15-vuotias Siru on tehnyt päätöksen - hän ei aio koskaan päästää ketään kovan kuorensa sisään. Eihän hän edes usko tosiystävyyteen, eikä varsinkaan tosirakkauteen.
Kunnes yhtenä iltana hän tapaa Mariuksen. Sen, joka voisi antaa hänelle ne molemmat.
...
Kiitos niin paljon teidän ihanista kommenteista edelliseen lukuun, oon joka kerta ihan hämilläni teidän viesteistä. Itku silmässä saa aina käydä noita läpi, te ootte ihan parhaita.
Ja ihana kuulla miten moni odotti KMSA:n ja tän yhdistymistä, mä mietin pitkään että haluanko mä kirjottaa tätä siihen asti vai lopettaa ennen Antonin tulemista kuvioihin, ku se ei nyt varsinaisesti liity Sirun ja Mariuksen suhteeseen. Vaikka KMSA on tosi suosittu kirja vielä tänäkin päivänä (kohta vuosi siitä kun se valmistu, hui!) niin oon ite siitä tosi kriittinen ja tietyt asiat häiritsee omaan silmään. Tuun mahdollisesti tässä kirjassa avaamaan niitä juttuja myöhemmin, mitkä jäi siellä selittämättä, vaikka tää ei varsinaisesti mikään jatko-osa ookkaan. En vieläkään tiedä kumpi kirja kannattaa lukea ensin, yritän kirjottaa niin ettei sitä tarvi miettiä. Tässä tulee olemaan paljon samoja kohtauksia ja pahottelen jo nyt toistoa mitä saattaa helposti sitä kautta tulla. Toivottavasti jaksatte silti lukea tätäkin <3
PS: Ainiin, mun on ihan pakko kertoa vielä tää!!
Oli aivan helvetin outo tilanne, ku kävin yks päivä verestämässä muistoja Oulun pannukakkutalossa (tietäjät tietää) ja voitteko kuvitella, että siellä alko ihan oikeesti soida radiosta Aviciin Wake me up?!? Mä meinasin purskahtaa itkuun, se oli aivan helvetin outo ja pelottava sattuma :-D Ihan ku oisin pudonnu hetkeks mun omakeksimään maailmaan, se oli niin ihmeellinen tunne. Tunsin sillä hetkellä niin vahvasti tän kirjan mun sydämessä, miten tärkee tää on mulle ja miten tärkeitä te ootte. Oon vaan niin onnellinen, et uskalsin alkaa kirjottaa tänne, vaikka en mikään ammattilainen ookkaan. Nää kirjat ja teidän viestit tuo mulle niin paljon iloa arkeen, mitä en olis koskaan uskonu, ku aloin kirjottaa. Ihan parasta.
Nyt lopetan lörpöttelyn niin pääsette lukemaan! Ootte ihan huippuja, kertokaa mielipiteitä kommenteissa, pus <3
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
— S I R U —
"Siru, voitko kattaa pöydän?"
Kohotan katseeni puhelimesta, jota töllistelin sohvannurkassa puoliksi unessa ja puoliksi hereillä.
Okei, ehkä yksi neljäsosa siitä oli hereillä.
Tuli nukuttua aivan säälittävän lyhyet yöunet, Saaralla oli jostain syystä herätys ihan hiton aikaisin tänään enkä saanut enää millään unta vaikka yritin.
"Siru?" äiti toistaa ja kurkistaa keittiöstä puurokauha kädessään. "Pliis?"
"Missä Saara?"
"Se lähti jo kouluun, tekemään jotain kouluprojektia", äiti vastaa ja samaan aikaan Sisu alkaa vollottaa syöttötuolissa. "Tulisit nyt, kädet ihan täynnä hommaa", äiti pyytää epätoivoisena ja tuo pieni paniikinomainen vire hänen äänessään saa minut ylös sohvalta.
