𝓢𝓲𝓷𝓬𝓮𝓻𝓮𝓵𝔂, 𝔂𝓸𝓾𝓻𝓼

²⁴

"No, säkin olit äsken häntä lähellä. Oletko sinä sitten hänen sielunkumppaninsa?!" Zayn tiuskaisi haastavasti Juliukselle.

Sydämeni alkoi lyödä kovaa.

Kyllä, hän oli sielunkumppanini.
Ja ei, hän ei tiennyt sitä.

Mutta entä jos Julius saisi tietää siitä? Hän oli hetero. Hän torjuisi minut ja sydämeni rikkoutuisi. Tiesin, että hän varmaan torjuisi minut varovaisesti, ja yrittäisi olla satuttamatta minua, mutta se ei onnistuisi. Hän sanoisi, että haluaisi vielä olla ystäväni, mutta en pystyisi olla vain hänen ystävänsä.

Ja sen takia olin yrittänyt istua Juliusta lähempänä auttaessani häntä kotiläksyissä. Halusin saada hänet ymmärtämään, että hän ei ollut yhtä hetero kuin luuli. Hän ei vain tiennyt sitä vielä. Ainakin minusta tuntui, että hän ei tiennyt vielä, olevansa epähetero. En edes tiennyt mitä tuo tarkoitti. Epähetero.

Mutta en halunnut hänen tietävän vielä, että oli sielunkumppanini, ja sen takia aloin panikoida, kun Zayn kysyi Juliukselta oliko hän sielunkumppanini.

"No, en", Julius totesi venytellen sanoja ja pyöräyttäen silmiään. Hänen vastauksensa sai sydämeni sattumaan. Katsoin Zayniin ja hän näytti virnistävän. "Ai?"

Tunsin käden kiertyvän vyötäröni ympärille ja säpsähdin. "Onko siis mahdollista, että minä olisin hänen sielunkumppaninsa?" Zayn viekoitteli. Julius tuhahti.

"Sinä et ole hänen sielunkumppaninsa", Julius paljasti, hymyillen vinosti ja haastavasti Zaynille.

"Miten niin?" Zayn vastasi.

"San kertoi, että hänen sielunkumppaninsa on Haeyong Lee", Julius kertoi, ja sai minut tyrskähtämään yllätyksestä. Hän muisti valenimen!

"Onko se totta? Miksi naurahdit?" Zayn kyseli nopeasti.

"Ei kun, mä olen yllättynyt, että hän muistaa Haen nimen", kerroin totuudenmukaisesti. Julius nauroi kuivasti. "Ai, sulla on sun sielunkumppanille jo lempinimi?"

Punastuin pienesti. Tämä oli niin noloa.

"Öh..."

Kellot soivat. Ponkaisin ylös seisomaan, pois kahden miehen välistä.

"Tunti alkaa", mutisin.

Aloin kävellä poispäin, mutta käsi nappasi omani. Katsoin taakseni ja näin sielunkumppanini.

"Mitä?"

"Meillä on sama tunti, mennään yhdessä. Unohditko sä mut?" Julius nauroi.

Hymyilin hänelle hermostuneesti, ja jatkoin kävelemistä. Kun katsoin pois hänestä, irvistin pienesti. Hän piti minua kädestä!

Hengitin syvään ja yritin rauhoittaa itseni.

Tunti alkoi, ja yritin unohtaa, että Julius istui vieressäni, katse kiinni minussa värähtämättä.

Hetken päästä huokaisin ja katsoin Juliukseen.

Hän räpytti ruskeita silmiään ja katsoi nopeasti pois. Huomasin hänen korviensa punertavan. Sitten Julius tuuletti itseään ja työnsi pitkät sormensa mustien kiharoidensa läpi. Hän näytti kuumalta tehdessään niin.

Hän näytti myös pehmeältä ja kotoisalta, kun hän oli mustassa hupparissaan ja lökäreissään. Jostain syystä hän näytti kuumalta nekin päällään. Hänen mukavat vaatteensa saivat hänet vaikuttamaan rennolta ja lämpimältä, ja halusin vain halata häntä.

Olimme kuitenkin tunnilla, joten siirsin katseeni pois hänestä ja huokaisten tuijotin opettajaan.

Tunnin loputtua menimme ruokalaan. Änkeydyimme ihmisten läpi pöytään, jossa ystävämme olivat. Istuin Zaynin ja Juliuksen väliin.

Ruokailu oli kiusallinen. Joko kumpikaan mies vieressäni ei puhunut, tai sitten kumpikin puhui minulle samaan aikaan.

Olin iloinen, kun vihdoin ruokailuvälitunti loppui ja pääsin lopuille tunneilleni, joissa olin yksin.

Koulun loputtua astelin käytäviä pitkin kohti koulun ovia. Väistelin nauravia lukion ekaluokkalaisia ja pääsin vihdoin ulos. Hengitin syvään samalla, kun kävelin pyörälleni.

Tunsin olallani taputuksen, kun olin avaamassa pyöräni lukkoa. Vilkaisin taakseni olkani yli ja näin Juliuksen.

"Ai? Hei", tervehdin samalla, kun vedin lukon pois pyörästä ja asetin sen pyörän tarakalle.

"Hei", Julius vastasi ja käännyin katsomaan häneen. Nostin hänelle pienesti kulmiani. Hän antoi ilman täyttää suunsa ja sitten päästi ilman ulos.

"Haluatko sä... ehkä... tulla kylään perjantaina?"

"Joo, mikä ettei", vastasin ja lähetin hänelle pienen hymyn. Olin huomannut, että olimme alkaneet ajautua kauemmas toisistamme sen Julia-tapauksen jälkeen. Ehkä vanha kunnon kyläily muuttaisi kaiken ennalleen.

"Ja... tai no, kyläilyn sijaan... haluaisitko sä tulla mieluummim yökylään?" Julius jatkoi epävarmasti. Nauroin hänen takeltelulleen ja nyökkäsin. "Okei, sopii", nyökkäsin uudelleen, hymyillen huvittuneena. Julius pukkasi minua pienesti, soma ja hento hymy huulillaan.

"Jos otat kamasi mukaan kouluun niin voidaan suoraan koulusta mennä meille?" Julius kysyi.

"Okei."

Katsoimme hetken toisiamme hymyillen ja sitten nauroimme pienesti.

"No, mun täytyy nyt mennä. Nähdään huomenna!" Hyvästelin hänet. Hän vilkutti minulle pienesti ja katsoi perääni, kun pyöräilin pois koulun alueelta.

En malttanut odottaa perjantaita.

•

Pysähdy hetkeksi!

Mä päätin tehdä tämmösen q&a:n ihan huvin vuoksi.

Jättäkää tähän halutessanne kysymyksiä! Se tekisi mut iloiseksi! Ne voi liittyä tähän kirjaan ja tän kirjan henkilöihin, tai mun toisiin kirjoihin, tai sitten muhun. Tai ihan mihin vaan oikeastaan.