15-vuotias Siru on tehnyt päätöksen - hän ei aio koskaan päästää ketään kovan kuorensa sisään. Eihän hän edes usko tosiystävyyteen, eikä varsinkaan tosirakkauteen.
Kunnes yhtenä iltana hän tapaa Mariuksen. Sen, joka voisi antaa hänelle ne molemmat.
...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
— S I R U —
"Oliko kivaa nuortenillassa perjantaina?" Linnea kysyy aamupalapöydässä. Kukaan ei vastaa, joten Samuel tökkää minua kyynärpäällä. "Haloo, Siru, maa kutsuu."
Käännän katseeni puhelimesta takaisin tähän todellisuuteen. "Täh?"
"Että oliko kivaa nuortenillassa", hän toistaa tulevan vaimonsa kysymän kysymyksen. En edes tajunnut sen olevan osoitettu minulle.
...Koska enhän minä missään nuortenillassa oikeasti ollut. "Siis.. Joo, oli ihan kivaa."
"Vitsi mulla on ikävä nuorteniltoja. Ne oli nii ihania", Linnea sanoo kaihoisasti huokaisten. "Mitä te teitte?"
"Ihan perusjuttuja." ...Kuten viisi vuotta vanhemman miehen kanssa pussailemista. Voi luoja. Linnea ei onneksi kysy jatkokysymyksiä, vaan alkaa siivota keittiön pöytää rätti toisessa kädessä ja Sisu toisessa. He antoivat äidin nukkua myöhään eilen ja tänään, mistä olen myös kiitollinen. Happy wife, happy life toimii myös äidistä puhuttaessa. Iskä istuu olohuoneessa ja Samuel siirtää Linneaa sivuun antaakseen hänelle vaivihkaa suukon huulille. Iskä ei tykkää yhtään julkisista hellyydenosoituksista (ennen naimisiinmenoa tietenkin), joten sellaiset on tehtävä aina hänen katseelta piilossa. Minun on myönnettävä, että olen heille hieman kateellinen. He saavat vaihtaa salaisia suukkoja keittiössä, minä en edes uskaltaisi kertoa isälle ihmisestä, ketä haluaisin suudella. Hän tekisi Mariuksesta samantien rikosilmoituksen.
"Lähen just viemään Linneaa junalle, nii tarvitko Siru samalla kyydin kouluun?" Samuel kysyy. Kaadan suoraan kulhosta murojen maidot kurkustani alas ja näytän peukkua suu täynnä maitoa. "Käyn vaan vaihtaa vaatteet", sanon, kun saan suuni tyhjäksi.
***
Saavun kouluun kymmenen minuuttia myöhässä, kun meille tuli yllättäen taas niin helvetinmoinen kiire. Samuel ei saanut huuliaan irti tulevasta vaimostaan juna-asemalla, enkä viitsinyt hoputtaa. Heillä on molemmilla ylioppilaskirjoitukset tulossa eivätkä he ehdi nähdä toisiaan yli kuukauteen. Eikä siinä nyt kauheasti ole mitään uutta, että myöhästyn koulusta.
Koputan luokan oveen ja avaan sen varovasti. "Anteeks ku oon myöhässä", sanon neiti Mäkelälle ja yritän näyttää mahdollisimman viattomalta. "Meidän piti viedä eka veljen tyttöystävä junalle, se olis myöhästyny siitä muuten."
"Ei se mitään. Istu alas vain", neiti Mäkelä sanoo yllättävän ymmärtäväisesti ja heilauttaa kättään. Musta jakkupuku on tehnyt paluun, mutta sen alla on normaalista poiketen vaaleanpunainen paita. Hän ei ole myöskään laittanut tiukkaa nutturaa, vaan on jättänyt hiuksensa auki ja ne on ehkä jopa hieman pörrössä. Minua alkaa hymyilyttää. Hänen treffinsä taisi mennä hyvin.
Meillä molemmilla.
Kierrän katsettani ympäri luokkaa. Ruusa ja Maria istuvat takapenkissä, kuiskuttelevat ja katsovat minua nokka pystyssä. He ovat selvästi edelleen minulle vihaisia perjantain häslingistä. Eikä ihme, menin ehkä hieman liian pitkälle korottaessani ääntä ja kiroillessa. Olen jo aikeissa mennä heidän luokseen ja pyytää anteeksi sitä kaikkea, mutta he näyttävät olevan suorastaan liittoutuneita minua vastaan - Maria asettaa Michael Korsin laukkunsa heidän vieressään olleelle vapaalle paikalle, missä normaalisti istun. Ihan sama.
