𝓢𝓲𝓷𝓬𝓮𝓻𝓮𝓵𝔂, 𝔂𝓸𝓾𝓻𝓼

³²

"Eli te sovitte asian?"

"Joo. Zico hyvitti mulle asian", Dean selitti ja hymyili leveästi. Huomasin pojan poskilla punan.

"Vau, mä en ole ikinä nähnyt sun punastuvan noin, Dean. Miten se oikein hyvitti huonon käytöksensä sulle?" Kysyin hämmentyneenä, vaikka saatoinkin jo arvata, mihin hyvitys liittyi.

"Menimme picnikille ja huvipuistoon. Hän myös suostui katsoa kanssani vihdoin Attack On Titania, vaikka ei tykkää animesta..."

"Ja?"

"Ja sitten... öhm... no, hän vei minut k-kotiinsa ja... San! Sä tiedät kyllä varmaan jo mitä tapahtui!" Dean valitti kovaan ääneen ja piilotti naamansa käsiinsä. Nauroin ystävälleni kovaa ja taputin häntä selkään.

"Mä haluan tietää tasan tarkkaan, mitä tapahtui. Yleensä sä puhut tosi avoimesti sun seksielämästä. Mikä teki tästä kerrasta erilaisen? Mitä hän teki?" Utelin häneltä virne naamallani. Dean huokaisi syvään.

"No kun... me mentiin niin monta kierrosta ja... no, me, öh, tehtiin se... no, monessa e-eri paikassa... ja mä, tota noin... mä vähän niinkuin... menetin mun tajunnan, koska... se tunne oli vain niin... liikaa mun vartalolle, en mä tiedä", Dean kuiskasi minulle, änkyttäen ja keskeyttäen puheensa jatkuvasti. Hänen naamansa oli todella punainen, ja hänen silmänsä kiilsivät sen takia.

"Sä... pyörryit? Onko se hyvä asia?" Kysyin nolona.

"No, ei se nyt varmaan hyvä asia ole, mutta se todistaa kuinka hyvä... kuinka hyvä hän on sängyssä", Dean kuiskasi lähes äänettömään ääneen. Kiljuin hiljaa ja taputin käsiäni.

"No, ainakin Zicolla on sama energia kuin sulla", totesin hekottaen kovaan ääneen.

"No, juttu on niin, että... hänellä on ehkä vähän liikaakin energiaa... mutta mä tykkään siitä. Mä olen onnekas. Me myös juteltiin, ja, no... hänellä on ollut todella hankalaa aikaa. Koulusta tulee stressiä, hänen välinsä hänen perheeseensä eivät ole parhaimmat mahdolliset, ja hän on ollut todella väsynyt viime aikoina. Ei ollenkaan unta. Hänen ystävänsäkin asuvat kaukana, joten Zico ei näe heitäkään paljoa", Dean selitti alakuloisesti.

"Ai..." mutisin hiljaa. "Toivottavasti asiat paranevat hänelle."

"Niin."

"Mutta Dean, oliko se sun pyörtymistapaus myös se syy, mikset tullut viikon alussa kouluun?!" Kysyin innoissani, virne taas naamallani.

"Öh... joo. Mulla oli hieman, tiiätkö, kipuja. Zico otti musta hyvää huolta, tosin. Hän oli niin lempeä ja hellä, kun hän hoiti minua", Dean kertoi, ja huokaisi ihastuneena. Oli kuin hänen silmissään olisi ollut sydämet.

Huokaisin syvään ja katsoin alas käsiini.

"Entä sä ja Julius? Miten teillä menee? Ootteko vielä tehneet mitään?" Dean uteli innokkaasti. Nauroin hermostuneena ja raavin niskaani.

"Meillä menee hyvin..."

"Ei mahtavasti?"

"Ei, meillä menee mahtavasti. Me vain ollaan jouduttu pari kertaa pulaan."

"Pulaan?"

"Joo... me saatiin jälki-istuntoa, ja me karattiin pois sieltä, saaden pari lisäistuntoa. Me... me nimittäin mentiin opettajaa piiloon siivojan komeroon", kerroin hänelle hiljaa. Dean kaatui sohvalle makaamaan ja nauroi kovaa. "M-mitä?! Hahaha!"

"Juu..." mutisin nolona ja piilotin kasvoni polviini.

