𝓢𝓲𝓷𝓬𝓮𝓻𝓮𝓵𝔂, 𝔂𝓸𝓾𝓻𝓼

²⁶

Kuumuus herätti minut.

Hätkähdin hereille ja tuijotin kattoon. Olin kauttaaltani kuuma.

Katsoin alas ja ymmärsin, että se johtui peitosta, sekä lämpimästä Sanista, joka oli unissaan siirtynyt halaamaan minua tiukasti.

Heitin peiton pois päältämme sängyn jalkopäätyyn ja yritin liikkua Sanista hieman kauemmas. Paras ystäväni ei kuitenkaan liikahtanut tippaakaan, eikä päästänyt minua irti otteestaan. Hän oli kuin liimattuna paikalleen.

Sanin vasen käsi oli ylävartaloni ympärillä, ja hänen naamansa oli kaulassani piilossa. Tunsin pojan kuuman hengityksen kaulassani, sekä tunsin hänen märkien huuliensa pehmeyden kaulani herkkää ihoa vasten. Sanin blondit hiukset hipoivat poskiani.

San oli myös heittänyt vasemman jalkansa alavatsani yli. Hänen vartalonsa oli kiinni sivussani.

Katsoin alas hänen reiteensä.

En voinut olla katsomatta sitä. Hänen reitensä saisivat huomioni nyt, aina ja ikuisuuden. Ne olivat liian kauniit Sanin omaksi parhaaksi.

Katselin hänen reittään hetken. Shortsit olivat hilautuneet ylös. Hänen ihonsa näytti sileältä ja pehmeältä. Sivelin sormellani Sanin reittä varmistaakseni asian. Se oli kuin olikin sileä ja pehmeä. San värisi kosketukseni alla ja hänen hengityksensä kiihtyi pienesti.

Miksi hän reagoi kosketukseeni niin?

Oliko hänen reitensä vain niin herkkä?

Otin kädelläni hänen reidestään kiinni ja puristin sitä kovempaa. Lumoutuneena katsoin Sania, joka puri huultaan sekä päästi ulos pienen vinkaisun. Samalla hänen vartalonsa liikkui minua lähemmäs, jos se edes oli enää mahdollista.

Katsoin alas hänen reiteensä ja huomasin, että shortsien alta pilkisti jotain mustaa.

Se oli hänen sielunkumppani-tatuointinsa.

Yhtäkkiä huomioni oli täysin tatuoinnissa. Halusin nähdä sen, sekä Haeyongin nimen omin silmin.

Väkisin siirsin Sanin pois päältäni, jolloin hän kellahti sängylle selälleen. Nousin ylös polvilleni ja ryömin lähemmäs Sanin alavartaloa.

Tärisevin sormin otin Sanin shortsin reunasta kiinni ja liu'utin sitä ylemmäs. Tatuointi oli hyvin korkealla hänen reittään. Minua myös pelotti nähdä tatuointi. Alkaisin varmaan itkeä nähdessäni tuntemattoman nimen kiinni ihastukseni ihossa.

Kun tatuointi tuli esille, siristin silmiäni ja siirryin Sanin reittä lähemmäs, nähdäkseni pimeässä tatuoinnin.

Katsoin syntymäaikaa. Se näytti oudon tutulta.

Se oli minun syntymäaikani! Aikamoinen tuuri, että Haeyongilla ja minulla oli sama syntymäpäivä.

Sen jälkeen, kun San tapaisisi Haen, hän unohtaisi minut ja viettäisi syntymäpäivän minun sijastani sielunkumppaninsa kanssa.

Viha täytti minut. Minun teki mieli napata veitsi ja viiltää Haeyongin nimi pois Sanin ihosta.

Hengitin syvään rauhoittaakseni itseni.

Katsoin tatuointia uudelleen ja luin nimen.

Julius Eli Carter.

Julius Eli Carter? Mutta eihän se ollut Haeyong Lee. Miksei tatuoinnissa lukenut Haeyong Lee?

