𝓢𝓲𝓷𝓬𝓮𝓻𝓮𝓵𝔂, 𝔂𝓸𝓾𝓻𝓼

¹

"Katso tänne pullon sisään."

"Miksi?" Julius kysyi kulmat kurtussa. Pyöräytin silmiäni samalla, kun yritin pidätellä nauruani.

"Siellä on aarre", totesin ja kehotin häntä katsomaan pullon sisään uudelleen.

Julius nojasi eteenpäin ja kun hän katsoi pulloon, rutistin sitä kädessäni ja vesi purskahti ulos pullosta suoraan hänen naamallensa.

Julius kiljaisi ja heittäytyi kauemmas sohvalle. Minä nauroin kovaa.

"Lopeta!" Julius huusi ja tuli taas lähelleni, sekä yritti katsoa pulloon. Rutistin pulloa uudelleen ja vesi lensi uudelleen hänen kasvoilleen.

"Älä purskauta niitä vesiä! Mä haluan nähdä sen aarteen!" Julius huudahti ja yritti napata pulloa pois minulta.

Minä nauroin suoraa kurkkua ja vatsaani sattui.

Julius nappasi pullon minulta ja katsoi sen sisään.

"Mä en kyllä näe yhtään mitään täällä", Julius mutisi itsekseen ja katsoi ylös minuun hämmentyneenä sekä pettyneenä.

Pidin kättä suuni edessä, jotta en nauraisi. Silmissäni oli naurun kyyneleitä.

"Mitä?" Julius kysyi. "Mikä on hätänä, San?"

Hengitin hetken syvään ennen kuin vastasin.

"Ei siellä ole mitään aarretta! Idiootti! Mä sanoin sulle niin, jotta voisin purskauttaa vedet sun naamalle, etkö sä ymmärrä!?" Nauroin hänelle kovaa.

Juliuksen naama valaistui, kun hän ymmärsi mitä tein. Sitten hänen naamansa muuttui punaiseksi vihasta.

"San! Sä saat maksaa tästä!" Julius huusi ja hyppäsi päälleni, mutta ehdin jo sujahtaa lattialle. Kompuroin pystyyn ja juoksin ympäri taloa nauraen, samalla kun Julius yritti ottaa minua kiinni.

Kiersin sohvan ympäri ja juoksimme hetken ajan keittiötason ympäri, kunnes Julius pysähtyi hengästyneenä.

"Ihan sama. Sä voit lopettaa juoksemisen, mä en jaksa enää seurata sua. Sä olet liian vikkelä."

"Mä olen nopeampi kuin sinä, vaikka sulla on pidemmät jalat. Kömpelys", roustasin Juliuksen, jonka naamalle ilmestyi taas ärtynyt ilme.

"San!" Hän huusi ennen kuin alkoi taas kerran jahdata minua. Kiersin sohvan taas kerran, mutta sitten astuin vesilätäkköön, joka oli lattialle ilmestynyt jekkuni takia. Jalkani lensi eteen ja paiskauduin maahan selälleni. Henkeni salpaantui ja yritin hengittää. Oloni helpottui nopeasti.

Julius saapui nopeasti luokseni ja heittäytyi päälleni.

"Kuka tässä nyt on kömpelö ja idiootti", Julius tokaisi vino hymy huulillaan. Katsoin ylös häneen yllättyneenä. Ennen kuin ehdin edes miettiä, missä asennossa olimme, hänen kätensä löysivät tiensä vyötärölleni ja hän alkoi kutittaa minua kovaa.

Huusin ja kiljuin kovaa, kiemurtelin hänen otteessaan.

"Okei, okei! Anteeksi! Ei ollut tarkoitus satuttaa sun suurta egoas!" Nauroin, mutta Julius ei lopettanut kutitustaan.

"L-lopeta!"

Sitten kuulimme oven avautuvan ja Juliuksen vanhemmat astuivat taloon. Julius lopetti kutittamiseni ja me molemmat katsoimme suurin silmin hänen vanhempiinsa.

Juliuksen äiti Maria kiljaisi nähdessään meidät ja hänen kauppakassinsa tippuivat maahan. Juliuksen isä risti kätensä rinnalleen.

"Vai niin, haluatko Julius selittää, miksi San on allasi... ja miksi hän on niin hengästynyt. Ja miksi olet märkä. Ja miksi-"