Polynomeja - FIN bxb VALMIS (korjaus käynnissä)

8

30.9.2015

En oikein tiedä miten aloittaa yhtään sen kummemmin, niin sanon vaan että taas on koulupäivä, onneksi perjantai. Viikonloppuna isä lähtee työmatkalle, ja äiti innoissaan päätti pyytää erään perhetuttunsa majailemaan meille viikonlopuksi. Jes, ja hän on ehkä pahin tuputtaja tässä maailmassa, ja tuputtamisella meinaan juuri sitä samaa mitä äiti ja isä jauhavat minulle koko ajan. Sitä miten minun pitää suoriutua opinnoissa hyvin, jotta sitten joskus saan hyvän otteen tästä perhebisneksestä ja tienaan itselleni rikkaan elämän. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa vielä kolmannen osapuolen paapatus samasta asiasta.

Koulussa oli ihan helvetin tylsää, istuin matikantunnilla. Minua sentään piristää vieressäni istuvan Joaquin, joka tuntuu vetävän juttua ihan joka paikasta, en ymmärrä miten hän voi vain puhua ja puhua. Mutta olen ihan kiitollinen, olen helkkarin kyllästynyt laskemaan polynomeja täydessä hiljaisuudessa. Eikä meidän maikkaa juurikaan kiinnosta.

"Ja sain matikankokeesta viisi puoli sillon, mun äiti oli viellä raskaana, tupattu täyteen hormoneja niin se huusi mulle aivan vitusti" Joaquin sanoi saaden meidät molemmat nauramaan ääneen, eikä kukaan edes kyseenalaistanut yhtäkkistä meteliä.

"Luulin, että oisit hikke, vaikutat ihan siltä" sanoin ja yritin samalla yhdellä aivosolulla ratkaista (x -25)(13 - x + 2x)3 tai jotain sellaista. Kaikkia muita aivosoluja käytin siihen, että en keskittynyt matikkaan ollenkaan.

"Paskat, en mä koskaan pärjännyt koulussa, tännekin pääsin ihan just ja just, keskiarvoraja oli 6.7 arvaa mikä mun oli"

"6.8?"

"6.72"

"Miten toi on ees mahdollista?"

"En mä tiiä, ne laitto äitille viestiäki siitä mutta jotenki asiat tuli kuntoon ja täällä sitä istutaan"

"No mulla oli tyyliin 7 just ja just, jos en ois päässyt isä olis saleen alkanu tarjoamaan rahaa näille opettajille" sanoin naurahtaen ja kirjoitin ihan läpällä tehtävän vastaukseksi 56, eihän sitä tiedä vaikka menisi oikeinkin. Todennäköisyys on mitä, yksi ikuisuudesta? Kello pirahti ja kaikki alkoivat laittaa tavaroitaan pois, kun maikka epätoivoisesti yritti saada kerrottua mitä tehdä kotona. Onneksi maikka lopulta vain luovutti, ja me ei saatu läksyä.

Laittaessa tavaroitani kasaan näin jotain niin mehukasta draamaa silmieni edessä, että mieleni teki samantien ottaa popcornia ja jäädä katsomaan. Polly oli saanut Marcuksen hihasta kiinni, eikä ole epäilystäkään mistä nuo puhuivat keskenään. Tai siis riitelevät. Tökkäsin Joaquinia olkapäähän, ja tuo kääntyi katsomaan minua hymyillen.

"Tiiätkö sä jo Pollysta?" Kuiskasin, en halunnut kaikkien kuulevan, mutta voisin varmaan kertoa Joaquinille, koska tuolla ei ole ystäviä kenelle juoruta. Auts, mutta niin se on.

"Ai että sillä ja Marcuksella on juttu? Joo" Joaquin vastasi.

"No joo, mutta siitä että Polly oottaa sen vauvaa?"

Joaquinin silmät levahtivat auki niin, että melkein tunsin sen pienen tuulenvireen joka niistä lähti.

"Mitä? Missä? Koska?"

"Jossain bileissä koulun alussa, ne oli kännissä"

"Ai vittu, Marcus on kyllä niin kusipää että se kieltää varmasti koko homman"

"Älä nyt, musta se ois oikeen viehättävä isukki"

Me molemmat naurettiin.

"Tunnetko Pollyn oikein hyvinkin?" Joaquin kysyi sitten. Kohautin harteitani.