"Mitä te teitte siellä?" Dean kysyi innoissaan. "No, me suudeltiin... joo. Siivooja kuitenkin keskeytti meidät ja me paettiin", kerroin huvittuneena muistaessani tapahtuneen.

"Ai. Mä jo luulin, että te panitte siel-"

"NO EI TODELLAKAAN! MITÄ SÄ-"

"Miksi sä olet noin nolostunut?" Dean kysyi hämmentyneenä.

"No miksen olisi?! Eikö tuo ole minun ja Juliuksen välinen asia?! Vähän yksityisyyttä, Dean!" Huusin ystävälleni ja työnsin hänet kauemmas.

"... sä olet neitsyt, vai mitä?" Dean arvasi.

"Bruh, sä tiedät jo, että mä oon neitsyt! Miksi edes kysyt tuollaista?" Huusin turhautuneena. Miksi kaikki kiusoittelivat minua näin?

"Mä vain tarkistin asian. Mä olen kuitenkin varma, että sä menetät neitsyytesi hänelle jouluna. Ja vaikka te molemmat olette kokemattomia, silti arvelen että Julius osaa käsitellä sinua hyvin sängyssä, sillä hän on varmaan nähnyt sinusta niin monta unta", Dean kuiskasi ivallisesti.

Heitin tyynyn hänen naamaansa.

"Ei se minusta ole mitään unia nähnyt, idiootti!"

"Oletko varma asiasta? Jos et ole vielä huomannut, teidän molempien tatuoinnit ovat epäpyhissä paikoissa. Säkin olet varmasti nähnyt unta siitä, kuinka hän työntää sinut vasten sänkyä hellästi ja koskee sinua paikkoihin, mihin kukaan muu ei ole, ja kuinka hän merkitsee sinut omakseen", Dean mutisi matalasti virne naamallaan.

"Dean! Miten sä voit edes sanoa tuommoisia asioita minulle?!" Valitin naama punaisena. Minun teki mieli vain itkeä.

"Okei, okei, mä lopetan! Mä vain kostin sulle sen, että pakotit mut kertomaan sulle mun yöstä Zicon kanssa!"

"Kiitos", huokaisin ja vihdoin rentouduin sohvaan.

Olimme Deanin kotona. Päätimme viettää aikaa yhdessä ja juoruilla. Meillä oli aina ollut tapana tehdä niin.

Deanin sanat kaikuivat päässäni ja sulkiessani silmäni näin vain kuvan minusta ja Juliuksesta.

Näin komeron, ja pystyin melkein tuntea Juliuksen kädet vartalollani.

"Sä näytät jotenkin söpömmältä, kun olet seinää vasten mun alla"

Sydämeni alkoi lyödä kovempaa, kun muistin hänen matalan äänensä korvani juuressa, kuiskaamassa asioita korvaani hiljaa.

"Häntä odotellessamme tosin voisimme pitää vähän hauskaa, vai mitä?"

Poskeni alkoivat palaa. Muistin kuinka hän painoi vartalonsa omaani kiinni, ja varasti minulta hellän suudelman.

"Mä tiedän, että sä tykkäät siitä."

Käteni alkoi täristä pienesti, ja jouduin nielaista alas olemattoman klimpin kurkussani, jotta pystyin hengittää. Mieleeni palasi kuva hänestä jättämässä perhossuudelmia kaulalleni, hänen kätensä puristamassa reittäni ja kova otteensa vyötärölläni.

Ravistin likaiset ajatukset pois päästäni turhautuneena ja ärtyneenä työnsin Deanin pois sohvalta.

"Mistä hyvästä sä noin teit?!"

"Mä en pysty... mä en.... VITTU DEAN MIKSI SUN PITI SANOA NOIN! OMG MÄ TUUN HULLUKSI TÄÄLLÄ!" Huusin itku kurkussa. Ajatukset ja mielikuvat Juliuksesta olivat saaneet minut seksuaalisesti turhautuneeksi, enkä voinut tehdä asialle mitään, sillä olin Deanin luona eikä Julius ollut paikalla.

Oli kuin vartaloni olisi huutanut Juliuksen nimeä, ja halunnut hänet itsensään vasten.

Helvetin sielunkumppaniside! Ja helvetin Julius, miten se kehtaa aina kuiskailla korvaani semmoisia asioita!?