15-vuotias Siru on tehnyt päätöksen - hän ei aio koskaan päästää ketään kovan kuorensa sisään. Eihän hän edes usko tosiystävyyteen, eikä varsinkaan tosirakkauteen.
Kunnes yhtenä iltana hän tapaa Mariuksen. Sen, joka voisi antaa hänelle ne molemmat.
...
Tekstissä sellaista sisältöä, joka ei sovellu ihan nuorimmille lukijoille. Luotan että tiedätte itse, mikä on teille ok, joten lukekaa omalla vastuulla! Aina voi keskeyttää luvun, jos tuntuu ahdistavalta.
Te muut, enjoy <3
xx sweetener22
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
— S I R U —
Raivaan itselleni tilaa sängylle, siirrän johtoja ja muuta krääsää pois tieltä. Lumimyrsky ulkona onnistui kastelemaan housuni ja niiden kosteus tuntuu nahkealta ihoani vasten. En halua tulla kipeäksi, joten tarvitsisin nyt pikaisesti kuivat housut jalkaan. Haaruksilleni kaatuneen kahvin haju alkaa myös jo kyllästyttää nenässäni, joten karistan kurkkuani. "Hei, ei sulla olis jotain housuja lainata?"
Marius kurkistaa keittiöstä. "Mitä varten?"
"Mitäköhän?" sanon ja osoitan housujani. "Oon ihan märkä."
"Nyt jo? Eihän me olla vielä edes pussattu", Marius virnistää kulmaansa kohottaen. Vaikka välillämme vallitsee edelleen kysymysmerkkejä ja avoimia asioita, hän ei silti voi lakata pelleilemästä. Olen siitä kiitollinen, sillä se muistuttaa minua siitä, miksi ylipäätään olen vielä täällä.
En silti voi olla luomatta häneen turhautuneinta katsettani maailmassa, vaikka salaa pidänkin hänen flirttailevista heitoistaan.
"Joo joo, mä haen", Marius naurahtaa ja lähtee kylppäriä kohti, ja matkalla hän heittää tyhjän pizzalaatikon kasaamani pinon päälimmäiseksi. Kävi ilmi, että hänen pakastimessaan on enemmän ruokaa kuin jääkaapissa, joten syömme seuraavaksi herkullisen mozzarellapizzan suoraan pakastealtaasta. Se sopii minulle täydellisesti, sillä en ole syönyt koko päivänä muuta kuin Aapon tarjoaman pullan. Aapon ajatteleminen saa vatsani kouraisemaan, ties mitä juttuja hän tällä hetkellä sepittää nuortenillassa muille. Jos Aapo kertoo Marialle, Maria kertoo Otolle, Otto Saaralle ja Saara pahimmassa tapauksessa iskälle. Olen kusessa sen jälkeen, mutta yritän olla ajattelematta sitä nyt. Jos niin käy, niin tämä saattaa olla viimeinen ilta, jonka saamme viettää yhdessä. Yritän ottaa siitä kaiken ilon irti.
Marius tulee takaisin ja heittää minulle housujen sijasta t-paidan. "Valitettavasti minulla ei ole antaa housuja teidän korkeudellenne, joten teidän on nyt pakko olla housuitta, neiti Kantola."
Pyörittelen paitaa kädessäni. Se on se sama Iron Maidenin paita, joka hänellä oli päällään silloin meillä. Silloin, kun kiihkeät suudelmat johdatti meidät sängylleni ja joka loppui kuin seinään, kun kosketin haavateippiä juuri tämän samaisen paidan alla. Sama örkki tuijottaa minua pakkopaidassaan ja kahleissaan, enkä todellakaan ole aikeissa pukea sen tuskaista irvistystä päälleni.
