15-vuotias Siru on tehnyt päätöksen - hän ei aio koskaan päästää ketään kovan kuorensa sisään. Eihän hän edes usko tosiystävyyteen, eikä varsinkaan tosirakkauteen.
Kunnes yhtenä iltana hän tapaa Mariuksen. Sen, joka voisi antaa hänelle ne molemmat.
...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
— M A R I U S —
Vittu mä kuolen.
Tai siltä musta ainakin tuntuu, ku en saa yhtäkään raajaa nostettua sängyltä ylös. Mulla on aivan helvetin paska olo ja se kyllä tuntuu joka saatanan lihaksessa. Ihan ku oisin jääny jyrän alle ja niinhän mä periaatteessa oonki. Eka niiden mulkkujen toimesta ja sit kaupan päälle sain vielä henkisen riepottelun, minkä mä kyllä ansaitsin.
Kerään voimia sen verran et saan katottuu puhelimesta kelloo ja se näyttää vasta puol kymmentä. En oo nukkunu ku hätäsesti pari tuntia. Nokian kolmekolmekymppi on kestävin puhelin koko maailmassa, mut vittu ku sitä ei meinannu saada käyntiin. Taisteltiin sen kans Iivarin luona johonki aamuyöhön asti, ku etittiin eka sen häkkivarastosta siihen sopivaa laturia ja sit piti vielä löytää mun vanha sim-kortti, vittu ku niitäki pitää tehä aina vaan pienempiä ettei samoja voi käyttää. Onneks Iivari on sellanen helvetin himohamstraaja et löydettiin lopulta oikeet välineet ja saatiin se käyntiin. Eihän Siru kyllä mulle vastannu, ku vaihdoin sen tuntemattomaks numeroks.
Ei sillä et se mun nimi siinä tuntemattoman numeron tilalla olis siihen mitenkää auttanu, se olis varmaan vaan paiskannu sen vaan kovemmalla voimalla seinään.
Mä en edes osaa kuvailla miltä musta tuntuu just nyt. Siinä kohtaa ku kaikki ihmiset vaan katoo sun ympäriltä yks kerrallaan, sitä luulis turtuvan siihen tunteeseen, mut tällä kertaa tää paska on ihan erilaista. Multa on viety kaikki ja sen lisäks vielä jotain mitä mä en oikeestaan ehtiny edes saada. Tää fiilis on paskin kaikista, joten saan raahattuu itteni jääkaapille, skippaan aamukahvin ja avaan sen sijasta bissen.
Mun päätä alkaa jyskyttää, joten vedän kaks buranaa kaljalla alas ja painun röökille. Askissa ei oo enää ku muutama jäljellä, joten tänään on pakko mennä sen verran ihmisten ilmoille, et saan haettua lisää. Ja pitäähän mun käydä myös Alkossa. Tää päivä vaatii vähän järeemmät janojuomat ku pelkkä 4,7 prosentin halpa bisse.
Mä tiedän jo nyt et tää päivä tulee olee täyttä helvettiä.
Mä teen aina samat rituaalit maaliskuun kahdentenatoista päivänä. Herään, ryyppään ja lopulta sammun, mut viimeset kaks vuotta siihen on tullu lisäks se, et oon päätyny loppuillasta pubiin kerjää verta nenästä. Niemiharjulta löytyy aina joku, joka on valmis vetää mua pataan jos vähänkään auon päätä ja se on just se mitä mä tarviin. Mä en kestä mun pään sisästä henkistä helvettiä, nii mun on pakko saada tuntee fyysistä kipua. Sairastahan se on, mut se on vittu ainoo keino miten mä kestän tän päivän.
Nyt tässä on vaan se ero, et kerkesin saada jo viiden ihmisen toimesta turpaan niin kovaa, et mä varmaan oisin ekasta iskusta jo naama asfaltissa eikä menis pitkään ku mua jo roudattais mustassa pussissa ruumishuoneelle. Just nyt on sellanen olo, et ihan sama vaikka niin käviski.
Ekan röökin savut ei tunnu yhtää missään, sama ku juoksis sata metriä suu auki. Sytytän toisen ja toivon et se olis parempi, mut ei se oo. Pitäs vaan alkaa polttaa punasta nii sais jotain kiksejä tästäki harrastuksesta. Ennen mä poltin vihreetä, mut vaihdoin siniseen ku Siru ei tykkää mentolista, eipä sillä et se enää tänne röökille mun kans tuliskaan.
