𝓢𝓲𝓷𝓬𝓮𝓻𝓮𝓵𝔂, 𝔂𝓸𝓾𝓻𝓼

³⁰

"Julius! Kuka sun sielunkumppani on?!"

Heti kun astuin varhaisena maanantaiaamuna ovista sisään, Kian ja Aleksi alkoivat heitellä kysymyksiä päin naamaani.

Huomasin, että muutkin oppilaat näyttivät kiinnostuneilta. Se varmaan johtui siitä Julia-hommasta. He halusivat tietää, kuka se ainut ja oikea minulle oli. Ihmiset tykkäsivät draamasta.

Huomasin myös Julian hänen ystäviensä luona katsovan minuun ja Saniin vihamielisesti.

"Mä haluaisin puhua tästä teille mieluiten yksityisemmässä tilassa", kuiskasin heille. En edes ollut huomannut kuinka nappasin Sanin käden omaani heemostuneena. Hänen kosketuksensa rauhoitti minua.

Kian veti meidät heti tyhjään luokkaan ja paiskasi oven kiinni.

"Spill the tea, sis!"

"Yök", Aleksi yökkäsi poikaystävänsä sanoille. Kian löi häntä kylkeen kyynärpäällään.

Vilkaisin Saniin hermostuneena. Hän lähetti minulle lämpimän hymyn ja nyökkäsi itsevarmasti, sekä puristi kättäni vahvistukseksi. Käänsin katseeni takaisin edessämme seisovaan pariin ja huokaisin.

"Me ollaan sielunkumppaneita", totesin, ja kiersin käteni Sanin vyätärön ympärille sekä vedin hänet itseäni vasten. San punastui pienesti ja yritti päästä otteestani pois, mutta minä vain virnistin hänen suuntaansa.

Kianin ja Aleksin suut olivat ammollaan. He olivat jähmettyneitä.

"M-mutta mä luulin... että Sanin sielunkumppani-", Kian sopersi, kääntäen katsettaan minusta Saniin ja takaisin.

"Haeyong on keksitty ihminen. Mä olin vain peloissani. Luulin, että Julius ei tykkää miehistä ja että hän torjuisi minut", San kertoi kyllästyneesti. Hän oli varmaan selittänyt asian niin monta kertaa, se kyllästytti häntä.

"Ai", Aleksi tökäytti.

"Kiva", Kian jatkoi.

"Juu."

"Jep."

"Kyllä."

"Juupelis."

"Me ollaan iloisia teidän puolesta..."

"Me lähdetään... tästä... tunnille."

Kaksikko kipitti ulos luokkahuoneesta ja sulki oven perässään.

"Miksi he suhtautuivat asiaan noin kiusaantuneena?" San kysyi minulta loukkaantuneena. "En mä tiedä..."

"Juli, mennään tunnille", San kehotti ja veti minut kädestäni kohti ovea. Juuri kun hän asetti kätensä ovenkahvalle käänsin hänet ympäri hänen olkapäistään ja työnsin hänet ovea vasten. Lukitsin oven kääntämällä lukkoa. San tuhahti ja katsoi ylös minuun uhmakkaasti.
"Mitä?"

Nojauduin häntä lähemmäs ja asetin käteni molemminpuolin hänen päätänsä, vino hymy huulillani.

"Tunti alkaa vasta viiden minuutin päästä... onhan meillä vielä vähän aikaa", kuiskasin matalasti ja sivelin sormenpäälläni Sanin leukalinjaa sekä työnsin sormeni miehen hiuksien läpi. Huomasin, että San yritti taistella hymyänsä vastaan, ja yritti pitää ärtyneen ilmeen naamallaan.

Annoin käteni valua hänen hiuksistaan hänen niskaansa ja työnsin oikean jalkani Sanin omien väliin hitaasti. San henkäisi pienesti ja katsoi yllättyneenä ylös silmiini. Uhmakas ilme oli kadonnut ja paikalle saapui se sama tuttu viaton ja suloinen ilme, jonka ansaitsin joka kerta kun käsittelin häntä näin.

Nenämme hipoivat toisiaan, ja tunsin Sanin hengityksen kasvoillani. Hän nielaisi hermostuneena ja vaihtoi katsettaan silmieni välillä.

Vetäydyin yhtäkkiä pois ja virnistin, kun San valitti kovaan ääneen ja yritti vetää minut takaisin.

"Tunti alkaa."

"Juli! Älä jaksa kiusoitella noin", San valitti itkuisella äänellä. Annoin hänen vetää minut takaisin itseään vasten kauluksestani. San läimäytti huulensa omilleni rajusti. En hetkeen meinannut pysyä tahdissa mukana, mutta hetken päästä suutelimme intohimoisesti tyhjässä luokassa. Kuulin pientä kolinaa oven ulkopuolella, mutta en välittänyt siitä. Olin liian lumoutunut Saniin, hän oli liian addiktoiva. Pelkäsin terveyteni vuoksi, sillä sydämeni hakkasi rinnassani niin kovaa.

"Miksei tämä ovi aukea?!"

Vetäydyimme pois toisistamme suurin silmin.

"Vittu, mitä me tehdään?!" San sihisi.

Nielaisin kovaa ja katsoin ympärilleni luokassa. Jäin tuijottamaan ikkunoita. Olimme ensimmäisessä kerroksessa.

"Ikkunalle kolmannella", kuiskasin Sanin korvaan. Laskin kolmeen, ja lähdimme juoksemaan luokan läpi ikkunoille.

Otin kiinni kahvasta ja vedin ikkunan auki. Juuri silloin luokan ovi lensi auki, ja miesopettaja kirkui kimeästi.

"Keitä te olette?!"

Jähmetyimme paikoillemme ja katsoimme taaksemme mieheen. Naurahdin hermostuneena ja suljin ikkunan.

"Me tästä, tota noin, mennään... tunnille, tiiätkö? Matikkaa, oliko?"

"Jälki-istunto!"