𝓢𝓲𝓷𝓬𝓮𝓻𝓮𝓵𝔂, 𝔂𝓸𝓾𝓻𝓼

²⁸

Heräsin, kun huoneeni ovi lensi auki.

"Huomenta, San!"

Tuijotin Juliukseen ilmeettömästi, kunnes ymmärsin, että se oli Julius. Julius ei asunut tässä talossa.

"Mitä sä täällä teet?" Kysyin hiljaa samalla, kun käärin itseni peittoon tiukemmin.

"Vanhempasi päästivät minut sisään. Ai niin, kello on muuten kaksikymmentä vaille yhdeksän", Julius heitti.

Se sai minut hyppäämään pois sängystä ja juoksin nopeasti vessaan. Pesin kasvoni, hampaani ja kävin vessassa ennätysajassa. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo juossut vaatekaapilleni ja revin ulos vaatteita.

Tiesin, että Julius tuijotti minua samalla, kun vaihdoin vaatteitani, mutta en jaksanut välittää. Olin myöhässä, ja hän oli aiemminkin nähnyt minut vähissä vaatteissa.

Suin hiuksiani ja käännyin Juliuksen puoleen. Hänen katseensa nousi reisistäni silmiini.

"Mennäänkö?"

"Toki."

Rämistelimme portaat alas ja kohti eteistä. Näin vanhempani ja Lydian ruokapöydässä syömässä aamupalaa. "Miksette herättäneet minua aiemmin?!"

"Sinun pitäisi huolehtia omista asioistasi, San. Olet jo kahdeksantoista", isäni huomautti. Tuhahdin ja juoksin Juliuksen mukana eteiseen.

Hän auttoi minua solmimaan kenkäni. Huusimme heipat perheelleni ja astuimme ulos. Aurinko sokaisi minut ja jouduin kävellä pyörälleni käsi silmilläni.

Lähdimme polkemaan kohti koulua nopeaan vauhtiin. Lähempänä koulua ollessamme näin Zaynin skeittilaudallaan matkalla kohti koulua. Näin kun hän teki pari temppua, joiden nimiä en tiennyt.

"Wow", henkäisin, kun näin Zaynin tekevän vaikean näköisen tempun, jossa lauta pyörähti monta kertaa ympäri ilmassa, ja hän kääntyi myös itse ilmassa ympäri ennen laskeutumistaan.

Julius tuhahti pienesti.

Saavuimme hetken päästä kouluun. Zayn huomasi meidät silloin, kun lukitsimme pyörämme pyöräkatokseen.

"Huomenta."

"Huomenta", vastasin hymyillen. Julius nyökkäsi Zaynille ja lähdimme kävelemään kohti koulurakennusta. Astuessamme sisään tunsin Juliuksen läpsäisevän takapuoltani hellästi ja vaivihkaisesti Zaynin huomaamatta.

"Miten teidän viikonloppunne meni?" Zayn kysyi meiltä molemmilta, mutta katsoi vain minua.

"Hyvin, San oli minulla yökylässä", Julius vastasi nopeasti ja omahyväisesti, sekä nappasi käteni omaansa. Zayn vilkaisi yhdistyneitä käsiämme ärtyneenä ja nappasi toisen käteni omaansa.

Julius lähetti tappavan katseen Zaynille ja veti minut heidän välistään hänen toiselle puolelleen, kauas Zaynista.

"Mikä sun ongelma on?" Zayn tivasi.

Julius vilkaisi minuun, ja sitten kääntyi taas Zaynin puoleen. "Sinä. Älä koske sielunkumppaniini."

Zaynin silmät suurenivat ja hän katsoi Juliuksesta minuun ja takaisin. "Mitä-"

"Kuulit oikein", Julius tokaisi ja veti minut itseään lähemmäs, sekä kiersi kätensä vyötäröni ympärille.

"San. Onko se totta?" Zayn kysyi hämmentyneesti. Nyökkäsin pienesti ja katsoin alas lattiaan.

"Mutta... sä sanoit, että sun sielunkumppani on joku... Hedong... tai joku", Zayn mutisi loukkaantuneena.

"S-se oli valhe. Mä valehtelin Julille, koska luulin, että hän torjuisi minut", selitin hiljaa ja puristin Juliuksen hupparin kankaan nyrkkiini, kun huomasin Zaynin vihaisen ilmeen.