𝓢𝓲𝓷𝓬𝓮𝓻𝓮𝓵𝔂, 𝔂𝓸𝓾𝓻𝓼

¹⁷

Heräsin herätykseeni.

Otin sen nopeasti pois päältä, ettei se herättäisi Sania.

Katsoin alas ystävääni hymyillen. Olin iloinen, että välimme korjaantuivat ennen Sanin kahdeksantoista vuotis synttäreitä. Minua mietitytti, kuka Sanin sielunkumppani oli.
Hän sai tietää sen noin viikon päästä.

Vedin sormiani Sanin hiuksien läpi.

Hänen kätensä lepäsi paljaalla rintakehälläni liikkumatta, mutta huomasin välillä hänen sormiensa nytkähtävän. Sanin jalka oli heittäytynyt ylitseni ja hänen reitensä oli paljaana silmilleni. Hänen shortsinsa olivat hilautuneet ylös, jolloin näin enemmän ihoa kuin yleensä.

Tökkäsin Sanin reiden pehmeää ihoa ja kuulin heti Sanin inahtavan pienesti. Sanin vartalo värähti ja hänen halauksensa tiukentui, huomasin hänen kulmiensa rypistyvän. Kulmien rypistys katosi sekunneissa ja San oli taas unessa. Katsoin alas häneen huvittuneena.

Sanin pää oli olallani ja hän hengitti tasaisesti, punaiset huulet pienesti raollaan. Ikkunan verhojen raoista suodattui sisään hento aamuauringon valo, joka osui Sanin pitkiin ripsiin, jolloin ne synnyttivät pitkät varjot pojan poskille.

Ravistin hänet hellästi hereille.

San mumisi jotain ja liikkui minua vielä lähemmäs.

Ravistin häntä kovempaa, jolloin hänen silmänsä rävähtivät auki ja hän tuijotti ylös minuun murhaavasti.

"Mitä?!" Hän tivasi unisesti.

"Meillä on tänään koulua. Meidän täytyy herätä."

San huokaisi ja kierähti pois päältäni. Hän venytti käsiään sivuillensa, jolloin hän vahingossa läpsäisi minua naamaan.

"Au! San!"

San vain nauroi ja hyppäsi ylös sängyltä. Hän asteli vessaan ja lukitsi oven.

Nousin ylös hieroen silmiäni. Annoin käsieni tipahtaa peitolle ja räpyttelin silmiäni auki. Nousin ylös ja menin kaapilleni. Nappasin topin ja vedin sen päälleni. Toppi paljasti hauikseni ja lihakseni, joista olin ylpeä. Kiitos itselleni, kun jaksoin käydä salilla. Istuin sitten sängylle odottamaan Sania.

San astui hetken päästä ulos.

"Mennään syömään aamupalaa", sanoin noustessani ylös seisomaan. Kävelin ovesta ulos käytävälle ja portaita alas.

Näin vanhempani keittiössä syömässä jo.

"Huomenta", vanhempani sanoivat samaan aikaan. Hymyilin heille ja vilkaisin taakseni, näin Sanin astelevan hitaasti sekä unisena portaita alas.

"Huomenta", San mutisi vanhemmilleni.

Vanhempieni silmät suurenivat, kun he näkivät Sanin. He katsoivat minuun terävästi, nostaen kulmiaan. Sitten he katsoivat toisiinsa ilmeettöminä.

Hymyilin heille hermostuneena.

"Mä ja San korjattiin meidän välit", selitin heille hiljaa kiusaantuneena samalla, kun istuin alas pöydän ääreen. San istui viereeni.

Söimme aamupalaa. Vanhempani näyttivät tyytyväisiltä, kun San oli paikalla. Kuten aiemmin sanoin, San oli heille kuin toinen poika, ketä he eivät koskaan saaneet. He olivat aina iloisia, kun San oli kylässä.

Aamupalan jälkeen tömistelimme portaat ylös yläkertaan.

Pesimme hampaamme. Sanilla oli oma hammasharja meillä, sillä hän kyläili todella useasti. Minun vaatekaapissani oli jotain hänen vaatteitaan, ja hänen vaatekaapissaan oli jotain minun vaatteitani. Ne olivat vain sekoittuneet jollain tapaa.

Vedin kaapistani Sanin farkut, jotka hän kerran sinne jätti. Niissä oli valtavia reikiä reisissä ja polvissa. Virnistin pääni sisällä, sillä jos hän niitä pitäisi, näkisin hänen reitensä koko päivän ajan.
Silloin hänen reitensä myös olisivat näkyvillä kaikille muille.

Ne olisivat näkyvillä ihan kaikille?

Jostain syystä työnsin farkut takaisin kaappiin ja nappasin toiset farkut, ehjät sellaiset. Heitin ne Sanille. Nappasin myös t-paidan ja hupparin hänelle, ja heitin ne päin hänen naamaansa.

Vedin itsellenikin kaapista vaatteet. Aloimme vaihtaa niitä.

San kääntyi ympäri nolona vaihtaessaan vaatteitaan. Minä vain virnistin ja vaihdoin vaatteeni häpeilemättä. Vilkaisin alas Sanin takapuoleen huomaamattani.

Sanilla oli samaan aikaan todella feminiininen vartalo, mutta myös maskuliininen vartalo. Hänen naamansa oli enemmänkin kaunis kuin komea, hänellä oli kapea vyötärö, sekä paksut reidet sekä peppu. Ehkä sen takia tykkäsin vilkuilla niitä.

Mutta San oli vain ystäväni, ei muuta. Olin hetero.

No homo.

Kun olimme valmiita, lähdimme pyöräilemään kohti koulua.

Kun astelimme koulun sisään, saimme katseita. Emme olleet kävelleet rinnakkain pitkään aikaan. Huomasin Julian tuijottavan meihin murhaavasti.

Suuntasimme Sanin lokerolle, jonka luona seisoi pieni ystäväporukka.

Tunnistin vain Deanin ja Kianin, mutta paikalla oli kaksi muuta poikaa, keitä en tuntenut. Toisen heistä käsi oli Kianin ympärillä.

San hymyili heille ja tervehti heitä. Matelin vain paikalle hänen perässään.

"Hei, San!" Tuntematon poika totesi. Hänellä oli skeittilauta kädessään ja hänen vaaleanruskeissa hiuksissaan oli sinisiä, vaaleanpunaisia sekä violetteja raitoja. Hänen silmänsä olivat vihreät. Hän taisi olla Zayn, jonka Dean minulle mainitsi, ja jonka olin nähnyt Sanin kanssa pari kertaa.

"Kuka hän on?" Poika, jonka käsi oli Kianin ympärillä, kysyi.

"Kuka itse olet?" Tiuskaisin takaisin.

San hymyili hermostuneesti heille ja pukkasi minua kylkeen.

"Tässä on Julius. Hän on ystäväni. Me satuimme vain olemaan riidoissa, kun tapasin teidät, joten ette ole vielä tavanneet toisianne. Julius, tässä on Kianin sielunkumppani Aleksi, ja tässä on Zayn. Me vain törmäsimme", San esitteli heidät minulle.

Nyökkäsin pienesti ja katsoin Zayniin epäluuloisena. Hän katsoi minuun samalla tavalla.

"Tunnit alkavat kohta. Meidän pitäisi varmaan mennä... ?" Dean kysyi, nauraen epävarmasti. Ilmapiiri oli kylmä ja kiusallinen.

Pyöräytin silmiäni ja vedin Sanin mukanani tunnillemme.

En tykännyt Zaynista.