𝓢𝓲𝓷𝓬𝓮𝓻𝓮𝓵𝔂, 𝔂𝓸𝓾𝓻𝓼

¹⁴

Julius lähestyi minua.

Peruutin epävarmasti taaksepäin, kunnes selkäni osui koulurakennuksen seinään.

"Sun takia Julia lähti."

Julius oli jo lähellä.

"Sä et halua, että mä löydän rakkautta."

Juliuksen käsi tömähti pääni viereen seinää vasten. Hän katsoi minua vihaisesti silmiin.

"Sä olet itsekäs", hän tiuskaisi ja työnsi minut sitten maahan.

Halasin vartaloani ja yritin suojella itseäni hänen potkuiltaa.

"Sä et ansaitse rakkautta", hänen kylmä äänensä kaikui päässäni ja huusin, pyysin häntä lopettaa.

Yhtäkkiä potkut ja ilkeät sanat loppuivat, sekä tuli täysi hiljaisuus. En kuitenkaan uskaltanut nostaa päätäni ylös.

Sitten tunsin kädet ympärilläni. Ne halasivat minua pehmeästi, mutta voimakkaasti. Ne vetivät minut istumaan ja painoivat pääni jonkun rintaa vasten, jolloin tunsin sekä kuulin henkilön sydämenlyönnit.

"Älä itke, San", kuulin Juliuksen äänen. Se oli yhtäkkiä pehmeä kuin pumpuli ja lämmin kuin rakkaudella tehty kaakao.

Juuri hänen sanansa saivat minut pillahtamaan itkuun.

"Älä itke, San. Mun sydämeen sattuu, kun sä itket mun takia, ja kun tiedän, että mä aiheutin tän kivun sulle", Julius kuiskasi rikkoutuneesti ja nosti leukani ylös, jotta katsoisin häntä silmiin. Hänenkin silmänsä kimalsivat kyynelistä.

"Miksi?" Kysyin heikosti, mutta pehmeästi.

"Koska mä rakastan sua", Julius vastasi hiljaa, vilpittömästi.

Sitten hän yhdisti huulemme hellästi ja suuteli minua.

~

Heräsin haukkoen henkeäni.

Mikä helvetti tuo uni oikein oli?

Hengitin syvään hetken, tunsin hien valuvan naamallani ja selässäni.

Nielaisin kovaa.

Nousin ylös sängystä vapisevin käsin ja kävelin heikosti kylpyhuoneeseen. Pesin kasvoni ja katsoin peiliin.

"Juliuksen ikävöiminen ei ole terveellistä minulle", mutisin itselleni. Huokaisin väsyneesti ja annoin pääni tipahtaa alas. Sitten aloin itkeä.

"Mulla on häntä niin ikävä", inahdin hiljaa itselleni ja sitten purskahdin kovempaan itkuun.

Valahdin lattialle istumaan ja jatkoin itkemistä. Tarrasin kädelläni sydämeni kohdalle tuntiessani kipua.

Se ei tuntunut tavalliselta sydänkivulta, joka oli vain pään sisällä. Sydämeeni oikeasti pisti ja oli kuin joku olisi puristanut sitä nyrkissään kovaa, työntäen kyntensä kovaa aiheuttaen haavoja.

Valitin kovaan ääneen ja nojasin seinään, haukoin henkeäni.

En tiennyt miksi yhtäkkiä sydämeeni sattui niin paljon.

Hetken päästä kipu hellitti. Hengitin syvään ja yritin rauhoittua.

Nousin ylös hitaasti ja pesin naamani. Sen jälkeen astuin ulos kylpyhuoneesta.

Menin alakertaan ja näin vanhempani tekemässä aamupalaa.

"Ai, sä olet jo hereillä?" Äitini kysyi. Nyökkäsin pienesti.