𝓢𝓲𝓷𝓬𝓮𝓻𝓮𝓵𝔂, 𝔂𝓸𝓾𝓻𝓼

³¹

Kello tikitti sekunnin välein, hiljainen ääni kaikuen tyhjässä luokassa.

Minuuttiviisari läheni numeroa kuusi, ja minulla oli tylsää. Vilkaisin olkani yli taakseni sielunkumppaniini, joka istui luokan perällä naama käsissään, myös tylsistyneenä. San näytti siltä, kuin hän olisi nukahtamassa. Pojan silmät lurpsuivat ja hänen katseensa harhaili. Oli kuin hän ei olisi katsonut mihinkään.

Vilkaisin myös vihamielisesti tyttöön, joka sai istua luokan takaosassa, Sanin lähellä. Tyttö tuijotteli ja vilkuili Saniin ujosti. Hän piirsi jotain vihkoonsa. Toivoin ettei hän piirtänyt poikaystävääni.

Opettajan pöydän takaa kuului välillä paperin kahina, kun opettaja käänsi kirjansa sivuja. Nainen nousi seisomaan yllättäen. "Muistin juuri, että minun täytyy tulostaa pari lappua. Pysykää täällä kiltisti, enää puoli tuntia jälki-istuntoa."

Opettaja asteli ulos luokasta paperit kädessään, jättäen luokan oven auki.

"Uhm, hei?"

Pääni kääntyi salaman nopeasti kohti luokan takaosaan, kun kuulin tytön korottavan ääntään. San hätkähti hereille päiväunestaan ja vilkaisi tyttöön silmät sirillään. "Hei?"

"Mä... halusin antaa sulle tän piirrustuksen jonka mä susta... piirsin", hän sanoi hiljaa, näperrellen sormillaan.

"Ai... kiitos?" San kysyi hämmentyneenä. Tyttö nousi seisomaan ja asteli sielunkumppanini luokse. Hän ojensi lapun pojalle, ja huomasin tytön tahalleen hipaisevan Sanin kättä.

"Mä olen Alina", tyttö kertoi. Sanin kulmat nousivat ilmaan. "Ai... öh, mä olen San..."

Minulle riitti. Nousin ylös nopeasti, samalla kaataen tuolin, ja astelin kaksikon luokse. Nappasin Sanin käden omaani ja vedin hänet pystyyn. Tyttö näytti pelästyneeltä.

"Ja mä olen hänen poikaystävänsä sekä sielunkumppaninsa Julius", korotin ääntäni, virnistäen tytön pettyneelle ilmeelle.

"Ai, sä oletkin... varattu", Alina mutisi. Hän kipitti paikalleen ja istui alas posket punaisina.

"Mikä sua vaivaa? Hän ei tarkoittanut mitään pahaa!" San sihisi minulle hiljaa, ja vetäisi kätensä pois omastani.

"Minua ei kiinnosta, sä olet mun!" Murisin hiljaa ja matalasti. San pyöräytti silmiään ja yritti istua alas, mutta vedin hänet takaisin luokseni. "Me lähdetään täältä helvettiin."

"Mitä?! Ei me niin void-"

"Ihan sama!" Huudahdin, ja nappasin poikaystäväni repun. Vedin hänet mukanani kohti ovea, ja nappasin oman reppuni käteeni, kun ohitimme pöytäni.

Lensimme ulos luokasta ja vedin hänet mukanani käytävää pitkin kohti ulko-ovia. "Julius! Me ei voida tehdä näin!"

"Voidaanhan, kun kukaan ei ole estämässä."

Pysähdyin kulmalle, kun kuulin pari ääntä kulman takaa. Vilkaisin kulman taakse etuoville, ja näin jälki-istuntoa valvovan opettajan puhumassa tuntemattomalle naiselle raivokkaasti. He taisivat kiistellä jostain.

San joutui nousta varpailleen nähdäkseen olkani yli kulman taakse. "Mitä me tehdään?"

Kohautin olkapäitäni ja katsoin naisiin hetken.

San henkäisi äänekkäästi, kun yhtäkkiä opettaja ja tuntematon nainen suutelivat. Tässä vaiheessa olin tippunut kärryiltä.

"Meidän pitää mennä!" San sihisi korvaani ja alkoi vetää minua toiseen suuntaan. Taisimme kuitenkin puhua liian kovaa ja kävellä liian raskain askelin; "Mikä se oli?"