään iphonea.

"Jumalauta saatana" kirosin, heitin laukun jalkatilaan, katsoin yläpeilistä ettei kukaan aja takanani, ja painoin jarrun pohjaan. Tiedän, todella vaarallista, mutta ei vaan tulisi kuuloonkaan että annan puhelimeni jäädä kotiin. Tein hallitun u-käännöksen ja jatkoin, nyt jo ylinopeudella, takaisin Crestoniin päin. Paskat mä nyt enää ehdin edes ekalle tunnille kouluun. Saan kuulla niin paljon huutoa kun tulen taas kotiin. Yksi myöhästymismerkkihän pilaa koko tulevaisuuteni.