𝓢𝓲𝓷𝓬𝓮𝓻𝓮𝓵𝔂, 𝔂𝓸𝓾𝓻𝓼

¹⁹

Oli maanantai.

Herätessäni reiteni oli kihelmöinyt paljon. Joka kerta kun shortsini kangas oli hankautunut reiteeni, olin hätkähtänyt. Reiteni iho oli herkkä.

Olin syntynyt 18 vuotta sitten, pari minuuttia yli yhden. Tatuointi alkaisi tekeytyä kolme tuntia ennen syntymäaikaa, joten kärsimykseni alkaisi vähän yli kymmenen matikan tunnilla.

Kipu oli kuulema siedettävää, mutta silti häiritsi paljon. En pystyisi varmaan keskittyä tunteihini.

Ja nyt oli matikan tunti, ja kello oli tasan kymmenen.

Se tarkoitti sitä, että tatuointi alkaisi tekeytyä parin minuutin päästä.

Minua jännitti paljon ja reittäni kihelmöi, sekä tunsin pientä nipistelyä. Se tuntui melkein siltä kuin reiteeni olisi pistetty nokkonen.

Vilkaisin opettajaan ja muihin oppilaisiin, ja sitten vieressäni istuvaan Juliukseen. Hän teki tehtäviä koneellaan ahkerasti. Minä en taas ollut saanut juuri mitään ruudulle.

Olimme luokan perällä istumassa. Se oli hyvä, sillä ehkä pystyisin kärsiä muiden huomaamatta.

Ja sitten tunsin piston reidessäni. Henkäisin kovaa ja Julius vilkaisi minuun. Purin alahuultani pitääkseni valitukseni suussani. Asetin käteni sisäreiteeni, mutta se vain pahensi kipua, joten irrotin otteeni.

Se tuntui siltä kuin joku olisi työnnellyt ohutta neulaa sisäreiteeni uudelleen ja uudelleen. Ihoni myös tuntui olevan tulessa. Mutta siltähän oikeankin tatuoinnin saaminen tuntui.

"Alkoiko se?" Julius kysyi hiljaa. Nyökytin päätäni rajusti samalla, kun puristin silmäni kiinni kivun takia.

"Kyllä se hellittää kohta. Kuulin, että kipuun tottuu jossain vaiheessa", hän yritti parantaa mieltäni. Nyökkäsin päätäni ja huokaisin terävästi.

"Haluatko sä... nojata muhun?" Julius kysyi harkitsevaan sävyyn. Vastaamatta vajosin Juliusta vasten ja asetin pääni hänen olalleen. Hengitin raskaasti ja nielaisin kovaa. Kuulin mtös Juliuksen nielaisevan kovaa.

Avasin räpytellen silmäni ja onnekseni kukaan ei katsonut taakse meihin päin. Opettaja teki jotain tietokoneellaan ja välillä selitti hämmentyneille oppilaille miten jotain tehtiin.

Mutta sitten opettajan katse asettui minuun ja Juliukseen. Hän rypisti kulmiaan hämmentyneenä.

Opettaja nousi ylös, kiersi pöydän ja asteli luoksemme. Pari oppilasta vilkaisi meihin.

"Mikset tee tehtäviäsi, San?" Opettaja kysyi, nostaen kulmiaan. Nielaisin kovaa ja avasin suuni, mutta suustani pääsi ulos vain kivulias ininä. Punastuin ja piilotin kasvoni Juliuksen olkapäähän nolona.

Vittu.

"Voitko vain antaa hänen levätä minua vasten? Hän... hänellä on... tai siis, sielunkumppani... tatuointi?" Juliuksella oli vaikeuksia selittää asiaa.

Opettaja veti henkeä yllättyneenä.

"San, tiedät varmaan, että tatuointi on tarpeeksi hyvä syy jäädä kotiin? Ei ole järkeä olla koulussa, jos ei pysty edes keskittyä", opettaja totesi hiljaa, sympaattisesti.

"Ei, se on okei. Mä v-voin yrittää", totesin, irvistäen pienesti kivusta.

"No, jos niin itse sanot. Ota kuitenkin rennosti, en voi pakottaa sinua tekemään tehtäviä, kun olet tuossa kunnossa", opettaja kohautti olkiaan ja asteli takaisin työpöytänsä ääreen.

Nielaisin pienesti ja halasin Juliuksen kättä, tunsin hänen hauiksensa hänen paitansa läpi. Hieroin poskeni hänen olkapäähänsä ja huokaisin.