15-vuotias Siru on tehnyt päätöksen - hän ei aio koskaan päästää ketään kovan kuorensa sisään. Eihän hän edes usko tosiystävyyteen, eikä varsinkaan tosirakkauteen.
Kunnes yhtenä iltana hän tapaa Mariuksen. Sen, joka voisi antaa hänelle ne molemmat.
...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
— S I R U —
Aina kun hän vaihtoi vaihdetta ja irroitti sen takia kätensä kädestäni, se löysi joka kerta tiensä takaisin. Välillä hän vaihtoi vaihteen vasemmalla kädellä ja yritti samaan aikaan keskittyä ajamiseen, ettei ote vain irtoaisi. Se oli aika hellyyttävää.
Hän pysäköi auton tuttuun parkkiruutuun ja autossa hiljenee. Vedän lapasen takaisin käteeni ja astun autosta ulos. Päiväsaikaan kerrostalorakennus ei näytä enää yhtään niin pelottavalta kuin viimeksi, nyt se on kuin mikä tahansa kerrostalo ilman niitä hirveitä keltaisia loisteputkivaloja. Marius tulee ulos ja huomaan vasta nyt mitä hänellä on päällään. Tietenkin tuo jo tavaramerkiksi muodostunut musta huppari ja maiharit, joiden nauhat on auki, mutta jalassaan hänellä on tummansiniset, ruudulliset flanelli-pyjamahousut. Tirskahdan. "Hieno outfit."
"Nousin suoraan sängystä pelastustehtäviin", Marius selventää virnuillen ja hieroo unihiekkaa silmistään.
"Voi ei", henkäisen anteeksipyydellen. Hänen silmänsä näyttää aina väsyneiltä, etten edes tajunnut niiden olevan nyt erityisen unisen näköiset. "Jouduitko sä kesken unien tulla hakemaan mua?"
"No vähä niinku joo, mut ei se haittaa", hän selventää. "Mä nimittäin näin susta unta, joten periaatteessa mun uni vaan jatkuu nyt."
Ajatus siitä, että hän uneksii minusta, saa vatsani kouristamaan. En ole siis ainoa, joka on nähnyt toisesta unta. "Mitä siinä tapahtu?"
"Siihen liittyy ainaki hyvin vahvasti parveke", hän sanoo ja nuolaisee huuliaan hitaasti, ennen kun paljastaa hammashymynsä. Sydämeni alkaa läpättää kovempaa.
"Kuulostaa painajaiselta", yritän sanoa huolettomasti. En osaa flirttailla. En yhtään.
"Sitä se kyllä oli. Huulet oli ihan ruvella sen jälkeen. Painajaismatskua", Marius sanoo ja iskee silmää. Meinaan pyörtyä. Hän katsoo kelloa puhelimestaan. "Sä muuten missasit mun lempitunnin."
"Ai bilsan tuplatunnit?"
"Ei vitussa", hän naurahtaa. "Ruokatunnin tietenki. Sulla on varmaan nälkä?"
"No ei nyt kauheen", vastaan ja samalla sekunnilla vatsani päästää vuosisadan murahduksen.
Marius alkaa nauraa. "Pizzaa?"
"Luit mun ajatukset."
***
Jätän kenkäni ja takkini taas samaan paikkaan kuin viimeksi. Marius jättää kenkänsä omien maihareideni viereen ja hymähtää niiden kokoerolle. Hän riisuu hupparinsa ja hänen hiuksensa on nyt extrapörrössä yöunien jäljiltä. Hupparin alta paljastuu pyjaman kanssa mätsäävä tummansininen t-paita. Hän on ihan kuin eri ihminen.
"En aatellu et tänne on tulossa vieraita, nii en kerenny siivoo", Marius sanoo nolona ja haroo hiuksiaan.
"Ei se haittaa", sanon ja annan katseeni vaellella ympäri asuntoa. Viimeksi kun näin asunnon, valaistuksena oli ainoastaan kynttilänvalo. Nyt luonnonvalossa asunto on ihan eri näköinen, eikä mitenkään erityisen hyvällä tavalla. Luonnonvalo paljastaa rapistuneet seinien pintamaalit ja paikoin tummuneen harmaalaikkuisen muovimattolattian. Keittiön kaapit on kellastuneet ja niiden karmit ja kahvat on ikivanhaa perinteistä koivua. Olohuoneen seinälle on ripustettu isokokoinen Iron Maiden -seinävaate, jossa on jokin verenhimoinen luurankomainen örkki. Marius huomaa minun katselevan örkin verisiä hampaita hieman järkyttyneenä.
