part 15

7K 346 176
                                    

—S I R U—

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.


S I R U

"Mitä hittoo sä siinä teet?" Mariuksen äänensävy on hämmentynyt, enkä ole ikinä tuntenut oloani näin heiveröiseksi. Hän katsoo vuoroin minua ja sitten asuntoon, painautuen ovenrakoon kuin estääkseen pääsyni sisälle. "Miten sä pääsit edes sisään?"

"Se sun yks naapuri päästi, ku sä et avannu", mutisen.

"Se ovipuhelin on paskana."

Haluaisin juosta pakoon, mutta en saa jalkojani liikkeelle. Aivan kuin ne olisi jäädytetty ison jääkuution sisälle. Rappukäytävän haju ei ole aiemmin tuntunut näin raskaalta hengittää. Ei edes silloin ensimmäisellä kerralla.

"Saanko mä— tulla sisään?"

Marius siirtyy rappuun ja vetää ovea takanaan kiinni, muttei kokonaan. "Eikö siellä tutustumispäivänä pitäny olla läsnäolopakko?"

"Joo, mut —"

"Miks sä et oo siellä? Eikö se ollu aika tärkee juttu?" Marius keskeyttää ja kuulostaa syyttävältä. Iskältä.

Ihan kun hän ei itse olisi lintsannut puolta elämäänsä. Jos en tuntisi oloani näin helvetin säälittäväksi, sanoisin paraskin puhuja, mutta en uskalla. Käännän katseeni jalkoihini ja huomaan hänellä kengät jalassaan. Hän on lähdössä jonnekin.

"Aattelin, et sä ilahtuisit—", mumisen jonnekin kaulahuivini syövereihin ja toivon sen nielaisevan minut kokonaan. Hänen kiusaantunut olemuksensa saa palan nousemaan kurkkuuni ja joudun todella taistelemaan, etten alkaisi itkeä.

"Joo, siis tottakai", hän sanoo vääntäen kasvoilleen väkinäisimmän hymyn maailmassa, joka kertoo juuri sepitetystä valheesta. Se pahentaa entisestään pääni sisällä vallitsevaa tunnemyrskyä, enkä osaa käsitellä sitä ollenkaan. "En vaan osannu odottaa, et tuut tänään tänne. Oisit voinu ilmottaa."

"Et säkään ilmottanu viimeks", yritän sanoa itsevarmasti, mutta kurkkuun ilmestynyt pala saa ääneni värisemään ja päädyn kuulostamaan juuri siltä, miltä en haluaisi. Eli siltä, että purskahdan itkuun hetkenä minä hyvänsä.

"Ei sulla olis mitään vähän romanttisempia jälkiruokakulhoja?" tytön ääni huutaa sisältä saaden minut jäykistymään paikoilleni. Marius katsoo sisälle ja sitten minuun.

"Nää Star Wars -aiheiset on vähä lapsellis... Ai, moi."

Ovi aukeaa ja näen edessäni Sinnan. Sen helvetin vetyperoksidiblondin, sen Mariuksen koulukaverin ammattikoulusta, sen paskan asiakaspalvelijan kukkakaupalta, joka yritti vikitellä Mariusta jo silloin. Sen ainoan ihmisen, jonka pelkäsin olevan sisällä, mutta en kuitenkaan todella uskonut löytäväni häntä täältä.

Siinä hän nyt kuitenkin on. Mariuksen asunnossa, vitivalkoiset hiukset sotkunutturalla, täydet meikit naamassa ja villasukat jalassa, kysymässä romanttisista jälkiruokakulhoista kuin he olisivat ylimmät ystävät.

SIRIUSWhere stories live. Discover now