𝓢𝓲𝓷𝓬𝓮𝓻𝓮𝓵𝔂, 𝔂𝓸𝓾𝓻𝓼

¹¹

Olin mököttänyt koko viikonlopun.

Miten Julius kehtasi tulla takaisin luokseni sen jälkeen, mitä teki?

En halunnut olla helppo ja antaa hänelle anteeksi, mutta minulla oli ikävä hänen halejaan ja hänen läsnäoloaan. Olin jo pään sisälläni antanut hänelle anteeksi, mutta yritin silti pidätellä itseäni sanomasta sitä ääneen.

Astelin koululle kokonaan mustissa, pää alhaalla ja kulmat kurtussa.

Ihmiset eivät olleet varmaan tottuneet näkemään minua ilman Juliusta, vihaisena ja alakuloisena, sillä he tuijottivat minua.

Astelin vain tunnilleni ja hengittelin rauhassa, yritin työntää ajatuksiani ja tunteitani pulloon. Ne häiritsivät keskittymistäni.

Tunnin loputtua löysin heti luokkani ulkopuolelta Kianin ja Deanin. He heittivät kätensä ympärilleni. Dean veti minua korvasta ja Kian taputti vain päätäni. Se sai pienen hymyn nousemaan huulille.

"Piristy. Ehkä sä vain luulit hänen olevan se oikea", Dean tokaisi, hymyillen pahoittelevasti ja säälivästi. Kian nyökkäsi pienesti. "Sitten kun tapaat sielunkumppanisi, rakastut häneen sekunneissa."

"Mä en halua mun sielunkumppanin olevan joku muu kuin Julius. Haluan Juliuksen, sen ainoan ja oikean!" Mutisin hiljaa, mutta kärttyisästi.

"Sä tulet rakastamaan sun sielunkumppania, mä tiedän sen", Kian totesi. Työnsin heidät kauemmas.

"Hyvä teidän on sanoa, te olette löytäneet sielunkumppaninne ja rakastatte heitä. Mutta minä en halua sielunkumppaniani, jos se ei ole Julius. Miten voin rakastaa jotain, ketä en edes tunne, vielä jos sydämeni kuuluu jollekin muulle?!" Suhisin heille hiljaa kiihtyneesti. He katsoivat epövarmoina ja hieman häpeissään alas.

"Hän ei edes tiedä, että omistaa sydämeni, ja että murskaa sitä nyrkissään joka sekunti, rikkoen sen hitaasti", valitin kivuliaalla äänellä, ja asetin käteni rinnalleni puristaen hupparin kanhasta tiukasti nyrkkiini.

Dean vain otti kädestäni kiinni. Kian otti toisesta, vapaasta kädestäni myös kiinni.

"Mä lupaan sulle, kaikki kääntyy parhain päin. Sun synttärit on kuukauden päästä. Sun täytyy ensin tavata sun sielunkumppani, sitten vasta kerro meille, tykkäätkö hänestä vai et", Kian ohjeisti järkevästi. "Älä arvostele häntä ennen kuin olet edes tavannut hänet."

Huokaisin syvään ja sitten nyökkäsin hitaasti.

"Nyt, mennään syömään", Dean totesi. Astuimme ruokalaan.

Otin itselleni makaroonilaatikkoa lautaselle paljon, sekä ostin juoma-automaatista limupullon. Ehkä ruoka varastaisi huomioni itseensä.

Istuimme kuuden henkilön pöytään alas. He istuivat minua vastapäätä. Hekin jättivät minut yksin.

Huokaisin uudelleen turhautuneena. Ajatukseni eivät vain pystyneet lopettaa synkkyyttään. Ne ilmestyivät kuin tyhjästä enkä pystynyt estää niitä.

Söin hitaasti makaroonilaatikkoa. Se lli parempaa kuin olin odottanut sen olevan, sillä koulun ruoka on yleensä täyttä paskaa, tällä kertaa tosin se oli menettelevää.

Samalla kun join juomaani katsoin ruokalaan. Kun näin Juliuksen, jouduin laskemaan pullon pöydälle. Hän katsoi suoraan silmiini samalla, kun odotti, että Julia saisi ostettua juomansa.

He alkoivat etsiä pöytää. Julius oli kävelemässä meitä kohti Julia kannoillaan, mutta kun Julia vilkaisi hänen ohitseen ja näki meidät, hän otti Juliuksen paidasta kiinni ja veti tämän toiseen pöytään istumaan, jotta saisi pojan kanssa kahdenkeskeistä aikaa.