SIRIUS

prologi

A/N: Pitkään toivottu tarina mun ekan kiss my sins away -kirjan kahdesta rakastetusta sivuhahmosta! <3 Kirjoitan tän niin et sitä kirjaa ei tarvi välttämättä lukea ennen tätä, mutta mahdollisilta kommenttiosion spoilauksilta vältyttyäkseen suosittelen lukemaan mun ekan kirjan ensin. Ja mun ekan kirjan uskollisille lukijoille pahoittelut jos tässä on kauheesti toistoa. Haluan kuitenkin julkasta tän kirjan ns. itsenäisenä kirjana, enkä niinkään jatko-osana/sivuosana. Toivottavasti ymmärrätte!

Keksin tähän kirjaan kuvitteellisen kaupungin, että vanhat lukijat ei sitten ihmettele että mikä ihme on Niemiharju. Se on tämä 7000 asukkaan kyläpahanen johon kaikki tarinani sijoittuu, mutta josta on aikasemmin puhuttu vaan tuppukylänä ja sen eri variaatioina. Nyt sillä on nimi, jee!

Mutta joo, olet sitten uusi tai vanha lukija, niin tervetuloa ja toivottavasti tykkäätte! <3

xo
sweetener22

—
P R O L O G I
—

Olen aina ollut vähän erikoinen tyyppi, sillä en ole kuin muut ikäiseni tytöt. Tiedän, se kuulostaa kliseiseltä ja typerältä kun sen sanoo ääneen, mutta se nyt vaan valitettavasti on totta.

En ole se tyyppi, joka itkee iltaisin, kun ei omista poikaystävää ja kymmenen hengen tyttöporukkaa. En saa hermoromahdusta, kun paras ystäväni hylkää minut löytäessään toisen minua paremman. Teknisesti se tilanne ei olisi minulle edes mahdollinen, sillä en omista parasta ystävää. En ole ikinä omistanut ja se on minulle täysin ok, sillä minulle riittää täydellisesti tämä mitä minulla on. Minä ja perheeni.

Ja heitä onkin tusina minun lisäkseni.

Olen vanhoillislestadiolainen ja minulla on kymmenen sisarusta, joista olen kolmanneksi vanhin. Siinä on ihan tarpeeksi sosiaalista kontaktia jokaiselle päivälle ja jos totta puhutaan, en koe edes tarvitsevani sen enempää. Minulla on hyvä näin.

Jos haluan elämääni draamaa, minun ei tarvitse kuin käydä isosiskoni vaatekaapilla. Saara kyllä antaa kuulua, jos yksikin hänen vaatekappaleensa on "vahingossa" eksynyt kaappiini. Sitten taas jos haluan kuunnella teinidraamaa, voin liittyä 13-vuotiaiden pikkusiskojeni seuraan. Selma ja Sanni ovat kaksosia ja se kaksikko on kyllä maailman paras juorupankki, sillä heillä on aina tiedossa kaikki koulun uusimmat suhdekiemurat.

Jos tarvitsen apua ihan missä tahansa kouluun liittyvässä, voin kääntyä pikkuveljeni Sebastianin puoleen. Hän on vasta 11-vuotias ja vähintään yhtä viisas kuin Dumbledore.

Jos haluan nauraa, niin minun ei tarvitse kuin lyöttäytyä kuuntelemaan pikkuisten leikkejä. 8-vuotiasta Santeria, 6-vuotiasta Sagaa ja 4-vuotiasta Siiriä yhdistää sama huumorintaju ja he aina kikattelevat keskenään jossain päin taloa. Perheemme vauvat; reilu puolivuotias Sisu ja kaksivuotias Sampo, ovat taas todellista vauvaterapiaa. Huolet unohtuu, kun heitä pääsee paijaamaan.

Jos haluan tukea ja turvaa ja viisaita elämänohjeita, juttelen äidille. Äiti on kyllä niin kiireinen yhdentoista lapsen kanssa, että on lottovoitto saada edes 5 minuuttia yhteistä aikaa hänen kanssaan. Se on kyllä ihan tarpeeksi. Minulla sentään on äiti. Joillain lapsilla ei ole.

Sitten taas jos koen tarvetta avautua jollekin, voin aina jutella iskälle tai isoveljelleni Samuelille. He ovat elämäni tärkeimmät miehet eikä se tule koskaan muuttumaan. Voin kertoa Samuelille ihan kaiken. Tai ainakin melkein. Niistä pahimmista salaisuuksistani voin aina kirjoittaa päiväkirjaani. Se ei tuomitse eikä pilkkaa ja mikä parasta; se ei juoruile salaisuuksiani eteenpäin.

Minulla on paljon lestadiolaisia kavereita, mutta nimenomaan kavereita, sillä yksikään ei ole yltänyt ystävyyden tasolle. Lapsesta asti olen aina työntänyt ihmisiä pois sitä mukaa kun he ovat alkaneet tuntua liian läheisiltä. En halua olla riippuvainen kenestäkään, enkä todellakaan halua kenenkään olevan riippuvainen minusta. Tykkään siitä, että voin tarkoituksella pitää perheen ulkopuoliset ihmissuhteeni pintapuolisina ja rentoina. Perheenjäseneni on ainoat ihmiset, jotka ovat pysyneet ja tulevat aina pysymään elämässäni, eikä mikään ei voi viedä heitä minulta pois. Enkä minä tarvitse enempää. Niin kauan kun en päästä ketään muuta liian lähelle, kukaan ei voi särkeä herkkää sydäntäni. En tarvitse ketään muuta, olen parhaimmillani kun olen yksin.

Tai niin minä ainakin luulin. Se oli ennen kun tutustuin häneen.

Häneen, joka mullisti koko maailmani.