. . .

Hetkinen.

Katsoin tatuointia uudelleen ja silmäni suurenivat, suuni loksahti auki.

"JULIUS ELI CARTER?! MINÄ?!" Huusin kovaa, säpsäyttäen Sanin hereille. Onnekseni vanhempani asuivat alakerrassa, joten he eivät varmaan heränneet huudostani.

Katsoin Saniin, joka räpytteli silmiään unisesti. En tiennyt mitä tuntea.

Siirryin kauemmas Sanista sängyn toiseen päähän.

En tiennyt mitä oli tapahtumassa.

Tunsin itseni petetyksi, vihaiseksi ja surulliseksi. Miksi San valehteli minulle ja muille?

Minä se hänen sielunkumppaninsa olin!

"Miksi valehtelit?" Kysyin Sanilta kylmällä äänellä. San käänsi päänsä oikealle söpösti.

"Mitä?" Hän kysyi hämmentyneenä. "Valehtelin mistä?" San jatkoi väsyneenä, hieroen silmiään. Hän nousi istumaan ja suki hiuksiaan.

"Milloin ajattelit kertoa minulle totuuden?"

"Totuuden mistä?" San kysyi taas hämmentyneenä. Huokaisin syvään ja turhautuneesti.

"Että olen sielunkumppanisi!" Huudahdin, osoittaen Sanin reittä.

Hänen silmänsä suurenivat, kun hän ymmärsi mistä puhuin. "Odota, Juli! Minulla on syyni!"

"Etkö sä kertonut mulle, koska et halua mua? Halusitko torjua minut vasta syntymäpäivinäni? Etkö halua minua? Miksi et kertonut?" Kyselin loukkaantuneena. Tunsin kyynelten pyrkivän silmiini.

San alkoi panikoida ja hän konttasi eteeni, sekä nappasi pääni käsiinsä, katsoen silmiini. Hänen silmänsä olivat suuret ja kauniit, kuten aina.

"EI! Juli, ei! Sä käsitit sen täysin väärin, ihan väärin!" San intti vastaan nopeasti.

"Selitä mulle."

San huokaisi ja nielaisi kovaa. Hänen sulmänsä kiilsivät.

"Mä... mua pelotti, okei?! Mä luulin, että olet hetero etkä tykkää pojista! Luulin, että torjuisit minut, jos kertoisin sinulle! Enkä halua menettää sua enää uudelleen. Mä en voi elää ilman sua, Julius", San alkoi itkeä, ja hänen päänsä vajosi olalleni.

Olin hetken paikoillani, jähmettyneenä.

"Eli... sä et kertonut, koska sua pelotti, että jätän sut?"

San nyökytti päätään rajusti.

Olimme hetken paikallamme, kunnes huokaisin, nyökkäsin, ja vedin Sanin syliini, sekä halasin häntä.

"Se on okei, San. Kaikki on okei. Mä en jätä sua. Mä... mä tykkään susta, San. Mä en ikinä voisi jättää sua, mä... mä en myöskään pystyisi elää ilman sua", mutisin hänen hiuksiinsa.

"O-oletko sä vihainen?" San kysyi ääni väristen.

"En. Parempi kertoa myöhässä kuin ei koskaan", totesin ja huokaisin. Sitten huulilleni nousi hymy. Hän oli minun. Minun!

Nojasin eteenpäin, jolloin kellahdimme sängylle päällekkäin ja hän oli allani.

"Eli sä olet nyt minun?" Kysyin innoissani ja asetin käteni hänen reidellensä. San punastui ja nauroi.

"No joo", San hymähti ja naamalleni ilmestyi hymy.

Harkitsin hetken, ennen kuin annoin Sanin huulille pienen pusun. Kikatin jälkeenpäin ja kömmähdin hänen vierelleen sängylle.

"No, sielunkumppani, mennäänkö takaisin nukkumaan?"

"Jup."

Olin onnellinen.