𝓢𝓲𝓷𝓬𝓮𝓻𝓮𝓵𝔂, 𝔂𝓸𝓾𝓻𝓼

⁵

Olin levoton ja poissa tolaltani.

Vielä viime viikolla kaikki oli kunnossa.  Minä ja Julius vietimme aikaa yhdessä koulussa sekä vapaa-ajalla. Söimme yhdessä, pelasimme pelejä yhdessä ja pidimme hauskaa kuten aina.

Ja nyt, kun astelin kouluun ja vilkutin Juliukselle, hän ei edes ehtinyt vilkuttaa takaisin, sillä erään barbin vain täytyi hypätä Juliuksen kimppuun ja tukehduttaa hänet tiukalla halilla.

Ja Juliuksen hymy kirkastui entisestään hänen huomatessaan Julian.

Eikä hän vilkaissutkaan suuntaani sen jälkeen, vaan antoi Julian vetää itsensä koulun sisälle, jättäen minut seisomaan pihalle hymy hyytyneenä ja käsi jähmettyneenä vilkutukseen.

Annoin käteni tippua alas ja astelin koulun sisään pää alhaalla ja otsa rypyssä.

Sitten onnekseni kaksi kättä kiertyivät olkapäideni ympärille ja kuulin kaksi tervehdystä.

Nostin pääni ja näin Kianin sekä Deanin edessäni. Hymyilin heille pienesti ja vedin heidät mielijohteesta tiukkaan haliin.

"Oletko sä okei?" Dean kysyi.

"No, mietitäänpä. Lapsuudenystäväni ja ihastukseni yhtäkkiä korvasi minut jollain random tytöllä, ei vastannut vilkutukseeni, hymyilee tytölle leveämmin kuin minulle, ja sunnuntaina perui tapaamisemme sen takia, että sopi treffit tytön kanssa. Vaikka me sovimme tapaamisen viikkoa ennen. Joo, hyvin mulla menee, aivan mahtavasti", totesin sarkastiseen sävyyn ja lähetin heille leveän feikkihymyn.

He vain halasivat minua uudelleen.

"Hän kyllä huomaa kohta, mitä missaa", Kian totesi ja hymyili.

Sitten Kian huokaisi.

"Mä toivon vain, että löytäisin jo mun sielunkumppanin."

"Mikä hänen nimensä on?"

"Aleksi. Hän on syntynyt minua pari kuukautta aiemmin ja samana vuonna. En tiedä onko hän tässä koulussa", Kian kertoi tympääntyneenä.

"Missä sun tatuointi on?" Dean kysyi kulmiaan kohotellen sekä virnistäen.

Kian hymyili viattomasti ja veti vain hihansa ylös. Hänen tatuointinsa oli hänen ranteessaan.

"Ai, se onkin pyhässä paikassa", Dean tokaisi pettyneenä, joka sai minut nauramaan.

"No, onkohan mahdollista kysyä koululta, jos täällä on Aleksi, joka on syntynyt tuohon aikaan?" Kysyin mietteliäänä.

Kian katsoi minuun innoissaan. "Onko se mahdollista?"

"Me voimme kokeilla", Dean kohautti harteitaan.

Siinä samassa Kian jo veti meitä kohti rehtorin kansliaa.

Ohitimme Juliuksen ja Julian, jotka juttelivat jostain. Minun ja Juliuksen katseet kohtasivat. Katsoin nopeasti pois ja annoin Kianin vetää minua perässään.

Hän koputti oveen ja astui sisään, kehottaen meidän sisään mukanaan. Hän istui rehtoria vastapäätä ja suljin oven perässämme. Istuin kolmannelle penkille.

"Onko mahdollista, että voisit kertoa minulle jos koulussa olisi Aleksia, joka on syntynyt heinäkuun kahdeksastoista päivä?" Kian kysyi ja yritti hymyillä rehtorille söpösti.

Vanha nainen nosti silmälasejaan nenällään ja risti sormensa.

"En saa antaa oppilaiden tietoja muille oppilaille", rehtori totesi pahoittelevasti. Kian yritti näyttää surulliselta ja sai jollain ihmeen konstilla silmänsä kiiltämään.

"Mutta hän on sielunkumppanini enkä löydä häntä, tämä on vähintä mitä voit tehdä auttaaksesi minua. Minusta tuntuu, kuin minusta puuttuisi pala!"

Rehtori hengitti syvään ja katsoi käsiinsä. Hän oli hetken hiljaa ja mietti.

"No hyvä on. Älkää kertoko tästä kenellekään, muuten menetän työni", rehtori sihisi. Me nyökkäsimme, hymyillen leveästi.

Rehtori nousi ylös ja asteli kaapille. Hän katseli kansioita hetken ja kääntyi puoleemme.

"Vuosiluku?"

"2002."

Rehtori nyökkäsi ja nappasi paksun kansion käteensä.

"Oppilaat ovat täällä aakkosjärjestyksessä, mutta sukunimen mukaan. Mikä on hänen sukunimensä?" Rehtori kyseli.

"Vuori."

Rehtori alkoi selailla sivujen läpi. Parin minuutin päästä rehtorin ilme kirkastui ja hän hymyili leveästi. Hän nosteli Kianille kulmiaan ja ojensi kansion hänelle. Hän osoitti nimeä.

Kian henkäisi ja katsoi meihin suurin silmin.

"S-se on hän! O-onko hänestä kuvaa?" Kian vaati.

Rehtori huokaisi ja nousi ylös. Hän vei kansion takaisin kaappiin ja nappasi toisen.

"Täällä on kaikkien koulukuvat", hän kertoi ja alkoi mennä sen läpi. Hän pysähtyi yhdelle sivulle ja kaivoi kalvosta pienen kuvan. Hän ojensi sen Kianille.

Kian nappasi kuvan ja tuijotti sitä hetken. Hän punastui pienesti.

"Hän on täydellinen", Kian totesi ja kihisi ihastuneena. Nappasin kuvan ja katsoin miestä kuvassa. Hänellä oli vaaleanruskeat hiukset sekä silmät, ja terävä leukalinja. Ojensin kuvan Deanille.

"Ai, mä olen tainnut nähdä hänet koulussa pari kertaa", Dean totesi ja ojensi kuvan rehtorille.

Rehtori vei kansion paikalleen ja istui taas penkille.

"Te olette nyt saaneet tietonne. Menkää tunneillenne."

"Kiitos, rehtori", Kian huusi ennen kuin katosimme käytävään.